Talvijuoksua ja maratonpohdintoja

Seuraava pitkä lenkki saa odottaa joululomaan. Juoksuklubini Espoossa olisi järjestänyt sunnuntaiaamuna reilun 20 kilometrin yhteislenkin. En sinne kuitenkaan päässyt, koska olin viettämässä viikonloppua maalla. Tapasin sukulaisia ja juhlimme nuorimman lapsemme syntymäpäiviä. On se kumma, kun voi kaivata sitä, että pääsee juoksemaan yhtäjaksoisesti yli 20 kilometriä.

Kaverini ovat houkutelleet minua mukaansa kevätmaratonille Keski-Eurooppaan. En ole vielä osannut päättää, lähteäkö vai ei. Onneksi on sellaiset asiat kuin perhe ja työ, jotka rajoittavat sinkoiluani eri juoksutapahtumien perässä. Seuraavat kalenteriin merkityt juoksutapahtumat ovat Helsinki10 huhtikuussa ja Helsinki City Run puolimaraton toukokuussa.

Olen juossut yhden maratonin aikaisemmin. Se oli Helsinki Spring Marathon huhtikuussa 2016. Silloinkin valmistautuminen osui talveen ja kevääseen, joten toiselle kevätmaratonille valmistautuminen olisi tuttu juttu. Helppo ei missään tapauksessa. Nyt kun on yhden maratonin juossut, tietää kyllä, mihin olisi ryhtymässä.

Alkuvuonna 2016 noudatin Juoksufoorumi.fi:stä löytämääni alle neljän ja puolen tunnin aikaan tähtäävää harjoitusohjelmaa. Siinä pitkiä lenkkejä oli merkitty noin joka toinen viikko. Aikani maratonilla oli lopulta 4:39, joten ohjelma toimi kohdallani hyvin. Kisaa edeltävällä viikolla sairastin muun perheen kanssa noroviruksen, joten olin vain tyytyväinen maaliin pääsystä.

Sunnuntaiaamuna ei ollut aikaa lähteä pariksi tunniksi juoksemaan, joten juoksin vajaan 12 kilometrin peruslenkkini, jonka yleensä juoksen maalla käydessäni. Kun reitti on vuosien saatossa tullut tutuksi, eikä tarjoa yllätysmomentteja (kerran kyllä yllätyimme hirven kanssa molemmat, kun päästiin huomaamatta melko lähelle toisiamme ja siinä hetki katselimme silmiin), menee lenkki yleensä juuri ympäristöön huomiota kiinnittämättä. Joulukuisena aamuna maassa oli valkoinen kerros lunta, ilma pari astetta pakkasen puolella ja nouseva aurinko värjäsi pilvet punaisen eri sävyillä. Neljä vuodenaikaa saavat tutut maisemat näyttämään eri puoliaan.

Olin pakannut viikonloppukassiin Icebugin nastalenkkarit. Lumiselle ja osin jäiselle tielle lähtiessäni totesin valinnan oikeaksi. Tavallisilla lenkkareilla liukkaalla tiellä olisi ollut ikävä juosta. Icebugit ovat nyt jo 5. vuotta juoksukavereinani. Ne tuntuvat edelleen hyviltä juosta ja kaikki nastat ovat edelleen tallella ja priimakunnossa. Lisää kengistäni voit lukea täältä. Eipä näy vielä tarvetta päivittää kenkiä uusiin.

Puin jalkaani myös säärystimet, jotka olin juuri saanut valmiiksi. En ole ennen käyttänyt säärystimiä talvijuoksussa. Toki olen pitänyt paksumpia ja lämpöisempiä villasekoitteisia sukkia jalkojeni ja etenkin nilkkojeni suojana. Säärystimet tuntuivat niin mukavilta, että niistä tuli kertaheitolla uudet kaverit talvijuoksuuni.

Juoksin sunnuntaiaamuna yhteensä 11,5 kilometriä. Aikaa kului 1:09:32 ja keskinopeudeksi tuli 6,02 minuuttia kilometriltä. Ei mikään pitkis, mutta tulipahan kerättyä taas muutama kilometri. Juoksu oli mukavaa ja helppoa, eikä pakkasilma tuntunut ikävältä hengittää. Vaatteitakin oli juuri sopivasti päällä.

Katselin keskipäivällä ulos keittiön ikkunasta, kun aurinko oli ”huippukorkeudessaan” juuri horisontin ja puunlatvojen yläpuolella. Siitä se taas lähti kohti iltapäivää laskemaan. Päivä on nyt lyhimmillään, mutta onneksi pian on jo talvipäivän seisaus ja lähdemme kohti kevättä.

Juoksu on itselle nykyään olennainen osa elämää oli kesä tai talvi. Tykkään juosta kaikkina vuodenaikoina. Ulkoilu todellakin on vain pukeutumiskysymys. En siis aio tänäkään vuonna tehdä uudenvuodenlupauksia, mitä juoksuun tulee. Jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. Ulkomaan maraton tosin olisi uusi aluevaltaus, jos sinne päätän lähteä. Aikaisemmin olen käynyt vain Tukholmassa juoksemassa Midnattsloppetin elokuussa 2017 (lue lisää täältä). Onko sulla tapana tehdä liikunnallisia uudenvuodenlupauksia vai ovatko suuntaviivat jo selvät ensi vuodelle?

Follow my blog with Bloglovin