jenni somervalli
juoksu

Blogi täyttää 1 vuotta

lenkillablogiTekijä
71 kommenttia artikkeliin Blogi täyttää 1 vuotta

Muokattu 17.9.2018: Arvonta on päättynyt. Voittajien nimet jutun lopussa.

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen postauksen Lenkillä-blogissa. Vuosi on mennyt todella nopeasti. En olisi uskonut, että olen edelleen yhtä innoissani kuin silloin, kun ensimmäisen kerran painoin Julkaise-nappia. Tämä on järjestyksessä 139. postaukseni tässä blogissa.

Olin edeltävästi kirjoittanut blogia Midnight Run Helsingin tapahtumalähettiläänä. Lähettiläskausi kesti puoli vuotta maaliskuusta 2017 syyskuuhun 2017. Kun Midnight Run oli juostu ja tehtävä ohi, oli helppo jatkaa omaa juoksuaiheista blogia. Olin tottunut julkaisemaan kaksi kirjoitusta viikossa ja päivittämään Instagramia.

Oman blogin perustaminen ei ollut niin selvää kuin se edellisen kuvauksen perusteella saattaa kuulostaa. Suunnittelu ja valmistelu piti aloittaa jo aikaisemmin. Blogilla piti olla internet-sivut valmiina ja kaikkein ensimmäisenä tietenkin nimi. Nimen keksi lopulta kaverini, joka on muutenkin minua paljon auttanut ja ottanut muun muassa tämän postauksen valokuvat. Iso kiitos siitä hänelle.

ilmapallot ilmassa
Kuva: Jenni Somervalli

Internet-sivujen aikaansaamisessa sain apua ja rohkaisua mieheltäni, vaikka bloggaaminen onkin ollut perheessä minun projektini ja harrastukseni. Tein myös valmiiksi blogille tilit Instagramiin, Twitteriin ja Facebookiin. Sen jälkeen olin valmis aloittamaan.

Suurin pelkoni ennen oman blogin aloittamista oli ollut se, keksinkö viikosta toiseen uusia aiheita. Kirjoittaessani postauksia Midnight Runin sivuille huomasin, että ideat eivät ihan heti lopu. Nykyään olenkin luottavainen, että tekstiä syntyy, kunhan otan kynän käteeni tai näppäimistön eteeni. Rakkaasta harrastuksesta eli juoksusta ja kaikkeen siihen liittyvästä riittää sanottavaa ja kirjoitettavaa.

Toinen askarruttava seikka oli se, löytävätkö lukijat blogini. Onnekseni tänne on enenevissä määrin löytänyt lukijoita, siitä kiitos teille! On mukava tietää, että kirjoituksia lukee joku muukin kuin äitini. Vaikka sekin on tietenkin kivaa, että oma äiti on kiinnostunut.

katso merelle
Kuva: Jenni Somervalli

Näkyvyyden saaminen ja tuntemattomuudesta ponnistaminen on ollut mielenkiintoinen matka. Siinä on markkinoinnista tietämätön valtion virkamies ollut ihmeissään, kun on lukenut hakukoneoptimoinnista, algoritmeista ja muusta aiheeseen liittyvästä. Täytyy sanoa, että vuoden aikana olen oppinut kaikenlaista mielenkiintoista. Edelleen arvioin helposti itse väärin, mitkä aiheet kiinnostavat ja millainen otsikko innostaa klikkaamaan blogiini. Te lukijat olette sen minulle kertoneet.

Syksy 2017 ja talvi 2017/2018 sujuivat juoksun osalta nousujohteisesti kevääseen saakka. Palkintona ahkerasta harjoittelusta juoksin uuden kymmenen kilometrin ennätykseni (48:53) huhtikuussa. Sitten alkoi taistelu lonkan rasitusvamman kanssa. Siirryin kesällä pyörän selkään, josta olen pikku hiljaa laskeutunut alas ja palannut lenkkipoluille.

Kun menetin hetkeksi kyvyn juosta, tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että juoksu on minun juttuni. Mikään ei voita vapaudentunnetta, jonka saa juostessa yksin pitkin katuja ja polkuja. Voi itse määrätä vauhdin ja reitin ja pysähtyä halutessaan ihailemaan eläimiä, kasveja tai vain luonnon kauneutta. Vauhdikkaampia harjoituksia tehdessä oppii paljon itsestään: on laitettava sivuun ajatukset siitä, miten epämukavaa on juosta väsymyksen rajoilla ja vain jatkettava. Ajatuksilla on mahtava voima.

portaat
Kuva: Jenni Somervalli

Blogiin tulee jatkossakin sisältöä pyöräilystä ja lihaskuntoharjoittelusta, sillä haluan muistuttaa muita, että liian yksipuolinen harjoittelu saattaa kostautua rasitusvammana. Lisäksi aion kirjoittaa edelleen kirja-arvosteluja jotenkin juoksuun tai urheiluun liittyvistä kirjoista. Perheeni aion rajata satunnaisia mainintoja lukuun ottamatta ulkopuolelle. Perhe on todella iso osa elämääni, mutta kukin perheenjäsen saa itse päättää, miten paljon haluaa itsestään paljastaa somessa.

Kirjoittamisessa ja juoksemisessa on paljon samaa. Molemmissa pääsee parhaimmillaan flow-tilaan, jossa unohtaa ajan kulumisen. Juoksublogin kirjoittaminen yhdistää nämä kaksi harrastusta, enkä aio ihan hetkeen lopettaa. En juoksemista enkä kirjoittamista.

1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi arvon blogissa kolme kappaletta hienoja lenkilla.com -heijastinpainatuksella varustettuja pipoja. Olet mukana kommentoimalla alle tätä postausta. Voit osallistua sunnuntaihin 16.9.2018 klo 24 asti. Onnea arvontaan!

Arpaonni osui seuraavien kohdalle: Henna Holappa, Jade ja Kristiina Turunen. Onnea voittajille! Lähettäkää yhteystietonne lenkillablogi@gmail.com .

Follow my blog with Bloglovin

71 kommenttia

  5. Onnea vuosipäivästä! Olen juuri vasta innostunut uudestaan juoksusta 10 vuoden tauon (lapset vähän kasvaneet ja enemmän aikaa itselle😉) jälkeen. Hiljattain löysin myös blogisi, kiitos inspiroinnista! 😊

    Tykkää

    Vastaus

  8. Onnea!
    Miulla on vähän samanlainen tarina: lonkkavaivan takia vaihdoin hetkeksi juoksun pyöräilyyn. Se ”hetki” on kestänyt jo puolitoista vuotta kun hurahdin muihin lajeihin niin, että juoksuinto katosi.

    Tykkää

    Vastaus

  32. Aloitin blogisi lukemisen kesällä ja olen lukenut, tietenkin, kaikki postaukset aika järjestyksessä. Blogisi on mielenkiintoinen ja käsittelee juoksua ja liikuntaa kivasti syvällisellä tasolla. Kiitos mukavista lukukokemuksista, uusia kirjoituksia odotellen 🙂

    Tykkää

    Vastaus

  34. Onnea yksivuotiaalle! Taapero on hienosti jaloillaan ja kulkee vakaasti 🙂 Pakko tunnustaa, että unohdan aina blogieni synttärit… Hemulin kirjahylly täytti elokuun lopussa 7 vuotta ja muistin asian viikon myöhässä. Jos ensi vuonna olisin hereillä ajoissa. Juoksublogi Sinne minne lenkkarit vie täyttää kuukauden päästä 2 vuotta, enpä olisi sitäkään tiennyt mutta ihan tätä kommenttia varten kävin katsomassa milloin ensimmäinen postaus on julkaistu. Mutta sehän ei ole ollenkaan varmaa että muistan tätä enää lokakuussa…

    Tykkää

    Vastaus

Jätä kommentti