Mitä kuuluu?

”Ei Espanjaan kannata halvan viinin perässä muuttaa”, totesi siellä vuosia asunut ystäväni. ”Vai ämpärikaupallako sitä aiotaan juoda?” Juttelimme ulkomailla asumisen monista puolista. Oma kokemukseni rajoittuu vuosituhannen alun Unkariin, jossa asuin ja opiskelin yhden lukukauden. Eräs arvokkaimmista opeista oli, että arki tulee eteen missä tahansa oletkin. Ihmiset elävät lopulta hyvin samanlaista arkea Suomessa, Espanjassa tai Unkarissa, vaikka puitteet ovatkin erilaiset. Viini halvempaa ja muuta sellaista.

Elämän kohokohdat ovat hienoja, mutta niiden varaan ei voi rakentaa koko täällä oloa. Joskus saan itseni kiinni haaveilemasta, että olisipa enemmän rahaa, asuisinpa jossain hienossa paikassa, kunpa ei joka arkipäivä pitäisi herätä aikaisin ja mennä töihin. Sitten mietin Hollywood-tähtiä, joilla on kaikkea edellä mainittua, mutta silti he laittavat pistoolin piipun hampaidensa väliin tai hirttäytyvät hotellihuoneessaan.

Huomaan, että loppusyksyn hämäryys väsyttää. Loppuvuodelle on onnekseni tiedossa muutama kiva juttu, joita miettimällä olo kohenee välittömästi. Marraskuussa vietämme viikon perheloman Gran Canarialla. Ei herätyskellon pärinää viikkoon ja toivottavasti aikaa lukea, uida, juosta… Joulukuussa on tiedossa uutta blogin ja juoksuharrastuksen osalta, mutta siitä voin kertoa tarkemmin myöhemmin. Viimeistään joulukuun 14. päivä.

Arki on kuitenkin se, jota täällä enimmäkseen eletään. Joskus on päivän jälkeen olo, että tekisi mieli kuristaa joku, mutta lähden mieluummin lenkille. Kiristys oman pään ympärillä vähenee huomattavasti. Eilen juoksin tunnin iltalenkin ja sunnuntaina puoli tuntia.

Valitsin nettiradiosta GrooveFM:n ja annoin Madonnan, Abban ja Lutricia McNealin laulaa. Viimeksi mainitun versio kappaleesta Ain’t that just the way on juuri sopiva rytmittämään juoksua. Thum, thum, thum… frekvenssi osui askeltiheyteeni täydellisesti. Barbra Streisandin Woman in Love on myös hyvä. En kai juuri paljastanut, että kuuntelin sitä lenkilläni? Kaikissa meissä on vikamme.

Iltalenkeillä on jo niin pimeä, että on puettava päälle heijastinliivi. Tämän talvikauden uusin varusteeni on kenkiin kiinnitettävät valot. Kaupungissa on tietenkin katuvalot kaikkialla, mutta ei välttämättä jalkakäytäviä.

Heijastimet ja valot ovat ehdottomia, kun pimeässä ylittää tietä tai kulkee autotien varressa. Autoilijanakin toivon, että mahdollisimman moni käyttää heijastimia. Ennen kuin saamme (pysyvän) lumikerroksen, imee musta ja märkä asfaltti suuren osan auton ja katulamppujen valosta.

Vielä on melko lämmintä, mutta vaatekertoja, pipoja ja hanskoja on pitänyt pikku hiljaa lisätä lenkkivarustukseen. Pitäisi hieman uusia vaatevarastoa, mutta kun vanhat takit ja housut vielä toimivat, tuntuu hassulta ostaa uusia vain tavan vuoksi. Eikä kukaan edes pimeässä näe, mitä on päällä.

Vanhoista juoksuvarusteista on joskus myös vaikea luopua. Kisapaitoja on kertynyt niin paljon, että olen osan heittänyt roskiin. Kun eteisen naulakossa roikkuu yli viisi juoksutakkia, on jostakin luovuttava. Maltoin vaatekaapin syyssiivouksessa heittää roskikseen mm. yhden juoksutakin ja yhdet pitkät juoksutrikoot.

Nyt tulee toinen nolo paljastus: tulin katumapäälle ja seuraavana päivänä kävin kaivamassa juoksutrikoot takaisin taloyhtiön roskiksesta. Pesin kyllä ennen kuin otin uudestaan käyttöön. Vanhat juoksutrikooni eivät vielä matkanneet jätteenpolttolaitokseen ja muuttuneet lämpöenergiaksi, vaan lämmittävät minua lenkeillä ainakin yhden talven.

Puoli tuntia tai tunti päivästä ei ole paljon – sen saa kulumaan vaikka jämähtämällä sohvan nurkkaan selaamaan somea. Väitän, että paljon hyödyllisempää on pukea juoksuvaatteet (uusinta uutta tai roskiksesta kaivettua) päälle ja lähteä ulos. Juoksulenkki saa ainakin minut lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle.

”Tuntuisivatkohan hyvät päivät niin hienoilta, jos ei olisi huonompia välissä?” lukee saamassani postikortissa. Samaa voi todeta elämän kohokodista. Ne eivät kohoaisi arjen yläpuolelle, ellei arkea olisi. Pakerran vielä pari viikkoa töiden parissa ennen Gran Canarian lomaa. Joulukuussa otetaan kurssia kohti ensi vuotta ja ensi vuoden blogi- ja juoksujuttuja.

Mitä sinulle kuuluu?

Kuvat edellisiltä Gran Canarian matkoilta vuosilta 2013 ja 2015.