Terveisiä tunturista

Ensin ajattelin, että kirjoitan reissukuulumiset vasta loman jälkeen. Olen nyt kuitenkin kuvannut niin paljon kauniita maisemia, käynyt muutaman kerran pitkällä hiihtolenkillä ja uskaltautunut tyttären kanssa laskettelemaan, että kerrottavaa riittää jo tässä vaiheessa matkaa.

Olemme perheen kanssa viikon lomalla Ylläksellä. Tämä on kolmas perättäinen vuosi, kun ajamme keväthangille Lappiin. Kahtena ensimmäisenä vuotena majoituimme samassa mökissä Ylläsjärven puolella. Täksi vuodeksi emme saaneet juuri tuota vuokramökkiä, mutta kelpo asumuksen lähempänä laskettelurinteitä. Hiihtoladuille on matkaa noin 300 metriä.

Ensimmäisellä hiihtokerralla sunnuntaina sivakoin katsomaan vanhaa mökkiä. Koska sitä ei ollut enää vuokramökkien valikoimassa, piti käydä tarkistamassa, onko mökki vielä pystyssä. Olihan se. Leikin papparazzia ja pysähdyin ladulle ottamaan mökistä kuvan todistusaineistoksi muulle perheelle.

Mukavia muistoja. Nyt on viikko aikaa saada uusia. Muistin hyvin Ahvenkankaalle ja Lainioon lumilinnalle päin menevät latureitit edellisiltä vuosilta. Olen onneton suunnistamaan – jopa lapsillani on parempi suuntavaisto kuin minulla. Niinpä hiihtelin ensimmäisen lenkin edellisvuosilta tutuissa maisemissa.

Lauantaipäivän olin istunut autossa ja perjantai oli ollut juoksuohjelmassa lepopäivä. Olin sunnuntaina täynnä energiaa, kun lähdin hiihtämään. En voi sanoa, että reilu 20 kilometriä ei tuntunut missään, mutta yllättävän kevyesti se meni. Sain kasaan 2:14 tunnin treenin, jonka aikana hiihdin 21,5 kilometriä keskisykkeellä 124.

Seuraava pidempi hiihtolenkki kahden päivän kuluttua tiistaina kulki takkuisemmin. Se oli odotettavissa. Hiihtäessä olin rasittanut vähän eri lihaksia kuin yleensä liikkuessani, ja jonkinlaista väsymystä oli havaittavissa. Mihinkään ei sentään sattunut. Lisäksi keli oli tahmea, vaikka vika yleensä löytyy suksien päältä, ei suksista tai niiden alta. Hiihdän perinteisellä tyylillä 4-5 vuotta vanhoilla pitopohjasuksilla.

Tahmea meno unohtui, kun katselin ihania tunturimaisemia. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lomaviikolle on osunut juuri sellainen sää, josta etukäteen haaveilin: auringonpaistetta ja plussan puolelle kipuavia päivälämpötiloja. Lunta Lapissa vielä riittää, ja sitä on tullut muutamana yönä ja aamuna lisää.

Hiihdin jälleen vanhoille kulmille päin. Olen kyllä oikea tottumuksen orja. Ylläksellä on latuverkostoa satoja kilometrejä. Niistä minä hinkkaan aina näitä samoja. Ajatuksenani oli ensin, että hiihtäisin lumilinnalle, mutta onneksi en sinne asti lähtenyt. Matkaa olisi kertynyt yhteensä ainakin 30 kilometriä.

Otin puolivälissä hiihtoretkeä yhden energiageelin ja vettä, joiden voimin jaksoin lykkiä tahmeassa kelissä takaisin mökille. Matkaa tuli 22,47 kilometriä. Aikaa kului 2:44 tuntia ja keskisyke on sama 124 l/min kuin toissapäiväisellä lenkillä.

Vaikka toisesta hiihtolenkistäni tuli todella hidas, se oli hyvää treeniä toukokuun Helsinki City Marathonia ajatellen. Siellä jos missä tarvitaan kestävyyttä. Peruskestävyys on juuri se, mitä juoksija ja juoksuvalmentaja Aki Nummela peräänkuuluttaa kirjassaan Juokse! Luin se nyt talvilomalla ja kirjoittamani arvostelun voit lukea täältä.

Olen lomalla todennut, että lapsistani on tullut sekä parempia laskettelijoita että sudokujen täyttäjiä, kuin minusta. Kumpaankaan ei tosin paljon tarvita. Hetki vielä, niin he kasvavat ohitseni. Mieheni on hoitanut lasten kanssa laskettelun, mutta kyllä minunkin oli yksi päivä mentävä mäkeen, kun Lappiin asti on tultu.

Mikäs sen parempi laskettelusää kuin auringonpaiste ja muutama lämpöaste. Kevätauringon säteet alkoivat pian pistellä talvenkalpeissa poskissa. Siitä, kun edellisen kerran laskettelin, oli ehtinyt vierähtää vuosi ja toinenkin. Totesin, että ihan mukavaa touhua, mutta enemmän pidän murtomaahiihdosta.

Lomassa parasta on ollut ehdottomasti kiireetön aikataulu. Huomaan, että siinä missä lapset tykkäävät, että heitä viedään laskettelemaan, he tykkäävät köllötellä vieressä saunan jälkeen ja täyttää sanaristikkoa. Itsellä on ollut aikaa lukea, liikkua ja juoda iltapäiväkahvit mökin terassilla. En tiedä, kuvittelenko vain, vai voiko Lapin puhtaamman ilman haistaa. Puiden oksilla roikkuva naava ainakin tietää.

Follow my blog with Bloglovin