Lenkillä Kööpenhaminassa

Kun on tavannut uusia juoksututtavuuksia Philadelphiasta, Washington DC:stä, Lontoosta ja jostain päin ranskaa puhuvaa maailmaa, huomaa, miten juoksu yhdistää. Juoksu vei minullakin voiton pidemmiltä aamu-unilta hotellin pehmeässä sängyssä. Aamulenkkiä veti tanskalainen Christina. Me muut seitsemän olimme turisteja Kööpenhaminassa ja innokkaita näkemään kaupunkia.

Olin kahden päivän visiitillä Kööpenhaminassa ja matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla. Juoksukengät ja lenkkivaatteet lähtivät itseoikeutetusti mukaan. Siistimmät kengät ja pienempi käsilaukku illallista varten saivat jäädä kotiin, jotta tärkeimmät tavarat mahtuivat mukaan. Juoksuvarusteiden pakkaaminen käy jo rutiinilla. Sullon sukat, alusvaatteet ja oikeastaan niin paljon kuin mahtuu kenkien sisään, joten treenivaatteet vievät lopulta todella vähän tilaa.

Kiitos siitä, että löysin juoksuseuraa Kööpenhaminasta, kuuluu sosiaaliselle medialle. Facebookin juoksuaiheisesta ryhmästä löysin jo muutama kuukausi sitten vinkin ilmaisista ja opastetuista aamulenkeistä. Olin edellisen kerran käynyt Tanskan pääkaupungissa vuonna 2004, jolloin en vielä harrastanut juoksua. Tällä kertaa oli ehdottomasti päästävä juoksemaan. Noin tunnin mittainen lenkki lähtee ainakin lauantaisin klo 7:30 Ibsens Hotellin edestä osoitteesta Vendersgade 23.

Ennen lähtöä Christina kysyi, mitä haluaisimme lenkillä nähdä. Vastasin, että Pienen Merenneidon patsaan ainakin. Olisimme ehkä joka tapauksessa menneet katsomaan Kööpenhaminan kuuluisinta nähtävyyttä (ja maailman 7. eniten pettymystä aiheuttavaa nähtävyyttä, kuten eräs kanadalaisturisti minua myöhemmin opasti), mutta halusin varmistaa asian.

No oliko patsas pettymys? Ei oikeastaan. Tiesin, että patsas on pieni, enkä mitään muuta olettanutkaan. Yllätyin siitä, että taustalla ei näkynyt aava meri vaan ”paskasaari”, kuten oppaamme ystävällisesti kertoi. Vastarannalla kohosi uljas kaksi vuotta sitten valmistunut jätteenpolttolaitos. Ensi kuussa jätteenpoistolaitoksen katolle aukeaa laskettelurinne, jossa voi ympäri vuoden laskea mäkeä keinonurmella. Jotta muilla aamutuimaan paikallaolleilla oli entistä enemmän ihmeteltävää, teimme muutaman vatsalihasliikkeen patsaan vieressä. Christina ei päästänyt meitä helpolla.

Pysähtelimme matkan aikana myös muille nähtävyyksille tai jos ohjaaja halusi kiusata meitä pienellä kuntopiirillä. Punnersimme yhdessä puistossa ja toiseen pysähdyimme tekemään askelkyykkyjä. Ryhmässä oli kaksi hieman hitaampaa juoksijaa, joita välillä jouduimme odottamaan. Odotteluaikaa ei käytetty pikkukivien potkimiseen vaan Christina potki meitä persuksille kiitoksena nopeammasta vauhdista. Kerran myös täysin hukkasimme häntäpään juoksijat, mutta onneksi parivaljakko ilmestyi lopulta näkyviin. Kansallismuseon portaat olivat tietenkin hyvä syy tehdä porrastreeni ja yhdistää siihen kyykkyjä.

Olisin voinut valita aamulla lähteä yksin juoksemaan. Oma hotellini sijaitsi ns. Järvien rannalla, jossa kiersi useamman kilometrin mittainen kävely- ja juoksureitti. Kuten Rautaa rajalta bloggaaja Jasso kirjoitti blogissaan, Järvet on paikallinen Töölönlahti. Juttelin aamulenkillä lontoolaisen naisen kanssa (hän esitteli itsensä nimenomaan lontoolaiseksi, ei britiksi tai englantilaiseksi) parkrunista. Osallistuin itsekin aiemmin tänä kesänä Tokoinranta parkruniin. Parkrunit ovat lähtöisin Lontoosta, mutta levinneet ympäri maailmaa – myös Kööpenhaminaan. Sekä minun että lontoolaisnaisen päiväohjelmaan paikallinen parkrun olisi ollut hieman liian myöhään.

Yksi ryhmän amerikkalaisjäsenistä kertoi lentävänsä vielä samana iltana Washingtoniin. Hän mainitsi, että aamulla on mukava juosta, kun joutuu myöhemmin istumaan tuntikausia koneessa. Teen itse aivan samaa, jos tiedossa on useamman tunnin lento. Viimeksi viime kesänä Espanjassa kävin aamulla juoksemassa 18 kilometrin lenkin lähtöpäivän aamuna. Tuolloin tiedossa ei ollut mannertenvälinen lento, mutta istumista oli joka tapauksessa edessä. Hienoa huomata, että hengenheimolaisia löytyy ympäri maailmaa.

Kun ohjaaja Christina kuuli, että olen Suomesta ja kirjoitan juoksublogia, hän kertoi itse kirjoittavansa artikkeleita Suomessakin ilmestyvään lehteen ja lehden nettisivuille. Tekstit on toki käännetty Suomessa suomeksi ja muissa Pohjoismaissa ilmestyvissä sisarlehdissä kunkin maan kielelle. Tämän kuullessani totesin Christinalle, että hän todentotta vaikuttaa tutunnäköisestä. Olen varmasti nähnyt hänen kuvansa jossain. Myöhemmin etsin nettisivuilta Christinan nimellä tekstejä ja löysin muutaman. Seuraavaksi pitää mennä tarkistamaan lehden uusin irtonumero. Maailma todellakin on pieni!

Juoksin ryhmän kanssa yhteensä reilu viisi kilometriä. Ehdimme koluta monta kaunista puistoa, nähdä Kööpenhaminan isoimman suihkulähteen, kirkkoja, kukkaistutuksia, lampia, merenrantaa. Lisäksi juoksimme pitkin lähes autioita katuja ja ylitimme huoletta autoteitä mistä sattuu. Juosten pääsee paremmin (ja nopeammin!) tutustumaan kaupunkiin, kun ei tarvitse maleksia ostoskatujen ihmispaljoudessa. Koko lenkin pituudeksi tuli 8,66 kilometriä, kun laskin mukaan vielä omalta hotellilta tapaamispaikalle juoksun sekä paluumatkan. Juoksun jälkeen oli ihana mennä suihkun kautta hotellin runsaaseen aamupalapöytään ja lähteä kaupungille uudestaan. Tällä kertaa ihan rauhassa kävelemään muiden turistien sekaan.

Lue lisää:

Lenkillä Lontoossa
Lenkillä Tallinnassa
Lenkillä Gran Canarialla
Lenkillä Espanjassa