Tuotteet saatu.
Kun kirjoitan juoksussa käytettävistä urheilujuomista ja energiageeleistä, valmistaudun kommentteihin, jotka vähättelevät niiden tarvetta. Ei siinä mitään. Sain juuri luettua Minna Kaupista kertovan elämäkerran. Hän kertoi, että ei käyttänyt urheilujuomia kuin kilpailuissa. Hän panosti monipuoliseen syömiseen.
Jos huippu-urheilija ei tarvitse harjoitellessaan urheilujuomaa, miksi sitä tarvitsee juoksuharrastaja 20 kilometrin lenkillä. Ei tarvitse. Kun aiemmin juoksin ilman juoksuohjelmaa, saatoin juosta kerralla puolimaratonin ihan siitä ilosta, että juoksu tuntui hyvältä. Väärillä kengillä ilman lisäenergiaa. Kyllä siitä selviää.
Olen monesti sanonut, että juoksulenkeillä ei ole tarkoitus näännyttää itseään. Lämpöisessä kesäillassa voi juosta kaksi tuntia ilman juomaa tai lisäenergiaa. Lenkkeillä voi ilman, että on eväät mukana. Onko se hauskaa? Ei mielestäni.
Käytän nykyään pitkillä lenkeillä energiageelejä ja kannan mukana vettä tai urheilujuomaa. Etenkin aamupäivällä energiavarastoni tyhjenevät äkkiä, vaikka olisin syönyt runsaan aamiaisen. Neste maistuu hyvälle, kun suuta alkaa kuivata. Väitän, että tunnen, kun energiageelin sokerit pääsevät verenkiertoon.
Viime kesänä juoksin maratonin toukokuussa HCM:llä ja puolimaratonin kesäkuussa HHM:llä. Molempien tapahtumien aikaan Helsingissä oli kuuma. Maratonilla join sinne viemääni urheilujuomaa ja HHM:llä turvauduin järjestäjien tarjontaan. Kummassakin tapahtumassa nesteytys onnistui hyvin. Lucky me, sillä kaikilla ei ollut yhtä hyvä tuuri. Molemmista tapahtumista joutui juoksijoita sairaalaan nestehukan vuoksi.
En juokse painonpudotus mielessä (en ole koskaan juossut), enkä usko, että kärsimys jalostaa. Noin tunnin lenkille en ota juomista tai lisäenergiaa mukaan. Talvella huomasin, että lenkkien pidentyessä puoleentoista tuntiin ja pidemmiksi, aloin kaivata suun kostuketta. Kesähelteillä voi olla tarpeen juoda lyhemmilläkin lenkeillä.
Kun mietin, miten märkiä vaatteita yleensä päältäni riisun lenkin jälkeen, on hikoilun määrä aika selvä. Jopa talvella on vähintään aluspaita märkä, vaikka olisin juossut pakkasessa. En juurikaan hikoile päästä, mutta selkä ja vatsa (ja kainalot) ovat märkänä lenkin jälkeen.
Juostessa kulutetun energian arvioiminen on vaikeampaa. Ennen ensimmäistä maratoniani vuonna 2016 arvioin etukäteen, miten paljon laskennallisesti kulutan hiilihydraatteja juoksun aikana. Tein muistiinpanot, missä vaiheessa otan energiageelejä. Laskelmat onnistuivat hyvin ja pääsin hyvävoimaisena maaliin. Vastaavia muistiinpanoja ole käyttänyt muillakin maratoneilla.
Viime viikolla sain näytekappaleet suomalaisen Noshtin urheilujuomasta ja energiakarkeista.
Sunnuntain pitkällä lenkillä tarjoutui tilaisuus niiden testaamiseen tositoimissa. Juoksuohjelmassani oli kaksi tuntia pk-vauhtista juoksua. Vietimme päivän mökillämme Lopella, jossa sekoitin valmiiksi puoli litraa urheilujuomaa ja valitsin parhaimman kuuloisen energiakarkin: Ginger & Lemon. Energiakarkissa on mukana myös kofeiinia.
Noshtin urheilujuoma sisältää melko vähän energiaa. Puolessa litrassa (jonka verran minulla oli urheilujuomaa varattuna kahden tunnin lenkille) on energiaa 65 kcal. Neste on melko suolaista, sillä suolaa siinä on 1,1 g. Urheilujuoma onkin tarkoitettu lähinnä kehon nesteytykseen ja suolatasapainosta huolehtimiseen ennen kuin energian saantiin.
Olin syönyt mökillä myöhäisen lounaan, joten alkuillasta kuuden aikaan en tuntenut tarvitsevani paljon lisäenergiaa. Sitä saisin kuitenkin tarvittaessa energiakarkeista, joissa on yhdessä palassa hiilihydraatteja 20 g. Koska yhdessä grammassa hiilihydraattia on energiaa 4 kcal, on yhdessä energiakarkkipalassa energiaa 80 kcal. Pakkauksessa on kolme palaa. Energiakarkit koostuvat lähinnä sokerista, siirapista, suolasta ja mausteista.
Ne energiakarkit, joissa on mukana kofeiinia, sisältävät sitä 20 mg/pala. Se on melko vähän verrattuna kahvikupilliseen, jossa on kofeiinia 80-100 mg. Ja nyt ei puhuta mistään kolme espressoshottia sisältävästä jättilatesta, vaan kahvikupista. Juon kahvia vähintään kolme mukillista päivässä, joten 20 mg on ainakin minulle melko vähäinen määrä. Toki täytyy muistaa kofeiinin mahahapon eritystä lisäävä vaikutus.
Sunnuntain lenkki alkoi epätavallisesta paikasta. Olimme palaamassa mökiltämme Lopelta. Jäin pois kyydistä noin 19 kilometriä ennen kotia. Olin vielä Nurmijärven puolella, kun muu perhe kaasutti pois paikalta. Auton takavalot katosivat ensimmäisen mutkan taakse. Lähdin juoksemaan perään.
Tavoistani poiketen en kuunnellut musiikkia. Ensimmäiset viisi kilometriä juoksin pitkin maantien laitaa. Halusin kuulla lähestyvät autot. Kun pääsin Vihdintien varteen, jossa on erillinen kevyenliikenteen väylä, jatkoin matkaani ilman musiikkia. Tuntui mukavalta kuunnella ympäristön ääniä.
Juoksu julki hyvin. Kilometri toisensa jälkeen taittui alle kuuden minuutin. Annoin mennä, koska tuntui hyvältä. Suuta kuivasi jo alkumatkasta, koska sää oli aurinkoinen ja lämmin. Tosin tummempia pilviä alkoi kertyä taivaalle.
Noin puoli tuntia juostuani otin ensimmäisen kerran urheilujuomaa. Juoman maku on mieto. Koska juoma ei sisällä lisäaineita tai esim. paakkuuntumisenestoaineita, piti sitä sekoittaa jonkin verran ennen lötköpulloon kaatamista. Juoma tuli hyvin ulos pullosta ilman paakkuja.
Tunnin (ja reilun 10 kilometriä) juostuani otin energiakarkin. Karkki on marmeladin tapaista, joten se on pureskeltava. Kuten arvasin, pureskelu samalla kun on hengästynyt, on vaikeaa. Perinteistä energiageeliä kiinteämpi olomuoto on ”karkin” huono puoli. Sitruuna-inkiväärissä maistui melko paljon inkivääri, joka poltteli hetken kielessä. Otin geelin päälle vettä toisesta lötköpullosta.
Jatkoin tasaista alle 6 min/km-vauhtia loppuun asti. Join lisää urheilujuomaa toisesta pullosta ja vettä toisesta. Kaikkiaan nautin nestettä alle litran kahden tunnin aikana. En ottanut enempää energiakarkkeja, sillä tunsin energiatasoni olevan hyvä ilmankin.
Pienen extralenkin jälkeen kello näytti 20,19 kilometriä, kun pysähdyin kodin kohdalla. Aikaa kului tasan kaksi tuntia, jolloin keskivauhtini oli 5:57 min/km. Usein pitkien lenkkien vauhtini alkaa kuudella, joten olin tyytyväinen. Syke pysyi aisoissa ja oli keskimäärin 148.Valmentaja oli merkinnyt tavoitteeksi 143-153.
Nosht-tuotteita markkinoidaan vatsaystävällisenä ravintona urheilijoille. Tuotteet ovat vegaanisia, gluteenittomia ja FODMAP-ruokavalioon sopivia. Niiden valmistuksessa ei käytetä keinotekoisia väri- ja säilöntäaineitta.
Monilla juuri geelit aiheuttavat vatsanväänteitä. Pystyn melko laajalla skaalalla käyttämään energiageelejä, ja esimerkiksi ulkomailla juostessa käytän paikallisia merkkejä. Yhden kokeilukerran perusteella energiakarkki toimi loistavasti. Se ei aiheuttanut vatsanväänteitä, jäänyt hölskymään vatsaan tai muuta vastaavaa. Sain sopivasti energiaa juosta. Ainoa miinus oli koostumus, joka vaati pureskelua.
Urheilujuomien kanssa olen tarkempi kuin geelien suhteen. Makeutusaineet urheilujuomassa ovat minulle ehdoton este. Niitä vatsani ei siedä. Ilmeisesti makeutusainetta lisätään joihinkin juomiin maun vuoksi, sillä ne eivät voi sisältää liikaa tavallista sokeria. Ylimääräinen hiilihydraatti ei imeydy. Rehellinen sokeri on silti parasta. Sen lisäksi tarvitaan vain suolaa, joka korvaa hien mukana haihtuvan natriumin.
Yhden testikerran perusteella tulen käyttämään kaikki muutkin testiin saadut Noshtin tuotteet. Mieto urheilujuoma on omiaan, kun juoksen kuumina päivinä. Energiakarkit ovat tosiaan kuin marmeladikarkkeja: pitää malttaa jättää ne lenkkievääksi.
Onko sinulla suosikkimerkkejä urheiluomissa ja -geeleissä? Vai käytätkö lainkaan?
LENKILLÄ 
Mulal hävisivät kokonaan iltaiset päänsäryt, joita oli ollut aina lenkkipäivän tai muuten raskaamman treenin jälkeen. Seurasin kyllä vedenjuontia, mutta lähdin sitten kokeilemaan urheilujuomaa ja kappas, se poisti ongelman.
Totesin HCR:llä juurikin tuon, että pureskelu juostessa on yllättävän vaikeaa. Pitääkin tässä kesällä muistaa testata geelejä lokakuun maratonia varten, kun en ole koskaan kokeillut.
TykkääTykkää
Hyvä että pääsit noinkin helposti eroon päänsäryistä. Mä usein otan pitkän lenkin jälkeen ”ensiapuna” pullollisen urheilujuomaa, jos en heti pääse syömään. Olen ajatellut, että siitä keho saa tarvitsemiaan suoloja ja sokereita.
Geeleihin kannattaa tutustua etukäteen ja testata, mikä sopii omalle vatsalle. Kisapäivä on huono hetki kokeilla mitään uutta, kuten varmaan tiedät. 😃
TykkääTykkää
Jotenkin geelejä en ole tottunut ottamaan, mutta glukoositabletteja (siripiri tai Dexal) yritän ottaa pidemmillä lenkeillä. Ne on helppo ottaa kisankin aikana, kun sulavat ihan imeskellen. Juomana sitten joko urheilujuomaa jauheesta sekoitettuna tai vähintään vettä.
TykkääTykkää
Noita siripirejä olenkin huomannut joidenkin käyttävän. Niitä on varmasti myös helpompi kuljettaa kuin geelejä (vievät vähemmän tilaa).
Hyvä, jos olet löytänyt itsellesi parhaan tavan saada lisäenergiaa ja nesteytystä. Lopputuloshan siinä ratkaisee. 😊
TykkääTykkää
Mä olen myös kevään aikana tutustunut noshtin eväisiin ja tykkään paljon enemmän kuin geeleistä. Geelit tuntuu omaan suuhun aina jossain vaiheessa äklömakeilta ja lisäksi onnistun yleensä aina sotkemaan itseäni sillä tahmalla. 😀 Noiden noshtin marmeladien kanssa olen tehnyt niin, että pilkon pienempiin paloihin ja laitan minigripiin, niin on helpompi pureskella ja saa miksattua eri makuja mukaan. Tosin lämpimässä useamman tunnin lenkillä vähän tietty juuttuvat sinne pussiin/toisiinsa mutta ei kuitenkaan niin tahmaista hommaa kuin geelit. 🙂 Ainoa miinus on hinta ja se että joutuu tilaamaan/hakemaan vähän kauempaa että näitä saa.
TykkääTykkää