Kesäloma alkoi 30 kilometrin juoksulenkillä

Juoksun ja bloggaamisen kautta olen tutustunut moniin upeisiin ihmisiin. Yksi heistä on Saila, jonka kanssa olimme sopineet juoksutreffit lauantaiaamuksi. Tarkoituksenamme oli juosta 30 kilometrin lenkki Helsingissä – ihan vain huvin vuoksi.

Maratonohjelmassani ei yleensä ole näin pitkiä harjoituslenkkejä, mutta tämä oli hyvä tempaus heti kesälomani aluksi. Jäin perjantaina neljän viikon lomalle.

Valmistauduin lenkkiin pitämällä kaksi lepopäivää, leikkaamalla varpaankynnet ja nauttimalla edellisenä iltana tuttavapariskunnan luona kaksi lasia samppanjaa ja karkkeja. Tasapaino hullutuksien välillä on tärkeää.

Lue lisää: Nesteytystä ja energiaa pitkälle lenkille Noshtin urheilujuomasta ja energiakarkeista

Lue lisää: Juomaliivi verkkokaupasta – testissä Salomon Adv Skin 5

Lauantaiaamuna kokosin tarvittavat varusteet: pakkasin juoksuliiviin Noshtin energiakarkkeja, puoli litraa Noshtin sitruunanmakuista urheilujuomaa ja 0,7 litraa vettä. Söin normaalin aamupalan eli mysliä ja kahvia, mutta 30 kilometrin urakoinnin aikana tulisin tarvitsemaan lisäenergiaa.

Ajoin kotoani Espoosta Helsinkiin. Olimme Sailan kanssa sopineet tapaamisen jäähallin parkkipaikalle kello kymmeneksi. Siitä lähdimme juoksemaan Nordenskiöldinkadun yli kohti Keskuspuistoa ja sieltä Meilahteen ja meren rantaan. Oli tuulinen sää, mutta rantamaisemat tarjosivat parhaat puitteet pitkälle lenkille.

Meilahdesta jatkoimme Hietaniemeen ja sieltä Jätkäsaaren kautta Hernesaaren rantaan. Vilkuilin kelloani eniten 10-15 kilometrin kohdalla. Sen jälkeen kilometrit alkoivat kerääntyä nopeammin. Missään vaiheessa tullut oloa, että kunpa 30 kilometriä olisi pian täynnä.

Maltillisella noin 6:30 min/km vauhdilla juoksu ei tuntunut raskaalta. Tiesin kuitenkin, että lisäenergiaa ja juomista oli alettava ottaa jo ennen kuin alkaisi heikottaa tai janottaa.

Olin tehnyt suunnitelman, että otan yhden Noshtin energiakarkin 45 minuutin välein ja juomista päälle. Yhdessä Noshtin energiakarkissa on hiilihydraatteja 20 grammaa.

Pitkät lenkkini ovat yleensä reilun 20 kilometrin mittaisia. Ennen lauantain lenkkiä pisin tämän vuoden lenkkini oli noin 26 kilometriä. Sen juoksin maaliskuun alussa, jolloin luulin vielä juoksevani maratonin toukokuussa.

Kun harjoittelee maratonille, ei tarvitse juosta maratonin mittaisia lenkkejä. Ei edes 30 kilometrin mittaisia tai ei ainakaan monta.

Omalla kohdallani näin pitkien lenkkien merkitys on suurelta osin henkinen: jaksan juosta 30 kilometriä, joten tulen selviämään maratonista. Liian usein niitä ei voi juosta, koska palautuminen kestää useamman päivän, jolloin ei voi harjoitella.

Matka jatkui Kaivopuiston rantoja pitkin Kauppatorille ja siitä Katajanokalle. Tuttuja reittejä Midnight Runilta, jota ei tosin tänä vuonna koronaviruksen vuoksi järjestetä.

Meillä Sailan kanssa suu kävi koko ajan, eikä hiljaista hetkeä juuri ollut. Todettiin kyllä, että ei lenkillä koko ajan tarvitse puhua – ja puhuttiin silti.

Aloin jälleen vilkuilla kelloa, kun jäljellä oli enää 5-6 kilometriä matkaa. Olimme ohittaneet vanhan työpaikkani Hakaniemessä ja lähestyimme Töölönlahtea.

Vaikka olin Sailalle etukäteen sanonut, että ei ole niin tarkkaa, tuleeko lenkistä tasan 30 kilometrin mittainen, kiersimme lopuksi vielä Töölönlahden kahteen kertaan ympäri, jotta kilometrit tulisivat kasaan.

Viimeisillä kilometreillä jalat alkoivat painaa. Siitä huomasi, että en ollut juossut näin pitkää lenkkiä sitten syyskuun 2019, jolloin juoksin Espoon Rantamaratonilla.

Sää oli hiostava pilvisyydestä huolimatta. Karkean ohjeen mukaan juomista olisi hyvä olla puoli litraa tuntia kohden. Lenkkimme kesti kolme tuntia ja vartin, joten juomista olisi saanut olla mukana yli 1,5 litraa. Olin varannut 1,2 litraa.

Loppumatkasta jouduin säästelemään juomista ja teki mieli avata suu kohti sadepisaroita, joita oli alkanut tippua taivaalta. Juomista olisi voinut ostaa vaikka jostain Töölönlahden jäätelökioskista, mutta tilanne ei ollut niin vakava. Autossa minua odotti 0,75 litraa urheilujuomaa.

Töölönlahden kierrosten jälkeen kelloon pamahti 29 kilometriä ja juuri ennen kuin olin takaisin autolla jäähallin parkkipaikalla, tuli 30 kilometriä täyteen. Enempää ei tehnyt mieli juosta, mutta olo ei toisaalta ollut mitenkään voimaton. Nappasin autosta urheilujuomapullon, josta sain kaipaamaani vettä ja myös energiaa.

Lenkin tarkka pituus oli 30,05 kilometriä ja aikaa kului 3:15:53 tuntia. Keskivauhti oli 6:31 min/km ja oma keskisykkeeni 145. Ira Hassinen, joka tekee minulle juoksuohjelman, oli merkinnyt tavoitesykkeeksi alle 147. Ei ollut ongelmia pysyä sen alapuolella.

Emme jääneet Sailan kanssa kauan fiilistelemään, sillä tihutti vettä ja hikisissä vaatteissa alkoi tulla kylmä. Hyppäsin auton rattiin ja huristelin kotiin. Kävin suihkussa, söin hyvin ja… ei ollutkaan aikaa jäädä lepäämään laakereilleen. Seuraavana aamuna oli lähtö kesälomareissulle, joten aloin pestä pyykkiä ja pakata vaatteita.

Sunnuntai kului autossa istuen, kun ajoimme perheen kanssa Kuusamoon. Paikoillaan olo ei ollut parasta mahdollista palautumisen kannalta, mutta eipä ainakaan tullut kiusausta lähteä liian pian lenkille. Lenkki tuntui yleisenä jalkojen väsymyksenä ja kahden varpaankynnen jomotuksena.

Olin jaksanut helposti juosta 30 kilometriä. Miehenikin päivitteli reissun päällä, että eipä taida lenkki paljon tuntua. Ei kovin paljon, mutta kyllä näin pitkältä lenkiltä kestää palautua. Se ei käy ihan yhtä nopeasti, kuin tavalliselta reilun 20 kilometrin lenkiltä. Seuraava lenkki on ohjelmassani vasta tiistaina kahden lepopäivän jälkeen.

Koska palautumiseen pitää varata aikaa, ei juoksuohjelmassani yleensä ole näin pitkiä lenkkejä. Niitä on välillä mukava juosta ja olihan pitkä lenkki mahtava tapa aloittaa loma.

Nyt rauhoitun luonnon keskellä Kuusamossa, josta matka jatkuu kohti Saariselkää ja oikeaa Lappia. Seuraavaksi kirjoittelen kuulumisia tien päältä.