Viime viikolla sää suosi hyötyliikuntaa. Juoksin töihin, pyöräilin teatteriin. En tiedä, voiko hyötyliikunnaksi kutsua sitä, että lauantaiaamun pitkän lenkin loppupuolella kävin ostamassa kukkakaupasta ruusun ystäväni lapselle, joka pääsi sinä päivänä ripille ja jonka juhliin minut oli kutsuttu. Olin juuri juossut 15 kilometriä syyskuun alun kosteanlämpimässä aamussa ja hikoilun sen mukaisesti. Kukkakaupan ovessa ollut kello helisi, kun astuin sisään. Vannon, että olisin kiinnittänyt myyjien ja muiden asiakkaiden huomion ilman kilahdustakin. Juoksin tummanpunainen ruusu kädessäni kotiin.
Maanantai
Viikko alkoi tavanomaisella lenkillä, jonka juoksin illalla työpäivän jälkeen. Aion juosta lokakuussa puolimaratonin, jota varten yritän pitää yllä säännöllistä harjoittelua. Juoksin lenkkikaverini kanssa noin kahdeksan kilometrin mittaisen ja vajaan tunnin kestoisen peruskestävyyslenkin. Kaikkinensa aikaa kului enemmän, sillä pysähdyimme valokuvaamaan kaikenlaista mielenkiintoista, mitä matkan varrella näkyi: Laajalahdella vielä laiduntavia kyyttöjä ja muuttomatkaa valmistelevia hanhia. Merkit luonnossa viittaavat siihen, että elämme kesän ja syksyn risteyskohdassa.
Tiistai
Osallistuin pr-tapahtumaan, jossa pääsin testaamaan pilates-tuntia, jossa oltiin koko harjoitteluaika Reformer-laitteen päällä. Sain tilaisuudessa kuulla, että Reformer-laite on itsensä Joseph Pilateksen 1940-luvulla suunnittelema, joten kyse ei ole mistään nykyajan keksinnöstä. Tunti haastoi niin keskivartalon hallinnan, koordinaatiokyvyn kuin lihaskestävyydenkin. Etenkin juoksijalle on tärkeää lantion asennon hallinta ja keskivartalon tuki, joiden harjoittamiseen pilates sopii hyvin. Ihastuin niin, että olen varannut itselleni jo seuraavan Reformer Pilates -tunnin.
Keskiviikko
Ennen korona-aikaa harrastin paljon työmatkaliikuntaa: juoksin ja pyöräilin kymmenen kilometrin mittaista työmatkaani. Pandemian myötä siirryin enimmäkseen etätöihin, ja työmatkaliikunta jäi. Siihen ehti kuitenkin tulla niin vahva rutiini, että silloin kun on mahdollista kulkea omin avuin toimistolle, teen sen vanhasta muistista. Työmatkaliikuntaa helpottavat varusteet, joita olen sitä varten hankkinut: juoksureppu sekä pyyhe, meikit ja hiustenkuivaaja työpaikan lokerossa.
Olin tiistaina jättänyt tietokoneeni työpaikalle, joten keskiviikkoaamuna lähdin kotoa juoksemaan vaihtovaatteet ja kengät repussa. Reppu oli kannettavan tietokoneen verran kevyempi kuin yleensä, mutta ei silti aivan huomaamaton. Hihnoja oli välillä kiristettävä, ettei reppu hölskynyt selässä. Syyskuinen lämpö on saavuttanut Suomen, ja vaatetukseksi riittivät lyhyet trikoot ja t-paita. Kun minulla ei ole takkia päällä, joudun kiristämään repun hihnat lähes ääriasentoon. Salomon Trail 20 reppu on silti ollut hyvä hankinta, johon olen ollut tyytyväinen.
Kotioveltani on tasan kymmenen kilometriä matkaa työpaikalleni Pasilaan. Keskiviikkoaamuna työmatkaani kului aikaa tunti ja neljä minuuttia. Se ei lopulta ole paljon enemmän kuin mitä minulla kuluu matkaan julkisilla kulkuvälineillä. Päivän lenkki oli tehty jo aamulla, mistä saan aina erityisellä tavalla virtaa päivään. Työkavereiden keskuudessa oli pinnisteltävä, etten avannut kaikkien kanssa keskustelua sillä, että kerron juosseeni töihin. Kotimatkalla junassa näin tutun, joka harrastaa myös juoksua, ja sain purettua hänelle painetta puhua juoksemisesta. Kuuntelin tietenkin vastavuoroisesti hänen juoksukuulumisensa ja kehotin häntä ilmoittautumaan ensimmäiselle maratonilleen.
Torstai
Torstaina tein kotona etätöitä, mutta olin sopinut yhden työkaverini kanssa, että menemme työpäivän jälkeen teatteriin. Torstaina aurinko oli sumu- ja pilviverhoa vahvempi, ja ilma oli kirkas. Vaikka lähes kesäisiä päiviä on nyt riittänyt ja suomalaisia hemmoteltu harvinaisella lämmöllä, en halua hukata siitä hetkeäkään. Päätin hypätä pyöräni selkään ja ajaa vajaan kymmenen kilometrin matkan teatterille. Minun oli joustettava pukeutumisessa ja kampauksessa, sillä pyörässäni ei ole ketjusuojia ja päätäni haluan suojata pyöräilykypärällä. Mutta eihän teatterissa olla näyttäytymässä, vaikka lopulta päädyinkin kuviin ja Espoon Teatterin Facebook-sivulle ensi-ilta-asussani.
Perjantai
Perjantaina muistin, miksi juoksuohjelma on hyvä olla olemassa, vaikka en lopulta päätynyt tekemään harjoitusta, joka sen päivän kohdalla luki. Olen yrittänyt löyhästi noudattaa ohjelmaa, jolla harjoittelin puolimaratonille keväällä 2024. Ilman ohjelmaa ja päämäärää saatan jäädä miettimään, mitä tekisin, ja lopulta en saa mitään aikaiseksi. Se on kaikkein turhauttavinta.
Viiden kilometrin peruskestävyyslenkin sijaan lähdin perjantai-iltana kahden nuorimman lapseni kanssa kuntosalille. Poljin kymmenen minuuttia crosstrainerilla ja tein ylävartalon treenin. Näyttöpäätetyötä tekevälle lihaskuntoharjoittelu on parasta hoitoa jumittaviin hartioihin tai kiristyviiin rintalihaksiin. Tein myös laitteissa vatsa- ja selkälihaksia, joiden kunnossapito on tärkeää kaikille. Hormonaalisista syistä naisilla lihasmassa alkaa vähetä iän karttuessa, ja viisikymppisenä naisilla katoaa lihasmassaa prosentin verran vuodessa.
Lauantai
Olen parhaimmillani aamulla. Aivoni toimivat kirkkaasti ja olen täynnä energiaa. Aloitin lauantain ajatustyöllä ja jatkoin fyysisellä ponnistelulla. Kaivoin tietokoneeltani ohjeet ensimmäiseen kotitehtävään, jonka olin saanut luovan kirjoittamisen kurssilta. Jotta tekeminen ei loppuisi kesken, aloitin syyskuussa kirjoituskurssin. Kirjoitustehtävän palauttamiseen oli aikaa vielä lähes viikko, mutta tekstit eivät synny pakolla. Ne on kirjoitettava silloin, kun idea tulee. Niinpä ensimmäiseksi lauantaina näppäilin koneelle kahden sivun mittaisen pienoisnovellin ja jätin raakileen hautumaan.
Kymmeneltä olin jo ulkona lenkkivaatteet päällä. Myös lauantaina riittivät lyhyet trikoot ja t-paita. Onneksi syksy ei ihan vielä täydellä voimallaan tullut. Yli 13 vuoden juoksuharrastukseni aikana minulle on kertynyt varastoon nippu eri mittaisia vakiolenkkejä, joista lauantaiaamulle valitsin 15 kilometrin mittaisen reitin, joka suuntasi Helsingin puolelle Kaarelaan.
Ensimmäinen hämmästyksen aiheeni oli, kun huomasin, että puistoalueella oli meneillään aikuisten ja lasten yhteinen juoksutapahtuma. Siellä täällä maassa oli oransseja kartioita ja puissa kiinni laminoituja kylttejä, joissa luki ”400 m” tai ”300 m”. En voinut enää kääntyä vaan jatkoin matkaani halki kisa-alueen ja yritin näyttää siltä, että en ollut yksi tapahtuman osallistujista.
Seuraava yllätys oli, kun näin juoksututtuni Matildan juoksemassa pitkin Mätäojan vartta. Sinänsä ei ole outoa, että tapaa juostessaan toisia samaan harrastukseen hurahtaneita, mutta olimme vain joitain päiviä aiemmin viestitelleet, että pitäisi nähdä. Siinäpä sitten tiemme kohtasivat yhtäkkisesti. Minulla oli vähän jo kiire seuraavaan paikkaan ja Matilda palautteli maratonilta, joten vaihdoimme pikaisesti kuulumiset ja jatkoimme molemmat omaa lenkkiämme.
Juoksin kotiin kukkakaupan kautta, ja lenkille tuli yhteensä mittaa 15,45 kilometriä. Keskivauhtini oli 6:21 min/km. Maratonille harjoitellessani pitkät lenkit ovat pidempiä, mutta pidän tällaista yli 15 kilometrin ja yli 1,5 tunnin mittaista lenkkiä jo pitkänä lenkkinä. Puolimaratonille harjoitellessa lenkkien ei paljon pidempiä tarvitse ollakaan. Loput kuusi kilometriä menevät kyllä sitten kisapäivänä.
Sunnuntai
Lauantai jatkui rippujuhlissa, ja sunnuntaina pidin lepopäivän. Juoksuohjelma auttaa myös lepopäivien pitämisessä, sillä kunto kasvaa levossa. Sekään ei ole aina niin helppoa pitää välipäiviä treenaamisesta. Varsinkin, kun olin viikon aikana saanut melko ongelmitta mahtumaan päiviin yhteensä jopa kuusi treenikertaa. Sunnuntaina kuitenkin maltoin mieleni. Sain anopin vieraaksi ja leivoin kahvin kanssa päärynäpiirakan oman pihan hedelmistä.
Viime viikolla juoksin yhteensä noin 34 kilometriä, pyöräilin noin 18 kilometriä, kävin kerran kuntosalilla ja kerran pilateksessä. Viikon päätteeksi kelloni palkitsi minut maininnalla tuottavasta harjoittelusta. Vaikka palautteen antoi kasvoton tekoäly, tuntui se hyvältä. Pyörän satulan sijaan olisin voinut istahtaa auton ratin taakse tai kuntosalille lähdön sijaan jäädä kotiin. Onneksi en jäänyt vaan jatkoin matkaani kohti seuraavaa tavoitetta.
LENKILLÄ 