Syksyllä 2020 kävin noin viiden vuoden tauon jälkeen mittauttamassa rauta-arvoni. Sain lähetteen tutkimuksiin työterveyshuollon kautta. Minulla oli ollut ongelmia matalan ferritiinin kanssa aikaisemminkin, mutta olin tuolloin saanut nostettua arvon kahdeksasta yli 80:en rautakuurin avulla. Arvojen seuraaminen jäi, koska tunsin oloni hyväksi.
En huomannut, että ongelmani oli palannut, ennen kuin syksyllä 2020 kävin mittauttamassa ferritiinin. Se oli yllätyksekseni vain 15. Arvo oli vielä viiterajojen sisäpuolella, sillä alaraja on 13. Jännitin, mitä työterveyslääkäri sanoo normaalirajoissa olevasta arvosta.
Onnekseni työterveyslääkärini näki tarpeelliseksi, että ferritiiniarvoa saataisiin nostettua. Aloitin rautakuurin ensin syömällä Obsidan-valmistetta joka toinen päivä. Sen avulla arvo nousi 20:n päälle. Vaihdoimme valmisteen SiderALiin, joka imeytyy paremmin ja jonka voi ottaa vaikka ruokailujen yhteydessä.
Olen syönyt SiderALia pian vuoden ajan. Viime syksynä juuri ennen maratonia ferritiiniarvoni oli 37 ja hemoglobiini 141. Työterveyslääkärini varoitti, että lokakuun maraton syö osan varastoraudasta, eikä sitä ole tarkoituksenmukaista mitata uudestaan ennen kevättä. Ennen pääsiäistä menin jälleen käymään laboratoriossa.
Malttamattomana katsoin tulokset nettisovelluksesta jo ennen lääkärin soittoa. Huomasin, että arvot eivät olleet juuri muuttuneet päivittäisestä rauta-annoksesta huolimatta. Ferritiini on nyt 35 ja hemoglobiini 135. Olin odottanut parempia arvoja ja kieltämättä hieman petyin. Toisaalta oloni on ollut hyvä ja pirteä, vaikka koronan sairastaminen viime kuussa aiheuttikin tilapäistä voimattomuuden ja väsymyksen tunnetta.
Tällä kertaa puhuin eri lääkärin kanssa kuin aikaisemmilla kerroilla. Lääkäri ei ollut huolissaan arvoistani ja muistutti, että naisilla ferritiini on harvoin spontaanisti lähellä sataa. Hän painotti, että tärkeintä on se, miltä itsestä tuntuu.
Lääkäri neuvoi, että syön edelleen samaa rauta-annosta eli yhden SiderAL-kapselin päivässä. Seuraavan kerran menen laboratoriokokeisiin loppuvuodesta. Kävimme jälleen kerran läpi, olisiko jotain sellaista terveysongelmaa, joka on aiheuttanut rautavarastojen ehtymisen. Muihin tutkimuksiin ei ole nyt tarvetta, ja jatkan toistaiseksi rautakuuria.
Aikaisempi työterveyslääkärini oli sitä mieltä, että vaikka kestävyysjuoksun harrastaminen kuluttaa rautaa, kannattaa se ehdottomasti. Juoksemisella ja liikunnalla on enemmän terveyshyötyjä kuin -haittoja. Vaikka juoksuharrastukseni olisi suurin syy rautavarastojen niukkuuteen, sitä kannattaa jatkaa.
Myös rautakuuria on syytä jatkaa, sillä olen huomannut vaikutuksen vahvimmin hiuksissani. En ollut huomannut raudanpuutteen aiheuttamia oireita, sillä oireet hiipivät kuin varkain. Kun olin syönyt jonkin aikaa rautaa, päänahastani alkoi puskea uutta hiusta sillä voimalla, että ihan huvitti. Sitä, onko raudanpuute aiheuttanut väsymystä, on vaikeampi arvioida. Lähtökohtaisesti elämä on aika täyttä kahden työssäkäyvän aikuisen ja kolmen koululaisen perheessä. Hetkiä, jolloin ei keksisi, mitä tekisi, ei oikeastaan ole. Tekemistä on enemmän kuin aikaa.
Ajattelen, että hyvät veriarvot vaikuttavat juoksemiseen kuin sallittu doping. Rautaa tarvitaan hapen kulkeutumiseen keuhkoista muualle elimistöön. Mitä paremmin happi kulkee, sitä paremmin juoksu sujuu. Tein viime vuonna ennätykset kaikilla matkoilla kymmenenestä kilometristä maratoniin, joten en ole huolissani, vaikka rauta-arvot eivät ole raketin lailla ampaisseet ylös. Rautavarastojen tyhjentyminen tapahtuu hitaasti ja niin tapahtuu myös niiden täyttyminen.
Tarina jatkuu ja seuraavan osan siihen kirjoitan todennäköisesti loppuvuonna. Toivon, että kukaan ei liian tarkkaan tutkaile näitä ilmoittamiani arvoja tai vertaa niitä omiinsa tai johonkin, mitä on netistä lukenut. Kunkin oma olo on ratkaisevaa. Haluan kuitenkin kertoa matalasta ferritiinistä, sillä rautakuuri saattaa olla helppo keino parantaa omaa yleistä olotilaansa tai tuntemuksiaan juoksun aikana. Terveys tulee ensin, mutta en ole myöskään laittanut pahaksi, että hiukseni ovat vahvistuneet.
LENKILLÄ 