Hei, lähdetkö humpalle? Orkesteri soittaa jo humputi, humputi. Kiitos kun saan viedä sinua pitkin tanssilattiaa vatsatautini vuodelta 2016. Olitko peräti noroviruksen aiheuttama? Moro noro sitten vain. No mitä nyt? Ei tämä ole ripaskaa vaan humppaa. Ylös sieltä!
Oletko muistanut pestä käsiäsi? Käyttää desinfiointiainetta? Katsoin, että tuolla nojailit pylvääseen ja pitelit kaiteita, ennen kuin hain sinut tanssimaan. Pitää kertoa, että kovin huonona hetkenä tulit vierailulle vuoden 2016 huhtikuussa. Taisit tietää, että minulla oli jotain jännää tiedossa. Niinpä, meinasi tulla vähän liian jännää.
Pyörähdetäänkö kahdeksan vuotta taaksepäin? Toivottavasti sinulla ei mene pää sekaisin. Viuuh! Voisin kyllä sitä vähän sekoittaa, sillä sait aikoinaan minun vatsani hurlumhei. Koetapa muistella. Huhtikuu vuonna 2016. Minun ensimmäinen maratonini tulossa ja sillä tavalla. Nostit kuumeen. Kuumotti. Oli jännää maata sohvalla horkassa, kun muutaman päivän päästä oli tarkoitus juosta 42,2 kilometriä.
Halusitko matkalle? Ehkä olit vielä mukanani, kun päätin lähteä juoksemaan. En tiedä, oliko kanssani mukavaa. Siinä sitä mentiin tumps, tumps Tuomarinkylän kartanon pellon laitaa. Maaliin asti. Ei tullut tarve päästä bajamajaan. Ei niitä ollut edes matkan varrella niin tiuhaan kuin tapahtuman järjestäjä väitti. Kokeneempi juoksututtavani oli käynyt puskassa paskalla. No ei siitä sen enempää. Onnistuin ensimmäisellä maratonillani. Et päässyt sitä pilaamaan, hä-hää!
No nyt alkaa humppa vedellä viimeisiä säveliään. Sen tässä vielä nopeasti sanon, että en ole sinua ikävöinyt. Muistellut olen säännöllisesti. Kai tässä täytyy sinulle jotain hyvääkin kertoa ennen kuin tiemme eroavat. Kasvatit sisuani. Sellaista hullua periksiantamattomuutta, jota on sittemmin tarvittu näissä juoksujutuissa. Kiitti moi! Toivottavasti ei nähdä!
Nyt soi blues. Kuka tuolla hämyisessä nurkassa lymyää? Jokin epämääräinen hahmo. Kai sitä on lähestyttävä. Lähdetäänkö nojailemaan tuonne tanssilattialle? Post marathon blues, sehän nimesi olikin. Kuin Lisa Marie Presley, Tommy Lee Jones tai Billy Bob Thornton. Olen miettinyt, onko se oikea nimesi lainkaan.
Miten sinusta ei oikein saa otetta? Muistan, että olit jo silloin lokakuussa 2020 hieman vaikeasti hahmotettava. Niin, niin. Olihan siinä ollut kaikkea. Pandemia. Joo. Kovia treenejä, kun ei muutakaan voinut tehdä. Kyllä, kyllä, näin se meni. Eihän siinä mitään surkuteltavaa pitänyt olla, kun juoksin ensimmäistä kertaa maratonin alle neljässä tunnissa. Aivan. Silti sinä tulit.
Veit juoksusta ilon joksikin aikaa. Minne sen piilotit ja mitä sillä teit? Tiesitkö paremmin? Olisin sitä kaivannut, kun joskus vieri kyyneliä pitkin poskia, kun juoksin. Se on muuten vaikea juosta, jos itkettää. Ei meinaa saada henkeä.
Et paljon puhu näköjään. Olet tuollainen synkkä möhkäle, anteeksi nyt vain. Nimesi voisi olla alakulo hienojen ulkomaan viritysten sijaan. Onhan meillä täällä Alatalo. Oli kuule ihan kansanedustajana ja lauloi Känkkäränkästä. No ei nyt tietenkään samaan aikaa, hölmö. On Alakoskea ja Alaharjua. Kyllä meillä näitä on.
Kappale päättyi jo. Alahan mennä siitä. Tuuppaan sinut tuonne nurkkaan takaisin. Tuups.
No mutta Mirena! Saanko seuraavan tanssin? Kiitos. Koska se meidän yhteinen matkamme alkoikaan? Joskus syksyllä 2016. Kylläpä tuona vuonna tapahtui. Muistatkos kun oli sitä keuhkokuumetta ja kaikkea. Aivan. Olin poissa töistä yli kolme viikkoa.
On päin naamaa sanottava, että olet aika kiero ja kinkkinen tapaus. Myönnän, että meillä on ollut hyviä hetkiä. Olemme juosseet sekä uineet järvissä, merissä, uima-altaissa ja paljuissa. Kyllä, kyllä. Kuukauden jokainen päivä on ollut yhtä hyvä päivä. Niin ja pidit huolen, ettei lapsiakaan tullut enempää. Enpä olisi jaksanut enää.
Miksi haluat tarrautua sillä tavalla? Oletko läheisriippuvainen tai jotain? Minä sinut olisin jo vaihtanut viime syksynä, mutta tässä sitä ollaan edelleen kiinni toisissamme. Melkein meni yksi maratonkin tuossa syksyllä sivu suun, kun sinua yritettiin ronkkia sairaalassa sisuksistani pois. Tuossa juuri norolle juttelin, että en vähästä jätä maratonia juoksematta.
Otan sinua nyt oikein olkapäistä kiinni ja vähän ravistelen. Älä sitten heittäydy enää hankalaksi seuraavalla kerralla, ethän? Minulla on kevääksi paljon kaikkea kivaa suunnitteilla. Sinun aikasi on tullut ja vaihdan sinut toiseen. No en nyt itse, mutta lääkärit maanantaina Meilahdessa. Ei tässä nyt muu auta. Taju kankaalle, niin kyllä ne siellä leikkaussalissa sinut pois saavat.
Meidän yhteinen aikamme oli suurimmaksi osaksi hyvä, myönnän sen. Loppu ei mennyt niin kuin ajattelin. Eipä ollut lääkärikään monta vastaavaa tapausta nähnyt urallaan. Minulle olisi riittänyt, että kuulun niihin kahteen prosenttiin, joille ei kasva viisauden hampaita ja toiseen kahteen prosenttiin, joilla on kahta väriä silmissään. Sinä teit minusta erikoistapauksen vielä sairaanhoitoonkin, huh!
Kierautan sinut nyt takaisin tuonne odottamaan seinustalle. Hei, hei!
Viimeisen valssin saa oikeanpuoleinen nivusvaivani. Mehän tapasimme silloin loppukeväästä 2018. Juuri näin! Sait minut toivomaan, että minulla olisi kaksi vasenta jalkaa. Sellainen sinä olit. Lääkäri yritti tainnuttaa sinut lihasrelaksanteilla ja vahvoilla kipulääkkeillä. Ethän sinä sellaisesta ollut moksiskaan. Täytyy kyllä myöntää, että nukuin yhden viikon oikein sikeästi.
En minä oikeaa jalkaani tietenkään toiseen vasempaan jalkaan olisi oikeasti vaihtanut, höpsö. En olisi saanut toivoa sellaista, sillä viimeisimmän maratonin jälkeen vihoitteli toinen puoli. Ei nivunen, mutta akillesjänne. Sinun ansiostasi otin sen aika rennosti, joten voin tässä nyt sinua kiittää. Kiitos. Estit juoksun kevään ja kesän aikana kahden ja puolen kuukauden ajan. Häivyit sittemmin jälkiä jättämättä ja näytit, että kaikesta selviää. Aika parantaa.
Katselimme silloin kesällä 2018 maailmaa pyörän selästä, muistatko? Pysähdyimme hevoslaitumen luo, joimme urheilujuomaa joen rannassa ja uskaltauduimme muihin kaupunkeihin. Kävimme naksuttelemassa maastopyörän vaihteita Italiassa Garda-järvellä. Ei se niin huono kesä ollutkaan. Meillä oli hetkemme.
Fyysisen olomuotosi jätin jonnekin osteopaatin hoitopöydän ja pakaratreenien luo. Henkinen kipu säilyi pidempään, mutta olen sen jo poistanut mielestäni. Älä pelkää, en unohda sinua kokonaan. Kiitän jo nyt, ettet ole sittemmin vieraillut. Kaikki te ongelmat olette jotain opettaneet. Sinäkin sen, että vastoinkäymisistä pääsee ylitse. Usein olen paljon oppinutkin. Sinulta paremman juoksuasennon.
On se kuule hyvä, että on kaksi jalkaa. Oikea ja vasen. Meiltä kävi tämä tanssikin niin sutjakkaasti. Taidat olla ihan hyvässä kunnossa? Ei edes tallottu toistemme varpaille. Se tästä vielä puuttuisinkin. Uskaltaako edes sanoa…että varpaansa loukkaisi. Sellaista en ole vielä kokenutkaan. Kyllähän tässä jo kaikkea. Hei, hei!
LENKILLÄ 