Makasin rantapyyhkeen päällä silmät ummessa. Kuuntelin, miten laineet kohisivat rannassa. En ymmärtänyt kieltä, jota muut ympärillä puhuivat. ”Yaroslav!”, kiljahti lapsi. Mietin, miten monta miesten etunimeä Venäjällä on käytössä. Kymmenen?
Keskikesän aurinko kuumensi ihoa. Puuttui vain tunne, jonka kuivuva suolavesi tekee hiuksille, säärille, kasvoille. Luonnonkiharista hiuksistani kuivuu koppurainen pehko, kun olen uinut jossain suolaisemmassa meressä kuin Itämeressä.
Olin juuri uinut Saimaassa. Suomessa siis. Tarkemmin sanottuna Päihäniemessä Taipalsaaren kunnassa, jonne on Lappeenrannasta noin puolen tunnin ajomatka. Kuluneella viikolla Helsingin Sanomat listasi Päihäniemen yhdeksi Suomen hienoimmista hiekkarannoista. Paikalla oli suomalaisten seurueiden lisäksi venäläisiä lapsiperheitä asuntovanuineen.
Järvivesi tekee hiukseni pehmeiksi. En tarvitse sampoota tai hoitoainetta. Saimaan vesi on myös ihanan puhdasta ja kirkasta. Ei tarvinnut myöskään käydä suihkussa uimisen jälkeen. Kunhan lämmittelin ja kuivattelin pyyhkeen päällä ja nautin hetkestä, jolloin melkein tunsin olevani jollain Etelä-Euroopan rannoista.
Suihkua tai muita mukavuuksia ei juurikaan ollut tarjolla, sillä olimme jälleen perheen kanssa telttailemassa. Tällä kertaa juhannusta viettämässä koko viisihenkisen perheen voimin.
Päihäniemen rannan palveluihin kuuluvat kompostikäymälä ja grillikatos. Ranta on pitkä ja yöpyminen on ilmaista. Emme toki olleet ainoat yöpyjät juhannuksena, vaan paikalla oli useita muita telttoja ja jopa asuntovaunuja. Rannan eteläisempään osaan oli rantautunut veneitä.
Saavuimme paikalle juhannusaattona iltapäivällä. Kahdelle teltalle oli tilaa aivan rannassa kohtuullisen matkan päässä käymälöistä. Ei jälleen kerran huonompi juttu, että teltan oviaukosta näkyi järvimaisema. Vastarannalla tosin oli tuulivoimaloita ja horisontissa näkyi kaksi tehtaanpiippua, mutta en valita. Enpä maksanut majoituksesta mitään.
Keskikesän juhlaa ja yötöntä yötä kelpasi viettää Suomen suurimman järven rannalla. Ilta ei pimentynyt, vaikka kello läheni puoltayötä. Kävelin rannalla ihaillen valoista iltaa. Näitä hetkiä on hyvä säilöä muistoon talven varalle.
Kesäpäivänseisauksesta päivää alkaa lyhetä ja matka kohti talvea alkaa. Eihän talvi heti tule ja vielä on kesää jäljellä, mutta on siinä jotain haikeaa, että vuoden valoisin aika on jo saavutettu.
Maltoin kuitenkin illalla nukahtaa. Viime telttaretkellä palelin aamuyön tunteina, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Sain paksumman makuupussin, joka viimeksi oli yhdellä lapsista. Myös yö oli lämmin: ainakin viisi astetta lämpimämpi kuin viikko sitten.
Aamuyöstä joku porukka kulki mölyten telttojemme ohi, mihin heräsin. Olin valmistautunut äänekkääseen juhlintaan, joten en yllättynyt näistä yöllisistä kulkijoista. Meidän perheestä lähtisi sitten enemmän ääntä, kun aamulla kömpisimme ulos teltoista. Silloin ehkä nämä yölliset ölisijät yrittäisivät nukkua.
Puhelimeni oli yön kiinni, koska piti säästää akkua. Niinpä oletin kellon olevan enemmän, kun aamulla heräsin valmiina nousemaan ylös. Sen sijaan, että olisin tullut pois teltasta, aloin kirjoittaa muistiinpanoja blogia varten. Aamuihmisenä aamut ovat parasta aikaa vähän kaikkeen. Myös luovaan tekemiseen.
Kun olin tehnyt muistiinpanoni, avasin puhelimen. Kello olikin vasta seitsemän. Päätin yrittää vielä nukkua. Heräsin kaksi tuntia myöhemmin, jolloin oli jo aika kömpiä ulos teltasta.
Houkuttelin mieheni mukaan aamu-uinnille. Naureskelimme, että etelän lomilla lämpöiseen meriveteen on aamuisin helpompi pulahtaa. Mutta tämä oli Suomi, Saimaan vesi viileää ja sillä mentiin. Epäröimättä järveen.
Meillä oli auto lähellä telttaa, joten yhden yön retki ei edellyttänyt rinkkojen pakkaamista tai tarkkaa varusteiden valitsemista. Meillä oli rantapyyhkeet, puhallettava uimapatja ja pallo rantaleikkeihin. Kortinpeluu oli myös hyvä ajanviete, kun sähköä ei niin vain tullut seinästä kaikkiin nykyajan vimpaimiin.
Tarkimmin olimme suunnitelleet ruoat. Olimme varanneet päivällisen perjantai-illaksi, aamupalan lauantaille sekä lounaan. Lisäksi mukana oli naposteltavaa, kuten pähkinöitä, keksejä ja suklaata. Vettä otimme reilusti autoon mukaan (6 l). Ruoanlaitossa käytimme järvivettä, joten kotoa tuomamme vesi oli tarkoitettu juotavaksi, kun muuta juomaa ei tällä kertaa tullut mukaan.
Kuivamuonaa on jos jonkinlaista ja sitä löytää ihan tavallisesta kaupasta. Nuudelia, tonnikalaa, mysliä, valmiiksi kypsennettyä riisiä… UHT-maito säilyy ilman jääkaappia, kun ostaa pienempiä purkkeja (0,2-0,5 l). Trangian avulla ruoan sai lämpimäksi ja keitettyä myös kahvivettä. Kahvista en luovu missään tilanteessa.
Olimme aiempina vuosina käyneet Päihäniemessä vain uimassa ja jatkaneet sitten matkaamme muualle Saimaalle. Nyt säiden suosiessa päätimme jäädä telttojemme kanssa yöksi rantaan. Moni muu oli tehnyt samoin, mutta kaikki halukkaat mahtuivat hyvin alueelle. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta juhlinta oli iloista ja asiallista.
Yksikin poikkeus oli liikaa. Ei sillä, ettenkö olisi pystynyt katsomaan kännistä örvellystä. Harmitti sen henkilön puolesta, joka oli polttanut holtittoman tulenkäsittelyn seurauksena sortsiensa etumuksen ja toisen säärensä. Olin aiemmin nähnyt niin pahan ja ison palovamman vain kuvissa.
Kaiken kaikkiaan juhannusaatto Saimaan rannalla oli oikein onnistunut. Olimme teltassa vain yhden yön ja ajoimme seuraavaksi yöksi kotiin Espooseen. Saimme maistiaiset sekä retkeilystä että kuumasta rantapäivästä. Ennen kesälomaa minulla on töitä vielä kaksi viikkoa. Miniloma oli juuri sopiva ”getaway” tähän välii. Ihan Suomessa! Ja missä säässä!
LENKILLÄ 