Kirja saatu näytekappale.
Melkein perillä (Otava 2024, 395 s.) on menestyneen englantilaiskirjailija David Nichollsin uutuusromaani. Päähenkilöinä elämän mutkaisilla ja mäkisillä poluilla seikkailevat 39-vuotias Marnie ja 42-vuotias Michael. Näyttämönä ovat maisemat Englannin nummista kivikkoisiin rantoihin sekä majatalot, joiden tasot ovat yhtä vaihtelevia kuin Marnien ja Michaelin edelliset suhteet. Yhtä paljon kuin nämä kaksi tekevät matkaa vaellusreitillä, he tutustuvat kilometri kilometriltä ja päivä päivältä enemmän toisiinsa ja itseensä. Kirja kertoo Marnien ja Michaelin välille kasvavasta kiinnostuksesta ja taivalluksesta Englannin halki. Rinkka ja menneisyyden lasti selässä painaen ja näkymä välillä edessä sumentuen. Lukijan selvitettäväksi jää, löytävätkö he toisensa ja pääsevätkö he reitin määränpäähän.
Kirjan alussa ei jäädä paikoilleen junnaamaan. Perusasetelma tulee heti selväksi. Yhteisten tuttavien kautta yorkilainen asumuserossa elävä maantiedonopettaja Michael ja lontoolainen itseoppinut kustannustoimittaja Marnie päätyvät samaan vaellusryhmään, joka kulkee reittiä halki Englannin rannikolta rannikolle; Pohjois-Atlantilta Pohjanmerelle. He eivät entuudestaan tunne toisiaan. Sekä Michael että Marnie kokevat pudonneensa kelkasta, kun ystävät ympärillä ovat saaneet lapsia, uppoutuneet perhe-elämään ja lopulta jättäneet kutsumasta oudot yksineläjät juhliinsa. He ovat jo unohtaneet, miten syödään sivistyneesti muiden seurassa tai jaetaan intiimi hetki toisen ihmisen kanssa. Marniella ja Michaelilla ei ole mitään menetettävää eikä toisaalta paljon odotuksiakaan, kun he rinkkoineen saapuvat junalla retken lähtöpaikalle. Maan halki kulkemiseen liittyy symboliikkaa. Matkalle mahtuu kuitenkin monenlaista kiemuraa ja sydämenpysäyttävä tapahtuma.
Tarinan kulku on jokseenkin ennalta arvattavaa, mutta kirjasta löytyy syvyys, joka monesta viihdekirjasta puuttuu ja joka saa lukemaan eteenpäin. Sanailu on nokkelaa ja uskottavaa Marnien ja Michaelin välillä. Lyhyet luvut ovat vuoronperää molempien näkökulmasta kerrottuja, mikä pitää jännitettä sopivasti yllä, vaikka tapahtumat etenevätkin kahden päähenkilön välillä verkkaisesti. Lukijana toivoin, ettei kirjan puolivälissä olisi enää leikitty kissa-hiiri-leikkiä. Ammattikuvaukset ovat uskottavia. Marnien kustannustoimittajan tehtävään kirjailija on varmasti imenyt vaikutteita omasta työstään. Niin huvittavia esimerkkejä hän on löytänyt tekstin editoimisesta, vaikka osa sanaleikeistä häviääkin käännökseen. Michael kulahtaneine vaatteineen ja trimmaamattomine partoineen on maantiedonopettajan stereotyyppi. Hänellä on murheenaan sekä fyysisiä että henkisiä arpia, mikä tekee Michaelista hieman surumielisen hahmon. Marnie jaksaa olla optimistisempi.
Melkein perillä on viihdyttävää, mukaansatempaavaa ja sujuvaa luettavaa. Luin kirjan kahdessa päivässä. Lauseista on turha etsiä mitään elämää suurempaa, mutta ne ovat täynnä elämää, mikä tekee lukemisesta riemukasta. Voin suositella Melkein perillä -kirjaa mukaan rannalle tai riippukeinuun ja sopivasti romantiikannälkäisille. Välillä on myös mukava lukea hyvän mielen kirjallisuutta, joka ei helposti jää kesken, kun on aina pakko lukea seuraava sivu…ja vähän vielä. Loppuun asti.
LENKILLÄ 