Pr-tilaisuus.
Viime viikon torstaina olin Helsingin Pitäjänmäessä kuuntelemassa, kun kuntosaliketju Elixia julkaisi raportin pohjoismaalaisten liikuntatottumuksia koskevasta kyselytutkimuksesta.
The Healthier & Happier Report 2025 pureutuu harjoitustottumuksiin, motivaatioon ja ihmisten liikkumisaktiivisuuteen Pohjoismaissa.
Kyselytutkimukseen oli Pohjoismaissa haastateltu yhteensä yli 4 000 ihmistä loka-marraskuussa 2024. Vastaajat olivat iältään 15-85-vuotiaita. Suomesta kyselyyn vastasi hieman yli 1 000 ihmistä, joista puolet naisia ja puolet miehiä.
Liikkumattomuus sairastuttaa ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi, totesi Suomen Elixian maajohtaja Aleksi Virkkunen, kun hän alkoi perata tutkimuksen tuloksia.
Niin kauan kun liikkuminen pysyy kohtuuden rajoissa, se lisää tervettä. Fyysisen hyvinvoinnin ohella kyselytutkimuksen vastauksissa tuli esille liikunnan merkitys mielenterveydelle.
Pohjoismaisella tasolla jopa 44 % prosenttia ilmoitti henkisen hyvinvoinnin olevan yksi suurimmista syistä liikkua. Suomessa 51 % vastaajista ilmoitti, että heitä motivoi liikkumaan mielenterveys.
Ilmiö, joka tuli tutkimustuloksissa esiin ja jonka olen huomannut kuntosalilla käydessäni, on liikunnan harrastamisen lisääntyminen nuoremmassa ikäpolvessa.
15-29-vuotiaista 38 % kertoo liikkuvansa enemmän kuin vuosi sitten. Tänä vuonna kaikki kolme lastani osuvat tuohon ikäluokkaan. Heistäkin on tullut salikävijöitä.
Naiset käyvät miehiä enemmän ryhmäliikunnassa, minkä voi myös liikuntakeskuksissa käydessään havaita.
Elixian teettämässä tutkimuksessa oli kysytty myös muun muassa viikoittaisia liikkumiskertoja ja esimerkiksi sitä, mitkä sosiaalisen median sovellukset inspiroivat eniten ihmisiä liikkumaan.
Jos hyvän mielialan saavuttaminen motivoi liikkumaan, niin raportista selviää, että iloinen mieli on myös yksi liikunnan koetuista vaikutuksista. 72 % liikuntakeskusten käyttäjistä mainitsee liikunnan koetuksi vaikutukseksi iloisemman mielen.
Heistä, jotka eivät treenaa liikuntakeskuksissa, 53 % mainitsee liikunnan koetuksi vaikutukseksi sen merkityksen mielialalleen.
Osa The Heathier & Happier Report 2025 tuloksista palvelee varmasti liikuntakeskuksia itseään, minkä vuoksi en ala tässä kaikkia tuloksia käymään läpi.
Liikuntakeskuksen vakioasiakkaan ja liikunnasta bloggaavan näkökulmasta oli mielenkiintoista huomata, mite iso osa suomalaisista liikkuu mielenterveytensä vuoksi.
Mielenterveydestä tulevat helposti mieleen mielenterveysongelmat, eikä vakavia ongelmia tietenkään hoideta punttitreenillä.
Jos kärsii vakavista mielenterveysongelmista, on hakeuduttava terveydenhuollon piiriin. Silloin saatetaan tarvita lääkitystä ja terapiaa ammattilaisen ohjauksessa.
Maailma, joka näyttäytyy vuosi vuodelta sirpaloituneemmalta ja sellaiselta, jossa ei tiedä, mihin voi luottaa, saa vahvemmankin mielen ajoittain levottomaksi.
Ympäröivä todellisuus tuntuu tarjoavan loputtomasti mahdollisuuksia, mutta laulun sanoin vapauskin voi vangita.
Mielenrauhalle ei ole varmaan koskaan ollut niin paljon tarvetta kuin nykymaailmassa. Sosiaalinen media syöttää silmien eteen niin monenlaista tapa elää, että niistä kaikista ei olisi muutoin tietoinenkaan.
Osa esitellyistä elämäntyyleistä on huijausta, mutta se unohtuu helposti valveutuneemmaltakin silmäparilta.
Kenestä tahansa ei voi tulla mitä tahansa. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta kaikkiin ei pysty kuka tahansa tarttumaan.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä halukkaampi olen ankkuroimaan elämäni tiettyihin kiinnekohtiin. En halua jäädä ajelehtimaan ja jatkaa uuvuttavaa matkaa aina vain jotain upeampaa etsien.
Elämän ankkuroiminen ei ole kaavoihin kangistumista vaan tae jonkin asian pysyvyydestä elämässä. Joka päivä ei tarvitse alkaa aamusta asti valita kymmenistä ja sadoista suunnista, minne lähteä, vaan tietyt perusasiat ovat kunnossa.
Omia ankkureitani ovat itseoikeutetusti perhe ja muut rakkaat ihmiset. He ovat on pysyvin ankkuripaikka. Työ ja asunto voivat muuttua, mutta en vaihda niitä sen mukaan, mistä milloinkin tuulee.
Yksi asia, joka pitää minut tuhansien mahdollisuuksien maailmassa järjissäni, on liikunta. Haluan vaalia tuota elämäni yhtä tärkeää tekijää, joka tuo paljon hyvää oloa, terveyttä, mielekästä tekemistä ja jatkuvasti uusia kokemuksia ja tuttavuuksia.
Liikunnan ja etenkin juoksun kohdalla en ole epäröinyt pudottaa ankkuria meren syvyyksiin ja päättää: tässä on hyvä ja tähän minä jään.
Olen monesti kirjoittanut, miten juoksemisella on minulle sekä väline- että itseisarvoa.
Juoksulla on välinearvio, sillä se tuo hyvän kunnon ja sutjakan vartalon. Lisäksi juoksu vie paikasta toiseen: usein lähden ja palaan samaan paikkaan, mutta välillä juoksen töihin tai osan mökkimatkasta.
Itseisarvo merkitsee sitä, että juoksemisella itsellään on arvoa. Parhaimmillaan koen Runner’s High’n, jolloin juokseminen on niin vaivatonta, että tunnen sulautuvani ilmaan. Olen kevyt kuin höyhen, eikä mikään huoleta.
Se, että juokseminen tuo levollisen olon ja mielenrauhaa, on kemiaa. Liikunta vapauttaa hyvänolonhormoneja, mikä taas juontaa kaukaiseen esihistoriaan.
Elimistön on kannattanut palkita ihminen juoksemisesta, jotta kahdelle jalalle noussut karvanaama on pysynyt liikkeessä ja saanut ravintoa.
Ravinnon saaminen taas on pitänyt hengissä ja mahdollistanut lisääntymisen. Biologisessa mielessä jälkeläisten saaminen on elämän tarkoitus.
Liikkuminen ja juokseminen pitävät meitä edelleen hengissä, sillä yhden nurkan takana vaanivat elintasosairaudet ja toisen takana kaikki mielenrauhaa häiritsevät maailman murheet.
Oma elämänsä kannattaa rakentaa niistä palikoista, jotka saa käsiinsä. Jatkuva kurkottelu jonnekin ylemmäs ja kauemmas tuo eteen vain lisää saavuttamattomissa olevia asioita.
En sano, että olisin tyytynyt vähään, kun olen valinnut liikuntamuodokseni juoksun.
Välillä mietin, teenkö liikaa ja olenko ottanut harrastukseni liian vakavasti.
Mutta allekirjoitan sen, mitä tutkimuksessakin todettiin: aktiivinen elämäntapa sisältää fyysisen puolen lisäksi muitakin näkökulmia. Liikkuminen on parhaimmillaan terapiaa ja keino saavuttaa parempi versio itsestään.
LENKILLÄ 