Mainos.
Matka Tuusulaan oli yllättävän lyhyt. Kotoani Espoosta sinne ajoi puolessa tunnissa. Olin ottanut matkalta mukaani juoksukaverini, jonka kanssa olimme ilmoittautuneet Tuusulanjärven Maratonin puolimaratonille.
Hyvissä ajoin ennen kisakeskusta tienvarsilla alkoi olla opastekylttejä, minne päin seuraavaksi pitäisi rattia kääntää. Parkkipaikka löytyi armeijan vanhalta ”sulkeiskentältä”. Sieltä oli lyhyt kävelymatka kilpailukeskukseen, joka sijaitsi lähellä Tuusulan uimahallia.
Kuvaannollinen matka puolimaratonille oli ollut pidempi. Olin ilmoittanut itseni ja kaverini Tuusulanjärven Maratonin puolimaratonille kahta kuukautta aiemmin.
Juoksen maratoneja, joten olen yleensä aina edes jonkinlaisessa puolimaratonkunnossa. Tuusulanjärven Maratonille olin lähdössä juoksemaan puolimaratonin pitkänä lenkkinä osana maratonharjoittelua.
Siinä samassa minulle tarjoutuisi mahdollisuus tutustua minulle uuteen juoksutapahtumaan, päästä juoksemaan erilaisiin maisemiin ja nauttia kisapäivän tunnelmasta.
Huhtikuun 26:s päivä läheni yhtä kovaa vauhtia kuin kesä teki tuloaan. Kisaviikolla näin kotikadullani ensimmäisen västäräkin ja pihassamme nousivat esiin varhaisimmat voikukat.
Kun ilmoittautuu johonkin juoksutapahtumaan hyvissä ajoin, latautuu yhteen päivään paljon. Niin minunkin kohdallani, vaikka en ollut lähdössä Tuusulanjärven Maratonille ennätysjuoksuun.
Toivoin, että pysyn terveenä, enkä saa kevätflunssaa. Sellaisia kiertää edelleen, eikä oma perheeni ole ollut infektiokaudella poikkeus.
Autoomme vaihdettiin tällä viikolla kesärenkaat. Kunpa vain pultit olisivat kunnolla kiinni, huomasin miettiväni.
Toivottavasti nukun hyvin edeltävän yön ja vatsani toimii ennen siirtymistäni kisapaikalle. Sellaista kaikkea juoksijan mielessä liikkuu juoksutapahtumaa edeltävinä viikkoina, päivinä ja tunteina.
Tuusulan Maratonilla puolimaratonin lähtö oli kello 12. Maratoonarit olivat ampaisseet matkaan aamukymmeneltä.
Pian sen jälkeen, kun juoksukaverini kanssa olimme saapuneet kisa-alueelle, ensimmäinen maratoonari lähti jo toiselle kierrokselle. Vauhti tällä juoksijalla oli sellainen, että hyvä, ettemme jääneet alle.
Puolimaratonin juoksijoina meidän olisi kierrettävä Tuusulanjärvi vain kerran. Ennen omaa lähtöämme tarvitsimme kuitenkin numerot rintaan. Ne saimme pienen jonotuksen jälkeen kisakeskuksen teltasta.
Puolimaratonilla juoksijoita oli yli 300. Se oli yllättävän iso määrä. Emme heti juoksukaverini kanssa löytäneet loppuaikaan 2:10 tuntia tähtäävää jänistä. Ihmismassassa viiri, kyltti tai pupunkorvat jäniksellä olisivat tulleet tarpeeseen.
Tuusulan Maratonin puolimaratonilla juostiin ainoastaan bruttoaikaa eli aikaa, joka juoksijalla kuluu lähtölaukauksesta maaliviivan ylittämiseen. Laitoin oman kelloni päälle vasta, kun lähestyin lähtöviivaa.
”Menetin” ihmisjoukon keskellä kohti lähtöviivaa kävellessäni hieman aikaa, mutta se ei haitannut. En tavoitellut ennätystä vaan olin lähdössä kevätpäivän kierrokselle Tuusulanjärven ympäri.
Sää oli pilvipoutainen, ja juuri ennen lähtöä juoksijoiden päälle satanut raekuuro muisto vain. Aurinko pilkahteli pilvien lomasta, mutta pohjoistuuli viilensi ilmaa.
Olin pukeutunut pitkiin juoksutrikoisiin, pitkähihaiseen paitaan ja t-paitaan. Kaulassani oli tuubihuivi.
Myöhemmin kuulin tapahtumassa maratonin juosseelta tutultani, että hän oli palellut shortseissaan koko matkan. En yhtään ihmettele! Sää näytti petollisen lämpimältä, mutta ei sitä ollut. Mittari näytti +7 celsiusastetta.
Reitti kulki aluksi pohjoista kohti. Juoksijat olivat tuulelta suojassa, sillä järven itäpuolella oli puita ja rakennuksia. Tällä kohtaa reitti kulki pitkin kulttuurisia elämyksiä tarjoavaa Rantatietä.
Juoksin ohi kyltin, jossa luki Aleksis Kiven kuolinmökki. Kivi oli kotoisin Espoon naapurikunnasta Nurmijärveltä, mutta kuoli Tuusulassa joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 1872.
Siinä kohtaa olimme juoksukaverini kanssa saaneet näkökenttäämme 2:10 tunnin loppuaikaan tähtäävän jäniksen. Juoksimme puolimaratonin ensimmäiset kymmenen kilometriä enimmäkseen ryhmässä, jonka jänis oli kerännyt ympärilleen.
Tuusulanjärven Maratonilla huoltopisteitä oli 5, 10, 14 ja 18 kilometrin kohdalla. Hidastin jokaiselle pisteelle, kävelin ja otin juomista. Join sekä vettä että tarjolla ollutta urheilujuomaa.
Mukanani olleet energiageelit puristin suuhuni ennen 5, 10 ja 18 kilometrin huoltopisteitä. Geelit kulkivat kätevästi juoksuvyössä puhelimen kanssa. Kaiken muun ylimääräisen tavaran autonavaimia ja luotto- ja ajokorttia myöten olin jättänyt tavarasäilytykseen.
2:10 tunnin loppuaikaan tähtäävä jänis juoksi hieman tavoitevauhtia kovempaa. Juoksukaverini kanssa huomasimme, että meillä menojalka vipatti vielä sitäkin vauhdikkaammin.
Aloimme ottaa kaulaa muuhun ryhmään toisen juomapisteen ja reitin puolivälin paikkeilla. Kilometrivauhtimme oli kuuden minuutin molemmin puolin.
Järvenpäästä puolimaratonin reitti lähti kulkemaan Tuusulanjärven länsireunaa pitkin kohti etelää. Peltoaukeilla tuuli pääsi puhaltamaan, mutta onneksi puhuri iski selän takaa – tuuli kirjaimellisesti työnsi eteenpäin.
Kolmen viikon kuluttua minun pitäisi juosta kokonainen maraton selvästi alle kuuden minuutin kilometrivauhtia.
Vauhti, jolla juoksin ympäri Tuusulanjärveä, tuntui helpolta. Kello näytti sykkeekseni 138 lyöntiä minuutissa niin itsepintaisen pitkään, että luulin jo kelloni menneen rikki. Se kuitenkin näytti aivan oikein.
En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö jossain kohtaa olisi jo alkanut laskea, miten monta kilometriä matkaa on vielä jäljellä.
Vaikka reitti enimmäkseen kulki halki peltomaisemien, se ei ollut erityisen tasainen. Mietin monessa kohtaa, kun nousin pienelle mäennyppylälle, että tämä tuntuisi vaikkapa maratonin toisella kierroksella jo aika pahalta.
Tuusulanjärven Maratonin reitin ehdottomia plussia kauniiden maisemien ohella olivat riittävän leveät ja hyväkuntoiset tiet. Alusta oli kokonaisuudessaan asfalttia.
Maratonilla aikani liikkuvat neljän tunnin molemmin puolin, ja tasoiselleni juoksijalle mäkisyys aiheuttaa loppuaikaan juuri sen verran plussaa, että neljän tunnin alittaminen alkaa tehdä tiukkaa.
En siis lähtisi kokeilemaan ennätysjuoksua Tuusulanjärven Maratonille, vaikka se kaikin puolin muuten tarjoaa erinomaiset puitteet juoksuun. Aukeilla paikoilla myös kova tuuli saattaa haitata.
Reitti oli hyvin merkitty joko asfalttiin tehdyillä maalauksilla tai tienviereen pystytetyillä kylteillä. Reitin varrella oli myös kannustajia.
Kun peltojen keskeltä saavuimme takaisin kaupunkimaisempaan ympäristöön ja reitin varrella alkoi näkyä asuintaloja, tiesin, että pian matka on lopussa.
Kaksi viimeistä kilometriä juoksimme maratonvauhtiani. Jutustelumme juoksukaverini kanssa harveni, kun teimme viimeisiä käännöksiä kohti kisakeskusta.
Kukaan ei tullut meistä ohi, vaikka sitä ennakoiden yritin juosta niin, etten tukkisi tietä. En halunnut olla kenenkään sellaisen tiellä, joka mahdollisesti halusi juosta parhaan mahdollisen ajan.
Ylitin maaliviivan juoksukaverini kanssa rinta rinnan ajassa 2:06:00 tuntia. Keskivauhdiksemme muodostui 5:58 minuuttia/kilometri. Jänis saapui maaliin kaksi minuuttia jälkeemme, joten hänkin oli juossut hieman aiottua ripeämmin.
Maalihuollossa oli suolakurkkujen, banaanien, rusinoiden, urheilujuoman ja veden ohella tarjolla sekamehua. Otin sitä kaksi mukillista heti maaliintulon jälkeen.
Toimitsija ojensi käteeni pussukan, jossa oli pientä naposteltavaa (lisää rusinoita!) ja osallistujamitali.
Hain kassini varustesäilytyksestä ja puin lisää vaatteita päälleni. Enimmäkseen aurinkoisesta säästä huolimatta oli edelleen melko viileää.
Olin tyytyväinen juoksuuni. Hieman alle kuuden minuutin keskivauhti oli tuntunut vaivattomalta ja olin jaksanut hyvin.
Maratonilla matka tuplaantuu ja vauhti kiristyy. Sen ajatteleminen auttaa katsomaan suoritustani oikeassa valossa: tämän kuuluikin olla helppoa.
Olin maalissa iltapäiväkahvieni aikaan. Heti, kun muut tärkeämmät asiat oli hoidettu, eli käyty vessassa ja otettu kuva mitalin kanssa, suuntasin Riihimäen Sotilaskotiyhdistyksen myyntiautolle, joka myös Lyylinä tunnetaan. Ostin kupin kahvia, joka maistui suorastaan taivaalliselta. Olisipa juoksutapahtumien jälkeen aina saatavilla kahvia!
Matka Tuusulaan oli ollut juuri sellainen kuin olin toivonutkin. Sain hyvän harjoituslenkin, pääsin juoksemaan uusiin maisemiin ja muistuttelin taas itseäni, millaista juoksutapahtumissa on juosta. Mukavaa tietenkin!
Tuusulanjärven Maratonilla juostiin puolimaratonin lisäksi maraton sekä kymmenen ja viisi kilometriä. Lapsille oli oma minimaraton, joka lisäsi vilskettä alueella entisestään.
Jätin hulinan taakseni, kun kävelin kaverini kanssa autolle. Oma hölinämme jatkui koko kotimatkan ja keskustelu sai jatkoa viestittelystä, kun olimme molemmat jo omissa kodeissamme.
Juoksutapahtumaan valmistautuminen on usein pitkä prosessi, mutta niin on oman juoksun ruotiminen vielä jälkikäteenkin. Tällä kertaa en tosin olisi juuri mitään tehnyt toisin. Tuli nappisuoritus.
LENKILLÄ 