Päätin toiseksi viimeisimmän blogitekstini pahaenteisesti sanoihin ”Tekstin kirjoittaa vain ja ainoastaan henkilö itse. Se vaatii työtä, mutta tuottaa ainutlaatuisen lopputuloksen”.
Kirjoitin kyseisessä blogitekstissä osallistumisestani luovan kirjoittamisen kurssille. Blogin kirjoittaminen on minulle harrastus, jota teen pääosin siksi, että saan kirjoittaa.
Olen monet kerrat maininnut, että blogin pitäminen on minulle kirjoittamiskoulu. Harjoitus tekee – jos nyt ei aivan mestaria – hyvän siinä, mitä ikinä tekeekin.
Tarkoitukseni ei ole vain tuottaa tänne jotain merkityksetöntä tekstiä, jotta voin kutsua itseäni bloggaajaksi.
Voisin antaa tekoälyn tuottaa tekstini, jos en haluaisi antaa siihen mitään itsestäni. En näe sellaisessa mitään järkeä, koska haluan jakaa omia ajatuksiani.
Tätä vasten en ymmärrä, miksi jotkut ovat kopioineet sisältöä blogistani omiin blogeihinsa tai sosiaalisen median julkaisuunsa.
Tekstejäni on kaksi kertaa päätynyt toisiin juoksuaiheisiin blogeihin. Kun huomautin asianomaisia, ensimmäinen haukkui nillittäjäksi ja toinen kierteli ja kaarteli ja keksi selityksiä, kunnes myönsi.
Viikko sitten huomasin alla olevan julkaisun Facebookin Juoksu-ryhmässä. Ryhmään kuuluu tätä kirjoitettaessa 26 932 jäsentä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että blogissani on kautta aikojen yksi ainoa julkaisu, jonka on nähnyt useampi ihminen.
Tällä kertaa blogiani ei ollut plagioitu blogitekstiin, joka oli linkitetty kyseiseen Facebook-julkaisuun.
Facebook-julkaisussa sen sijaan kirjoittaja esitti ominaan ajatuksia, jotka ovat suoria lainauksia blogistani. Siis minun mielipiteitäni.
Minulta ottamillaan saatesanoilla hän mainosti omaa blogitekstiään. Teksti oli kirja-arvio teoksesta, josta olin kaksi vuotta aiemmin tehnyt arvion myös omaan blogiini.
Olin lukenut kirjan englanninkielisenä. Toinen bloggaaja oli lukenut suomenkielisen käännöksen. Kuvassa alleviivatut kohdat eivät olleet suoraan kirjasta. Jos olisivat olleet, olisin merkinnyt ne lainausmerkkeihin.
Pyysin kyseisen Facebook-julkaisun tehnyttä henkilöä joko merkitsemään lähteensä, muokkaamaan julkaisuaan tai poistamaan sen. Julkaisu poistui ryhmästä, jossa jäseniä on saman verran kuin suomalaisessa pienessä kaupungissa.
Asia tuli näin hoidettua, mutta minulta ei silti riitä ymmärrystä luvattomaan tekstin varastamiseen. Varsinkin, kun tässä oli kohdallani jo kolmas kerta, kun tekstiäni käytetään luvatta ilman asianmukaisia viittauksia.
Plagiointia on voinut tapahtua useamminkin, mutta kolmesta kerrasta olen tietoinen ja aivan varma.
En käytä aikaani lukemalla kaikkea internetin sisältöä suurennuslasin kanssa. Minulla on muutakin tekemistä. Kuten vaikka nyt uusien tekstien kirjoittaminen (jotta muilla on lisää kopioitavaa).
Kukaan ei omista sanoja. Ei myöskään ideoita. Jos kirjoitan vinkkejä pakkas- tai hellejuoksuun, ovat ne yleispäteviä, enkä omista ohjeita.
Hellejuoksun päätteeksi saatan kehottaa juoksijaa menemään järveen tai mereen viilentymään ja pakkasjuoksun jälkeen saunanlauteille. En omista tuollaisia ideoita.
Jos joku toinen päätyy kirjoittamaan sanasta sanaan samat asiat kuin minä ja vielä useamman lauseen, silloin on syytä epäillä, että kirjoittaja ei ole kirjoittanut tekstiä itse vaan kopioinut minulta.
Lainaaminen on täysin sallittua, kunhan merkitsee lähteet ja suorissa lainauksissa laittaa lainausmerkit tekstin ympärille.
Olen kuullut sanottavan, että matkiminen on imartelun korkein muoto. Se ei kuitenkaan lämmitä, kun huomaa, että joku toinen esittää tekstiäni omanaan. Pakko tähän on silti huumorilla suhtautua, kun aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin peruskoululaiset, joiden koulutehtävien lähde on ”Google”
Blogitekstin pitäisi olla jokaisen oma hengentuote. Esimerkiksi tekoälyn luomat tekstit ovat kovin hengettömiä. Niiden takana ei ole mitään muuta kuin kaikki koneelle syötetyt valmiit tekstit, joista tekoäly työstää ”uuden”.
Käytännössä tekoälyn tuottama teksti on vain vanhan toistoa. Tekoäly ei älyä mitään, sillä se vain arvailee. Tähän samaan hengenvetoon on todettava, että tekoäly on hyvä apuri esimerkiksi lääketieteessä, mutta nyt ei puhuta kirurgiasta vaan kirjoittamisesta.
Jonkun älyllisen olennon on tuotettava alkuperäinen teksti. Olen luovuuden, omaperäisyyden ja ainutlaatuisuuden sanansaattaja. Olen ehkä hieman naiivi ja näin muiden härskisti hyväksikäytettävissä, kun julkaisen niin paljon ilmaista sisältöä internetiin.
Ilman, että minulla on mitään copyright-merkintöjä blogiteksteissäni, ne ovat omaisuuttani, jonka varastamista en hyväksy.
LENKILLÄ 