Kirja saatu arvostelukappale.
Pimeyden hovi (Otava 2023, 459 sivua) on alun perin ranskalaisen Victor Dixenin uutuusromaani. Se yhdistelee vampyyrilegendoja, Harry Potteria ja Frankensteinin hirviötä.
Vampyria-trilogian ensimmäinen osa Pimeyden hovi edustaa romantasia-tyylilajia (engl. romantacy). Fantasiaan on heitetty mukaan ripaus romantiikkaa.
Fantasiamaailmaan sijoittuva romaani sisältää nopeita käänteitä alusta loppuun. Lähes kaiken päälaelleen keikauttava käänne mahtuu vielä aivan viimeisille aukeamille.
Elämä on epävarmaa sisäoppilaitoksessa, jossa korkea-arvoisimpien aatelisperheiden nuoret aloittavat opintonsa. Heistä valmennetaan tulevia Versailles’n hovin jäseniä.
Diane, joka on oikealta nimeltään Jeanne, päätyy sisäoppilaitokseen traagisten sattumien seurauksena. Hän on tilanteessa, jossa hänellä ei ole mitään menetettävää. Hän on valmis vaikka kuolemaan.
Kuolemia kertomuksessa riittääkin, ja osa henkilöistä on eläviä kuolleita eli vampyyreitä. Ne tarvitsevat säännöllisen veriateriansa.
Dianen ainoa tehtävä on kostaa, ja hänellä on siihen kristallinkirkas suunnitelma. Valehenkilöllisyys aatelisneitona avaa hänelle ovia ja taikamuureja.
Dianen viha kohdistuu Aurinkokuningas Ludvig XIV:en. Hänen on kuitenkin naamioitava vihansa ihailuun ja toimittava periaatteidensa vastaisesti, jotta suunnitelma voi toteutua.
Aurinkokuninkaasta on vuonna 1715 tullut Muuttumaton eli Magna Vampyrian hallitsija ja vampyyri itsestäänkin. Kirjassa eletään uuden ajanlaskun vuotta 299, ja kuninkaan verenhimoinen hovi hallitsee suuria osia Euroopasta.
”En ole enää Jeanne, metsässä kasvanut villikko, vaan Diane, pumpulissa kasvatettu pikku kullannuppu. Vaikken ole koskaan peseytynyt kuin kostealla rievulla ja vadillisella kylmää kaivovettä, minun on teeskenneltävä tottuneeni kaikkeen tähän ylellisyyteen.” (s. 99)
Kirjailija tekee tarinan asetelman selväksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Se kantaa läpi teoksen ja valmistelee jo jatko-osia.
Jeanne-Dianen on raivattava tiensä kisaan, jonka voittajat pääsevät tapaamaan Muuttumatonta. Hänellä on kunnianhimoinen suunnitelma pimeyden haltijan varalle.
Voittajat koulitaan tiukassa karsinnassa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Vain paras nuori nainen ja mies valikoituvat voittajiksi. Heille avautuvat Versailles’n ovet.
Sisäoppilaitoksessa, jonka elämäää kirja enimmäkseen kuvaa, opiskelee noin 18-vuotiaita nuoria ympäri maailmaaa. Oppilaiden joukosta ei puutu nokkavia nousukkaita, pöyhisteleviä poikia tai salattua rakkautta.
Päähenkilö oli entisessä elämässään tottunut vaatimattomiin oloihin. Nyt hän yrittää elää kuin aatelinen, vaikka ei sisäoppilaitos aina tarjoakaan ensiluokkaisia oloja. Vanhoihin rakennuksiin mahtuu kolkkoja kellareita ja kylmiä ullakkohuoneistoja.
Tapahtumat sijoittuvat parin kuukauden ajalle sisäoppilaitoksen syyslukukaudelle. Yliluonnolliset tapahtumat varmistavat, että ikinä ei tiedä, mihin suuntaan tarina etenee. Juonittelu, salaliitot ja liittolaisten etsiminen tekevät selväksi sen, että mikään ei ole varmaa.
Kirjan sivuilla eletään mikä-mikä-maassa, jossa tarpeet tehdään pottaan, mutta ollaan tietoisia Amerikan hullutuksesta purukumista. Yksi oppilaista pukeutuu deminiin ja yksi pitää harteillaan oravannahkaliiviä. Eräs oppilas on kasvissyöjä.
Vielä enemmän lukijaa hämmentää päähenkilön näky, joka viittaa nykymaailmaan televisioineen ja lentokoneineen. Kirjasarjaan on tulossa jatkoa, jolle kirjailija tulevaisuudenvisioilla mahdollisesti petaa juonenkäänteitä.
Löysin kirjasta samaa kuin Harry Pottereista: nuoret ovat sisäoppilaitoksessa, jossa he harjoittelevat seurustelutaitoja, veren laskemista ja ratsastusta. Rehtori yrittää pysyä kärryillä juonittelusta.
Sisäoppilaitoksen uumenissa asuu Orfeo, joka tuo mieleen Frankensteinin hirviön.
Vampyyrit eivät pidä valkosipulin tuoksusta, päivänvalo tuhoaa ne, vampyyrit himoitsevat verta ja ne voi tappaa iskemällä puuseipään keskelle sydäntä ja katkaisemalla kaulan. Tuttuja juttuja kaikille, jotka ovat yhdenkin vampyyritarinan joskus kuulleet.
Kirja edustaa romantasiaa eli kirjallisuudenlajia, jossa romantiikka ja fantasia yhdistyvät. Romantiikkaa oli Pimeyden hoviin annosteltu pipetillä ja kenties sitä on jatkossa lisää tiedossa samalla kun päähenkilö varttuu. Nyt hän on juuri ja juuri aikuisuuden kynnyksellä.
Toisaalta kirja soveltuu parhaiten samanikäisille kuin koulun oppilaat ovat eli nuorille ja jopa lapsille. Kunhan pystyy lukemaan kaulan katkaisusta ja mätänevistä ruumiista.
Nuorten kirjallisuutta lukiessa on laitettava sivuun aikuisminä. Tartuin kirjaan hieman epäillen – lajityyppi on aivan eri kuin johon olen tottunut. Yllätyksekseni pidin kirjasta. Ahmin sen muutamassa päivässä.
Kirjassa ehdottomasti parasta on hyvällä tempolla etenevä tarina. Mahdollisuus yliluonnolliseen antaa tapahtumille liikkumavaraa, joskin mukana on hyvin inhimillisiäkin elementtejä. Kirjailija kuvaa rikkain sanakääntein ympäristöä, johon kirja sijoittuu.
Kirjan fontti on iso ja suomennos hyvä. Teksti ei takeltele missään kohtaa.
Stereotypioista ja muualta kirjallisuudesta saamistaan vaikutteista huolimatta Pimeyden hovi on oikein mallikasta luettavaa. Vauhdikkaat käänteet pitävät mielenkiintoa yllä.
Mikä vain saa nuoren tarttumaan kirjaan ja aloittamaan lukuharrastuksen, on hyväksi. En suuremmin välitä fantasiasta, mutta uskon sen vetoavan nuoriin. Niinpä voin vinkata kirjaa esimerkiksi joululahjaideaksi lapselle tai nuorelle, joka ei pelkää lähteä tutkimusmatkalle Pimeyden hoviin.
LENKILLÄ 