Kutsu lukusuosituslistojen julkistustilaisuuteen saatu.
Joskus kokeneempikin lukija tarvitsee sytykkeen, jotta saa aloitetuksi kirjan lukemisen. Huomasin tämän, kun viime viikon torstaina osallistuin Lukuboost-kampanjan lukusuosituslistojen julkistustilaisuuteen.
Lukuboost-kampanja polkaistiin käyntiin lokakuussa 2024 ja sillä kannustettiin 13-25-vuotiaita muun muassa viikoittain arvotuin palkinnoin lukemaan 15 minuuttia päivässä. Arvonnat päättyivät tammikuun 2025 lopulla, mutta kampanja jatkuu.
Seuraavassa vaiheessa Lukuboost-kampanjan tiimoilta julkaistiin lukusuosituslistoja, joihin on kerätty kirjoja nuorten omien suositusten perusteella. Lukusuosituslistat on suunnattu 13-25-vuotiaille, mutta niissä on nuorten kirjojen ja muun muassa sarjakuvien lisäksi aikuisten kirjoja.
Kampanjassa on ollut mukana nuoria lukemaan innostamassa joukko vaikuttajia, joista torstain tilaisuudessa oli mukana muun muassa jalkapallouransa jo päättänyt Ilari Mettälä.
Mettälä kertoi lukevansa mielellään elämäkertoja, mutta mainitsi myös, että vaihtaa välillä Netflixin katselun romaanin lukemiseen, jolloin hän päässään kuvittaa kirjan tapahtumat. Kirjojen lukeminen on samalla tavalla viihdettä, Mettälä totesi.
13-25-vuotiaille suunnatuilla Lukuboostin lukusuosituslistoissa on, mistä valita. Aiheita ovat esimerkiksi hyvinvointi, luonto, seikkailu ja tietotekniikka. Torstain julkistustilaisuudessa jokainen pöytä edusti yhtä lukulistaa: pöydille oli tuotu sekä kyseinen lukulista että siinä mainittuja kirjoja.
Istahdin ensimmäiseen vapaaseen pöytään. Huomasin, että siinä aihepiirinä olivat ystävät, ihmissuhteet, rakkaus ja seksi. Siirsin häveliäästi 44-vuotiaan itseni viereiseen pöytään. En ainoastaan aiheen vuoksi vaan myös siksi, että siinä istui muita ihmisiä. Sain juttuseuraa.
Lukuboost-kampanjan lukusuosituslistojen julkistustilaisuuden yhtenä ohjelmanumerona oli lukea 15 minuuttia valitsemaansa kirjaa. ”Vartissa seuraavalle levelille”, kuten kampanjan slogan kehottaa. Yksi kampanjassa mukana ollut vaikuttaja, toimittaja Laura Friman, laittoi ajastimen päälle, ja salin täytti hiljaisuus.
Seksi-pöydästä olin siirtynyt Seikkailu-pöytään. Lukuboostin lukusuosituslistalla Matkailu, seikkailu ja elämykset on Satu Rämön Hildur-kirja. Se aloittaa suursuosioon nousseet Islantiin sijoittuvan dekkarisarjan.
Nappasin käsiini sen, kun piti hiljentyä lukemaan. En tehnyt sitä hetken mielijohteesta, sillä olen jo pidempään miettinyt, että sarjaan pitäisi tutustua. Rämön dekkarit ovat olleet Suomen luetuimpia kirjoja viime vuosina, ja halusin tietää, mistä on kyse.
Kirjat ovat niin suosittuja, että suosio on nurinkurisesti latistanut intoani ja samalla nostanut kynnystäni tarttua kirjasarjan ensimmäiseen osaan, joka kantaa päähenkilön nimeä, Hildur. Onko tämä kaiken hehkutuksen arvoista, olin huomannut miettiväni.
Viidessätoista minuutissa ehdin Hildur-kirjassa aukeamalle 32-33. Vaikka olin kääntänyt selkäni takanani olleelle rakkauden ja seksin täyteiselle pöydälle, alkoi kirja keskiaikaisella sänkykohtauksella. Siitä Rämö siirtyi pian nykyaikaan: hetkeksi 1990-luvulle ja sitten aikakauteen, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat.
Islantilainen rikosetsivä Hildur ratkoo murhia ja selvittelee muita pienempiä rikoksia vuodessa 2019. On itse asiassa loppuvuosi 2019, eli aika juuri ennen maailman lamaannuttanutta koronapandemiaa. Siitä ei tiedetty kirjassa vielä mitään.
Satu Rämöä pandemia ei kellistänyt, vaan se oli hänelle syy alkaa kirjoittaa dekkaria, kun muut työt äkisti loppuivat, eikä voinut esimerkiksi matkustaa minnekään. Lopputuotoksesta olemme kaikki kiitollisia. Alkusivujen jälkeen innostuin kirjasta niin, että päätin vihdoin alkaa lukea sarjaa.
Mielikuvani Hildur-kirjasta muuttui 15 minuutissa. En tosin tiedä, millainen mielikuvani aikaisemmin tarkemmin ottaen oli ollut. Ehkä olin ajatellut Islantiin sijoittuvien kirjojen olleen jotenkin siivompia. Atlantin hiuksia hulmuttavaa merituulta ja tölttiä issikalla.
Hildur-romaanissa olikin heti alkulehdiltä alkaen karkeutta, suorasukaisuutta ja hienostelemattomuutta. Se kaikki tempaisi mukaansa.
15 minuutin lukuhetken jälkeen keskustelimme hetken pöytäseurueessa siitä, mitä olimme lukeneet. Sen jälkeen Laura Friman piti meille vielä lyhyen luovan kirjoittamisen harjoituksen. Sekin kesti 15 minuuttia. Kirjoitin A4-kokoisen arkin molemmilta puolilta täyteen.
Lähdin julkistustilaisuudesta mukanani kirjanmerkki. Kirjaa en sen ympärille saanut, sillä se jäi odottamaan muita lukijoita ja innostujia. Minä nimittäin olin todella innostunut lukemastani.
Satu Rämön dekkarit ovat olleet suosittuja äänikirjoinakin, mutta tykkään lukea kirjoja. Siihen ei liity mitään periaatteellista tai paremmuusjärjestykseen laittamista. En vain pysty keskittymään äänikirjaan. En myöskään tiedä, mitä tekisin käsilläni tai minne katselisin. Kun kirja on käsissä, ei mitään tuollaista tarvitse miettiä.
Kysely naapuruston WhatsApp-ryhmässä tuotti tulosta. Kaipaamani kirja odotti kadun toisella puolella. Hain kirjan ja jatkoin siitä, mihin jäin. Perjantai-iltana pääsin sivulle 100.
Lauantaiaamuna heräsin, kun Brittein saarilta Suomeen rantautunut myrsky vinkui nurkissa. Sytytin kynttilän olohuoneen pöydälle, kömmin fleecehuovan alle ja jatkoin lukemista. Luin toiset sata sivua.
Luin lopulta Hildur-kirjan vuorokaudessa loppuun, enkä enää yhtään ihmettele, miksi Rämön dekkarit ovat niin suosittuja. Lukeminen oli parasta viihdettä. Päähenkilö Hildurin ulkonäköä ei kirjassa juuri kuvailtu, mutta islantilaisia karuja maisemia senkin edestä. Se oli kuin matka saarelle, jossa en ole koskaan ollut.
Rikokset tulivat kirjassa sivuosassa ja pääpaino oli ihmisissä. Loppuratkaisu tuli varkain; siinä se vain oli yllättäen yhdellä aukeamalla. Se ei ollut kirjan kliimaksi, vaan hienointa oli kaikki siinä matkalla.
Kun kirjan luki nopeassa tahdissa, huomasi joitain kohtia, joita olisi voinut hieman muuttaa. Esimerkiksi Ikeaan viitataan joissain kohtaa nimeltä, mutta taas toisessa kohtaa vihjaillaan vain ruotsalaisella sisustusliikkeellä. Lisäksi turhan usein Rämö kuvaa, miten jossain huoneessa on tunkkainen ilma ja että se kaipaisi tuuletusta.
Nyt tietenkin haluan lukea seuraavan osan sarjasta, mutta jääköön siitä kertominen toiseen kertaan. Nuorille suunnattu Lukuboost toimi myös minun kohdallani. Kirjan avaaminen ja lukemisen aloittaminen tarvitsi vain pienen tuuppauksen.
Tutustu Lukuboost-kampanjaan ja tilaa 13-25-vuotiaille suunnatut lukusuosituslistat ilmaiseksi sähköpostiisi täältä!
LENKILLÄ 