Helsinki City Marathonin osallistumismaksusta saatu alennusta osana Arkiwellness-yhteistyötä.
Olen ilmoittautunut 17.5.2025 juostavalle Helsinki City Marathonille. Se juostaan osana Helsinki City Running Daytä. Suureen juoksupäivään on tänään aikaa tasan kaksi kuukautta.
Tulossa on kymmenes maratonini ja neljäs kerta, kun juoksen Helsinki City Marathonin. Helsinki City Run -puolimaratoneja olen omien laskujeni mukaan juossut viisi.
Helsinki City Running Day on tapahtumana tuttu, eikä maratonkaan ole enää tuntematon taival. Silti katson jälleen kerran kauhunsekaisin tuntein jäljellä olevien harjoitusviikkojen määrää. Aika menee aina aivan liian nopeasti.
Minulla on ollut tänä talvena käytössäni sama juoksuohjelma kuin jolla olen harjoitellut neljälle edelliselle maratonilleni. Aloitin 16 viikon maratonille tähtäävän osuuden tammikuun loppupuolella.
Ennen varsinaista 16 viikon maratonohjelmaa minun oli tarkoitus viedä läpi kahdeksan viikon peruskunto-ohjelma. Olin jopa kirjoittanut julkaisua vaille valmiiksi blogiin artikkelin siitä, miten aloittaisin harjoittelun kohti seuraavaa maratonia.
Marraskuussa nyrjäytin metsässä oikean nilkkani. Sen seurauksena maratonharjoittelun aloittaminen siirtyi ja blogiartikkeli jäi julkaisematta. Kun katselin jalkateräni sinertävää reunaa, ehdin jo pohtia, pääsenkö lainkaan maratonille.
Onneksi juoksutauko jäi vain viikon mittaiseksi. Tietenkään en kyennyt heti täysipainoisesti aloittamaan juoksuharjoittelua, mutta hyvin pian jalka alkoi kestää juoksemista. Olin selvinnyt lähes säikähdyksellä.
En aloittanut harjoittelua nollasta, sillä taustalla oli lokakuun puolivälissä juostu hieman alle neljän tunnin loppuaikaan painunut maraton. Niillä pohjilla ei kuitenkaan (pelkästään) juosta kevätmaratonia, varsinkaan, kun nilkan nyrjäyttäminen toi hetkellisiä mutkia matkaan.
Kun lopulta pääsin hyppäämään mukaan harjoitusohjelmaan – ensin kahdeksan viikon peruskunto-ohjelmaan ja sitten varsinaiseen 16 viikon maratonohjelmaan – tuntuivat harjoitusohjelman lenkit kovin lyhyiltä. Kokemuksesta tiedän, että intensiteetti kyllä kasvaa, kunhan malttaa odottaa.
Tämän vuoden tammikuun loppupuolella alkanut 16 viikon maratonohjelma sisälsi ensimmäisillä viikoilla ”vain” 16 kilometrin mittaisia pitkiä lenkkejä. Syksyllä ennen viimeisintä maratoniani juoksin pisimmillään tuplasti tuon mittaisen harjoituslenkin.
Maltillisuus kuitenkin kannattaa, sillä kun pitkien lenkkien pituutta lisää hiljalleen ja asteittain, ehtivät jalat ja muu keho tottua lisääntyneeseen rasitukseen.
Maratonohjelman kuudennella viikolla pitkä lenkki oli jo 22,5 kilometrin mittainen. Juoksin tunnollisesti juuri tuon määrään ja vielä 200 metriä yli, joka tosin saattaa mennä urheilukelloni mittauksen virhemarginaaliin.
Juoksutaustani ansiosta on tietenkin verrattain helppoa päästä takaisin kuntoon, jossa puolimaratonin mittaisen lenkin voi juosta milloin vain. Se ei kuitenkaan tule ilmaiseksi.
Harjoittelun nousujohteisuus ja säännöllisyys ovat maratonharjoittelun kulmakiviä. Ne myös tukevat toinen toistaan. Kun juoksuharjoittelun määrää ja tehoa lisää asteittain, keho ehtii mukautua lisääntyvään rasitukseen. Liian kova äkillinen harjoitus saattaa vaatia niin monta lepopäivää ennen seuraavaa lenkkiä, että kehitys hidastuu.
Säännöllisyys takaa riittävän määrän harjoittelua. Pitkän lenkin lisäksi vauhtikestävyyden harjoittelu on tärkeää, jotta kaikki lenkit eivät ole saman vauhtisia. Vauhtikestävyysharjoituksilla kunto kasvaa ja hapenottokyky paranee.
Ohjelmassani on viikoittain vauhtitreenejä, joissa juoksen vauhdikkaammin esimerkiksi 12 kertaa 400 metriä, 24 kertaa 200 metriä tai teen pyramidiharjoituksen, jossa vauhdikkaampien vetojen pituus ensin kasvaa ja sitten taas asteittain laskee.
Peruskestävyyden merkitystä maratonille harjoitellessa ei voi väheksyä. Viikkoon on siis mahduttava pitkien lenkkien ja vauhdikkaampien juoksujen lisäksi riittävästi sitä itseään, eli lenkkeilyä vauhdilla, jossa pystyy vielä puhumaan.
Viime viikolla minulla oli pari päivää kurkku kipeä. Sen vuoksi harjoitukset jäivät kolmeen. Pääsin ensimmäisen kerran juoksemaan vasta torstaina, jolloin kulutin kuntosalin juoksumattoa 45 minuutin verran.
Viime viikon perjantaina hiihdin tunnin ja sunnuntaina juoksin rauhallisen puolimaratonin mittaisen pitkän lenkin. Tällaisia harjoitusviikkoja mahtuu mukaan, eikä se ole maailmanloppu.
Nyt maratoniin on aikaa kaksi kuukautta. Harjoittelua on alettava keventää 2–3 viikkoa ennen h-hetkeä, joten varsinaista harjoitteluaikaa ei ole enää niin kauan. Toki viimeiset keventelyviikot ovat lähes yhtä tärkeitä kuin itse harjoittele, sillä (lähes) kaiken voi vielä pilata viimeisinä viikkoina ja päivinä, ellei malta myös levätä.
Jos vain pysyn terveenä, pyrin tekemään jäljellä olevat juoksuohjelman harjoitukset mahdollisimman tunnollisesti. Heti on tosin kerrottava poikkeus sääntöön: huhtikuussa vietän yhden viikon Lapin keväthangilla. Sielläkin olen viime vuosina harrastanut polkujuoksua, joten suksien lisäksi pakkaan reissuun mukaan polkujuoksukengät.
Yhdeksän maratonin kokemuksella tiedän, että koskaan ennen maratonin juoksemista ei tunne olevansa valmis. Jokainen kerta lähtöviivalla pohdin, mihin olen taas itseni laittanut ja mitähän tästä tulee. Aina on hyvä tullut, ja hyvä tarkoittaa sitä, että olen päässyt maaliin asti.
Jokainen harjoitus kohti maratonia on harjoitus keholle, mutta myös mielelle. Näin on etenkin kovempien harjoitusten osalta. Silloin, kun tekisi mieli luovuttaa ja hidastaa vauhtia tai jättää leikki kesken, pitää vain jatkaa. Lopussa kiitos seisoo ja joku ojentamassa osallistujamitalia kaulaan ja ruskeankirjavaa banaaninpuolikasta käteen.
Maratonille tähtääminen on fyysistä ja henkistä valmistautumista. Onnistuneessa maratonkokemuksessa iso osa on myös varusteilla, taktiikalla sekä tankkaamisella ennen tapahtumaa ja sen aikana.
Kaltaiselleni harrastelijalle neljä tuntia juoksua on iso rasitus. Olen pitänyt tärkeänä suunnitella etukäteen vauhtini ja matkan aikana nauttimani lisäenergian ja nesteen. Näihin palaa myöhemmin, sillä se on hienosäätöä lähempänä tapahtumaa.
Harmaan alkuvuoden jälkeen kevätaurinko paistaa yhä korkeammalta taivaalta muistuttaen lähenevästä kesästä. Iso ja tärkeä osa juoksuharrastustani ovat aina olleet juoksutapahtumat, joihin on mukava mennä kokeilemaan kulloistakin kuntoaan.
Juoksutapahtumissa tapaan usein myös tuttuja, ja siellä on joka tapauksessa niin paljon samaan harrastukseen hurahtaneita, että juttukavereita löytää taatusti.
Helsinki City Running Dayltä odotan kesään heräävää Helsinkiä, karnevaalitunnelmaa ja iloisia kanssajuoksijoita. Hyvä tulos ei olisi pahitteeksi, mutta se ole se, jonka vuoksi lähden kokeilemaan maratonia kerran toisensa jälkeen. Nyt jo kymmenettä kertaa.
LENKILLÄ 