Kirja saatu arvostelukappale. Mainos.
Klaanin suojeluksessa (Otava 2025, 458 sivua) on kirjailija Kaisa Viitalan Nummien kutsu -sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa Klaanin vieraana ilmestyi vuonna 2024.
Klaanin suojeluksessa jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Se sijoittuu Skotlannin Ylämaalle 1700-luvulle. Kirjan päähenkilö Agnes on nainut MacTorrianin klaanin päällikön Fingal MacTorrianin. Kyseessä on rakkausavioliitto, mutta Agnes etsii silti paikkaansa ja hakee hyväksyntää klaanin keskuudessa.
Agnes on liikuntarajoitteinen ja kulkee vaivalloisesti keppiinsä nojautuen. Hänen on pohdittava, miten monta kertaa päivässä pystyy kulkemaan linnassa rappusia ylös ja alas. Illan päätteeksi sisäkkö Millie hieroo Agnesin särkeviin jalkoihin linimenttiä.
Agnes pohtii, onko hän sittenkään riittävän hyvä vaimo Fingalille. Liikuntarajoitteisuutensa lisäksi hän ei ole onnistunut tulemaan raskaaksi. Englantilaisena hän on protestantti, kun taas MacTorrianin klaanin jäsenet ovat ”paavilaisia” – siis katolisia. Ajoittain hän tuntee itsensä monella tapaa ulkopuoliseksi.
En ollut lukenut Nummien kutsu -sarjan ensimmäistä osaa ennen kuin tartuin yli 400-sivuiseen romaaniin. Olin tavannut teoksen kirjoittajan Kaisa Viitalan joitain kertoja muun muassa kirjamessuilla ja kuullut hänen kertovan kirjasarjasta. Tiesin suurin piirtein, mistä siinä on kyse.
Jos kirjasarjasta innostuu, kehotan aloittamaan ensimmäisestä osasta. Toisessa osassa on hieman kertausta siitä, mitä edeltävässä Klaanin vieraana -osassa tapahtui. Kertausta on juuri sopivasti, että toisen osan voi vaivatta lukea ilman ensimmäiseen osaan tutustumista. Toisaalta, jos on jo lukenut Klaanin vieraana -kirjan, ei kertausta ole kyllästymiseen asti, mitä joskus on havaittavissa useampiosaisissa kirjasarjoissa.
On myös eduksi, jos jotain on jäänyt mieleen koulun uskonnon- ja historiantunneilta. Päähenkilöt Agnes ja Fingal kuuluvat eri kirkkokuntiin. Lisäksi Fingalista kuiskitaan, että tämä olisi jakobiitti. Tässä kirjasarjan toisessa osassa ruuti alkaa olla kuivaa, mutta muuten kapinan valmistelu istuvaa kuningassukua vastaan on vielä suunnittelun asteella.
Klaanin suojeluksessa kertoo suurimmilta osiltaan Fingalin, Agnesin ja palvelusväen matkasta Edinburghiin. Siellä MacTorrianin klaanilla on kaupunkiasunto. Matka hevoskärryin ja ratsain kestää päiviä, eikä matkantekoa helpota se, että Agnes ei pysty itse ratsastamaan. Lopulta retkue kuitenkin saapuu perille ja majoittuu kaupunkiasuntoon.
Klaanin suojeluksessa on kirja, jossa miehet järjestelevät kauppa- ja talousasioita ja kantavat naisia sylissään. Agnes tosin tarvitsee kantamista sen vuoksi, etteivät hänen jalkansa aina kanna. Naisten tehtäväksi jää ihmissuhdesotkujen hoitaminen. Suurin kauhistuksen aihe on, jos naimaton nainen kulkee yksin kadulla. Silloin tämä ei voi olla muuta kuin yleinen nainen.
Edinburghissa Fingal joutuu selvittelemään Agnesin Colin-sedän taloussotkuja. Agnes puolestaan tapaa tahtomattaan Emily-tätiään ja Lily-serkkuaan. Mutta sukuaan ei voi valita, olivatpa nämä miten ilkeitä tahansa. Etenkin Lily nousee kirjasarjan toisessa osassa merkittävään rooliin.
Kaupungissa järjestetään tanssiaisia, joissa hameenhelmat kahisevat, merkitsevät katseet kohtaavat ja juorut leviävät. Jos on katsonut Bridgertonia tai mitä tahansa muuta pukudraamaa, on luvassa tyylilajille tavanomaista juonittelua. Nuoret naiset kilpailevat sulhojen suosiosta.
Klaanin suojeluksessa on kuitenkin teos, jossa päähenkilön epätavanomaisuus tekee muuten tavanomaisesta tarinasta mielenkiintoisen. Kirjailija Kaisa Viitala on itsekin liikuntarajoitteinen, ja uskon, että hän on ammentanut omia kokemuksiaan Agnesin tarinaan. Jos nykyaikana ei joka paikassa ole huomioitu liikkumisesteisiä, olivat asiat vielä huonommin 300 vuotta sitten.
Kirjassa on muun muassa kohtaus, jossa muut hyvää tarkoittaen hankkivat Agnesia varten ponin, jonka selässä tämän olisi turvallista ratsastaa. Heille ei ollut tullut mieleen, että Agnes ei huonojen jalkojensa kanssa pysty edes vääntäytymään (naisten)satulaan. Yllätyksestä seuraa lopulta vain harmia.
Osa kirjan luvuista on kirjoitettu Agnesin Lily-serkun silmin nähtynä. Tämä tuhahtaa, miten ”Rampojen kuuluu olla hurskaita ja jaloja.” (s. 284). Agnes näyttää, että ei ole säälittävä rampa, vaan tarpeen tullen päättäväinen nainen. Hän lyö kepillään lattiaan sanojensa painoksi. Suuttuessaan hän sohaisee pöydällä olevan voiastian halki, kun keppi heilahtaa liian korkealle.
Klaanin suojeluksessa -teoksessa on rakkautta yli rajojen sekä perhesiteisiin liittyvää lojaalisuutta. Se on helposti luettavaa ja mukaansa tempaavaa viihdekirjallisuutta, johon on saatu mukaan yleisimminkin ulkopuolisuuden tunteen kuvausta.
Tapahtumaympäristö koostuu takkatulen lämmittämistä ja kynttilänliekin valaisemista 1700-luvun huoneista, jotka täyttyvät monenlaisilla tunteilla. Tarinaa on höystetty gaelinkielisillä lauseilla, tartan-kankaan verhoamilla vartaloilla ja sisukaluja lämmittävällä viskillä.
Kaisa Viitala on onnistunut luomaan mielenkiintoisen maailman, minkä ansiosta olen valmis antamaan anteeksi hieman liikaa viljellyt lauseet siitä, miten kuka milloinkin tulkitsee jonkun katsetta, hengitystiheyttä tai eleitä.
Kirja tarjoaa pakopaikan todellisuudesta, mihin näinä aikoina on tilausta. Viihdekirjat ovat helppolukuisia teoksia, joihin on vaivaton tarttua.
Klaanin suojeluksessa kulki mukanani auto- ja junamatkoilla sekä löysi käteeni iltaisin sohvalla tai sängyllä makoillessani. Yli 400 sivua oli pian luettu, ja olin kulkenut kivilinnan pimeissä ja kylmissä käytävissä, ratsastanut halki kanervaa kasvavien nummien ja lähes kuullut korvissani palvelustytön nahkatossujen tepsutuksen. Jäin odottamaan seuraavaa osaa.
LENKILLÄ 