Vappupäivän pitkä lenkki

Toukokuuta oli eletty kahdeksan tuntia ja yksi minuutti, kun painoin urheilukelloni start-nappulaa ja lähdin ulko-oveltani juoksemaan.

Jos oli vappuaatto täyttänyt turut ja torit juhlijoista, ihmisiä riitti myös vappupäivän aamun ensimmäisille tunneille. Yllätyin, millainen vilske kävi Laajalahden luonnonsuojelualueella.

Lintujen kevätmuutto ja keskelle viikkoa osunut ylimääräinen vapaapäivä olivat saaneet lintubongarit liikkeelle. He kävelivät luonnonsuojelualueen poluilla pitkät putket kaulallaan, elleivät sitten olleet havainnet jotain mielenkiintoista ruovikossa tai koivun oksalla, jonne kohdistivat kameransa.

Näin itsekin tiklipariskunnan ja harmaahaikaroita. Myös västäräkkejä on jo runsaasti. Minkään näistä bongaamiseen ei tarvittu kuukausipalkkani verran maksavaa objektiivia.

En ollut ensisijaisesti bongaamassa lintuja , vaikka vappupäivän pitkä lenkki merenrantoja pitkin tarjosi siihen hyvän mahdollisuuden.

Kuten monella muullakin, myös minulla pitkät lenkit on merkitty juoksuohjelmaan viikonlopulle. Työssä käyvällä silloin on parhaiten aikaa parin-kolmen tunnin juoksulenkille.

Vappupäivä osui tänä vuonna torstaille ja se oli minulla vapaapäivä. Vietin kaksi ja puoli tuntia päivästä harrastukseni parissa (joka ei edelleenkään ole lintubongaus, vaikka tunnistin keltasiipiset tiklit).

Lintubongareiden lisäksi liikkeellä oli muita juoksijoita. Kolmas ryhmä olivat pyöräilijät, neljäs koiranulkoiluttajat ja viides Otaniemen teekkarit. Osa kulkijoista liikkui sähköpotkulaudalla. En tiedä, kumpi oli pelottavampaa: kaksi haalaripukuista vapunviettäjää viilettämässä ohitseni vai isoa koiraa ulkoiluttanut nainen skuutin päällä.

Silloin kun en väistellyt sähköpotkulautoja (joita lojui myös maassa), kiersin kaukaa valkoposkihanhet. Mahduin kuitenkin sekaan mainiosti.

Minut oli saanut liikkeelle lähestyvä Helsinki City Marathon. Lehtisaaressa ja Kuusisaaressa juoksin hetken maratonin reittiä.

Nyt kun maratoniin on aikaa enää pari viikkoa, alkaa olla viimeiset hetket juosta pitkiä lenkkejä. Harjoittelua on alettava keventää, jotta ei ole tapahtumapäivänä väsynyt.

Aion osallistua ennen toukokuun 17:s päivä järjestettävää maratonia kymmenen kilometrin juoksutapahtumaan, joten en vielä laita lenkkareita naulaan.

Vappupäivän pitkä lenkki saisi kuitenkin olla viimeinen pitkä lenkki ennen maratonia.

Tulossa on kymmenes maratonini ja tunnistan kalvavan epäilyksen, joka kasvaa sisälläni. Oloa ei helpota yhtään se, että tiedän, mitä on tulossa.

Osa maratonin juoksemisesta on aivan kamalaa. Se on sitä, kun lyijynraskailla jaloilla pitäisi pitää yllä tavoitevauhtia, yrittää jättää huomioimatta varpaaseen nousevan vesikellon aiheuttama kipu tai kokeilla olla sanomatta rumasti kannustajalle, joka hihkuu ”Jaksaa, jaksaa!”. Kun ei oikein enää jaksaisi.

Kamalan osan osuus matkasta vaihtelee sen mukaan, miten paljon on tullut harjoiteltua, miten valmistautuminen on sujunut ja missä asennossa taivaankappaleet ovat.

Olen monesti kirjoittanut, miten maraton pitää jaksaa juosta vasta tapahtumapäivänä. Tietenkin jalat ja pää protestoivat, kun juoksee kilometreillä, joita ei harjoituslenkeillä ole juossut.

Silti harjoituslenkit on pidettävät kohtuullisen mittaisina. Kaltaiselleni neljän tunnin maratoonarille on riittänyt hieman puolimaratonia pidemmät lenkit. Joskus juoksen harjoituskaudella yhden 30 kilometrin mittaisen pitkän lenkin.

Ylipitkät lenkit altistavat rasitusvammoille ja niiltä palautuminen kestää useamman päivän, mikä taas sotkee muuta harjoittelua.

Olin edellisenä viikonloppuna saanut Tuusulan Maratonin maalihuollosta pussillisen Hartsport-energiakarkkeja. Suosin pitkillä lenkeillä yleensä energiageelejä, mutta nyt tein poikkeuksen.

Pussi oli helppo sujauttaa juoksuliivin taskuun. Neljässä energiakarkissa oli lähes saman verran kilokaloreita kuin yhdessä geeliannoksessa. Laskin, että en tarvitsisi pitkälle lenkille muuta lisäenergiaa.

Juoksuliivissä kulki mukana puoli litraa vettä, joka riitti viileänä aamuna.

En pysty syömään energiakarkkeja samalla kun juoksen, minkä vuoksi en ole pitänyt niitä ainakaan kisatilanteessa varteenotettavana vaihtoehtona.

Vappupäivän pitkälle lenkillä pysähdyin syömään karkit ja juomaan vettä päälle. Kyseiset karkit hajosivat nopeasti suussa ja maistuivat hyvälle.

Tärkeintä oli, että sain lisäenergiaa ja puhtia juoksuun. Maratonin aikana säännöllisen lisäenergian saaminen on avainasemassa. Ihmisen omat hiilihydraattivarastot on käytetty puolentoista tunnin kohdalla riippumatta siitä, miten monta munkkirinkilää on edellisenä iltana syönyt.

Jalkani tuntuivat vahvoilta. Ne veivät vaivattomasti eteenpäin. Juoksin välillä lähes maratonvauhtiani, joka on noin 5:40 minuuttia/kilometri, ja jyrkimmät ylämäet kävelin. Lenkin keskivauhti oli 6:10 minuuttia/kilometri.

Kun maratonpäivä koittaa, yksi suurimmista haasteistani on pääni ja sen sisällä risteilevät ajatukset. En saa lamaantua ajattelemalla sitä, mikä koitos maraton taas on.

Toinen tärkeä asia on riittävän lisäenergian ja nesteen nauttiminen. Siihen olen aina paneutunut ennen maratonia huolella ja tehnyt tarkan juomasuunnitelman.

Vappupäivän pitkällä lenkillä huomasin jälleen, miten tärkeää on saada säännöllisin väliajoin lisää hiilihydraattia. Juoksemaan voi lähteä ilman karkkipussia, mutta se on paljon helpompaa, kun ei tarvitse hoiperrella verensokeri alhaalla tietoisuuden rajamailla.

Juoksin Laajalahden ympäri osin hiekkapoluilla ja osin asfalttipäällysteisillä kevyenliikenteenväylillä. Reitti on yksi suosikeistani ja sille tulee sopivasti pituutta, kun lähden juoksemaan kotoani.

Pelkkä kierros Laajalahden ympäri on noin 13 kilometriä. Lisäsin normaalin reittiini kierroksen Lehtisaareen, jossa sain juosta pätkän tulevaa maratonreittiä.

Kun lisäksi juoksin kotoani merenrantaan ja sieltä takaisin, tuli koko lenkille mittaa 23,26 kilometriä. Aikaa lenkkiin kului 2:28 tuntia. ”Eväshetkieni” ajaksi olin pysäyttänyt kellon.

Juokseminen on sellaista huumetta, että vaikka se välillä maistuu sappinesteen, urheilujuoman, energiageelin ja ylähuulen päältä suuhun valuneen hien sekoitukselta, ei siitä saa koskaan tarpeekseen.

Lenkin jälkeen urheilukello näytti päivän aktiivisuuskaloreiksi yli 1 000 kilokaloria ja askelmääräksi yli 25 000 askelta, eikä vappupäivä ollut ehtinyt edes vielä iltapäivän puolelle.

Kävin kotona nopeasti suihkussa ja aloin sen jälkeen kerätä mieheni kanssa kokoon aineksia vappupiknikille. Luxemburgilainen kuohuviini, espanjalainen kinkku ja rankalainen homejuusto repussa suuntasimme Helsingin Kaivopuistoon.

Juoksijoita näkyi vappukansan keskuudessa, mutta nyt oli minun vuoroni istahtaa alas. Kunnes seuraava lenkki taas koittaa.