Mitä se tarkoittaa?
Uin, pyöräilen ja juoksen. Teen samoja asioita, joita tein viime kesänä. Tänä vuonna tekemisessä on uusi vaihde, sillä aloitin triathlonin tutustumiskurssin, jonka järjestää paikallinen triathlonseura. Kymmenen viikon kurssista on pian alkamassa viides viikko.
Kurssi on tarkoittanut ensi sijassa sitä, että osallistun kolmesti viikossa triathlonseuran harjoituksiin. Yhden viikoittaisen harjoituskerran vetää kurssin ohjaaja ja siellä on vain oman kurssin ihmisiä. Muut harjoituskerrat ovat harjoitusvuoroja, joille osallistuu muitakin seuran jäseniä.
Uintitreeneissä uidaan, pyörätreeneissä pyöräillään ja juoksutreeneissä juostaan. Juoksun on pääsääntöisesti vetänyt kurssimme ohjaaja, sillä monella kurssin kanssani aloittaneella on vähäisempi juoksutausta kuin esimerkiksi minulla. Kurssin tarkoitus ei ole pelottaa ketään pois vaan ottaa matalalla kynnyksellä mukaan toimintaan.
Uinnissa on voinut valita uintitaitonsa tasoisen ryhmän ja mennä sen treeneihin. Pyöräily on ollut ensimmäiset viikot spinningiä, jossa on helppo harjoitella oman kuntotasonsa mukaisesti. Niissäkin on voinut valita kolmesta eri ryhmästä. Olen käynyt vuoroilla, jotka ovat sopineet parhaiten aikatauluihini.
Kurssin loppupuolella on tulossa myös treenejä, joissa yhdistellään eri lajeja. Kurssille osallistumisen tarkoitus ei ole osallistua triathlonkisaan, vaan tutustua triathloniin lajina. Kun kymmenen viikon ajan osallistuu kolmiin ohjattuihin treeneihin, saa myös hyvän kuvan siitä, mitä triatlonin harrastaminen tarkoittaa.
Jos uintia ei oteta huomioon, lähdin kurssille melko vahvalla pohjalla. Olen harrastanut juoksua 14 vuoden ajan ja juossut muun muassa kymmenen maratonia. Pyörällä olen tottunut ajamaan useammankin tunnin mittaisia lenkkejä. Kurssin olisi voinut aloittaa paljon vähemmälläkin harjoittelutaustalla.
Uinti
Yksi isoin syy osallistua triathlonkurssille oli se, että seuran uintivuoroja on läheisessä uimahallissa. Juoksu- ja pyörätreenejä järjestetään ympäri pääkaupunkisetua, minkä vuoksi aikaa kuluu jo pelkästään harjoituspaikalle kulkemiseen. Kun edes yksi harjoitusvuoro on lähes naapurissa, helpottaa se jo kummasti. Lisäksi uinti on lauantaiaamuisin, joten se ei edes haukkaa isoa osaa päivästä.
Aloitin vapaauinnin harjoittelun vasta tämän vuoden alussa. Olin murtanut varpaani, enkä voinut juosta. Ilmoittauduin uintikurssille, joka keskittyi vapaauintiin. Olin siihen asti uinut aina sammakkoa. Kahdeksan viikon mittaisella uintikurssilla opin sellaisen vapaauinnin taidon, että uskaltauduin triathlonkurssille. Opittavaa on silti edelleen paljon. Uinti on triathlonin lajeista ehdottomasti heikoin lenkkini, mutta laji, josta pidän ja jossa haluan kehittyä.
Olen hieman ollut huolissani, olenko muiden tiellä triathlonseuran uintivuorolla. Pysyn mukana, mutta olen hitaimmasta päästä. Se ei kuitenkaan ole poistanut intoa uida. Olen ohjattujen treenien ohella yrittänyt ehtiä noin kerran viikossa uimaan myös omalla ajalla, sillä mikään muu ei kehitä yhtä hyvin uintitaitoa, kuin uiminen.
Triathlonseuran uintiharjoituksissa on uitu matkaa, mutta tehty myös tekniikkaharjoituksia ja simuloitu triathlontapahtuman uintia – niin paljon kuin sitä voi altaassa harjoitella. Alkuvuonna taitoni uida vapaauintia oli tasan nolla metriä. Kun nyt pystyn uimaan valmentajan ohjeiden mukaan kerralla 300 metriä, en voi kuin olla tyytyväinen edistyksestäni. Yhteensä uintimetrejä kertyy tunnin mittaisessa harjoituksessa toista tuhatta.
Olen ostanut kurssia varten räpylät, lättärit ja pullarin. Käytin kaikkia niitä alkuvuoden vapaauintikurssilla, jossa ne olivat tarjolla kurssin järjestäjän puolesta. Triathlonkurssilla sellaiset piti ostaa itse. Välineitä käytetään joka kerta uinnissa tekniikkaharjoitteiden apuna. Erityisen paljon pidän räpylöistä, sillä niiden kanssa jopa minä uin nopeasti. Kun valmentaja sitten käskee ottaa räpylät pois ja toistaa harjoituksen ilman niitä, huomaan taas potkivani tyhjää.
Yksin uidessa pystyy keskittymään täysin omaan tekemiseen. Jos osallistuu triathlontapahtumaan, joutuu uintiosuudella pesukoneen pyörteisiin. Tämä on toisen käden tietoa niin kauan kuin olen kisannut ensimmäisessä triathlontapahtumassa, mutta ilmeisesti on varauduttava siihen, että omaa uintia häiritsevät ohi ja yli uivat kanssakisaajat. Emme ole uima-altaassa uineet toistemme yli, mutta opetelleet muun muassa ohittamista ja peesissä uimista.
Alkuvuoden uintikurssi, jolle osallistuin ennen triathlonkurssia, järjestettiin torstaiaamuisin. Muistan, miten kylmässä ja pimeässä hapuilin yksityisen uimahallin ovea. Triathlonkurssin uintitreenit ovat vieläkin varhaisemmin eli lauantaiaamuisin klo 7-8, mutta kevätaamut armahtavat. On ollut mukava lähteä auringon noustessa ja lintujen laulaessa treeneihin.
Pyöräily
Alkuvuoden juoksutauko pohjusti hyvin myös triathlonkurssin pyöräilyharjoituksia. Kävin jopa useamman kerran viikossa sisäpyöräilytunneilla, kun en päässyt juoksemaan. Se totutti spinningpyörällä ”ajoon” ja kasvatti kuntoa. Ne triathlonseuran spinningtunnit, joille olen osallistunut, ovat olleet kunnolleni sopivia. Olen hikoillut paitani märäksi ja huhkinut naamani punaiseksi, mutta yhtään ei ole tuntunut siltä, että en jaksa.
Pyöräilytunnit on toistaiseksi järjestetty sisällä, mutta toukokuussa ne siirtyvät ulos. Onkin jännä nähdä, millaisia ulkotreenit ovat. Sisäpyöräily on ollut pitkälti samanlaista kuin kuntosaliketjujen järjestämät tunnit. Niillä mennään vauhtikestävyysalueella eli siten, että hengästyttää ja hikoiluttaa. Tunnit kestävät yleensä 75 minuuttia ja sisältävät sykettä kohottavia vetoja.
Hieman oudompaa on ollut puhuminen wateista ja ftp:stä. Niihin sain lisäselvyyttä, kun yhdellä treenikerralla teimme ftp-testin eli testin, jonka perusteella selviää pyöräilyn teho- ja harjoittelualueet. Testissä pyöräiltiin yhtäjaksoisesti 20 min mahdollisimman kovaa, ja pyörään liitetty puhelimen sovellus laski oman henkilökohtaiset ftp-lukeman. Ilman tehomittaria en juuri tiedosta hyödy, mutta onpa vertailukohta ensi syksyyn. Edellyttäen tietenkin, että jatkan triathlonseurassa ja osallistun testeihin taas syksyllä.
Sain ftp-testistä tulokseksi lukeman 181. Sen perusteella sain laskelman, millaisella teholla pyöräillessä kehitän kestävyyskuntoani ja millaisella laktaatinsietokykyäni. Kuten todettu, lukemista on hyötyä vain, mikäli pyörässä on wattimittari. Kuntosalien pyöristä tällaiset usein löytyvät. Omaan pyörääni, jolla kesällä enimmäkseen ajan, en aio tällaista hankkia.
En toistaiseksi aio myöskään sijoittaa maantiepyörään vaan ajella kymmenen vuotta vanhalla hybridi/fitnesspyörälläni. Se riittää tarpeisiini. Ostin nykyisen pyöräni työmatkapyöräilyä varten. Työmatkoja ajellen olen kerryttänyt pyöräilyosaamistani ja -kuntoani. Kuumina kesäpäivinä olen myös vaihtanut juoksun pyöräilyyn. Myös kesällä 2018, jolloin edellisen kerran olin juoksutauolla, pyöräilin enemmän.
Juoksu
Turha varmaan edes sanoa, että juoksu on kolmesta triathlonin lajista minulle vahvin. Pitkään jatkunut juoksuharrastus on myös kestävyyskuntoni takana. Siitä on ollut hyötyä triathlonin kokeilussa. Ymmärrys harjoittelun rytmittämisestä, levon tarpeesta ja maltista uusien harrastusten äärellä ovat silottaneet tietäni tämänkin lajin pariin. Tässä iässä, kun parin kuukauden päästä saan puhaltaa 46 kynttilää, äkillinen treenimäärien nosto aiheuttaa vain jäätyneen olkapään, juoksijan polven ja alaselkäkivun. Eikä siinä vielä kaikki.
Tutustumiskurssin juoksutreenit ovat olleet leppoisia juoksijalle, joka on juossut kymmenen maratonia ja osallistunut juoksuseurojen harjoituksiin. Koska minulla on takana kolmen kuukauden juoksutauko, joka päättyi juuri ennen kurssin alkamista, eivät rauhalliset juoksutreenit ole turhauttaneet. Päin vastoin, ne ovat olleet keholle erinomainen muistutus siitä, mistä tässä olikaan kyse.
Triathlonkurssin juoksuharjoitukset noudattavat tuttua kaavaa: alkulämmittely hölkäten, koordinaatioharjoituksia, vetoja tai porrastreeniä ja loppuverryttely ja venyttelyt. Olemme tehneet myös juoksua tukevia lihaskuntoharjoitteita. Mikään ei taatusti ole mennyt hukkaan. Yksissä juoksuharjoituksissa kurssin ohjaaja videokuvasi juoksuamme ja lähetti myöhemmin kirjallisen palautteen.
Koska osa triathlonseuran jäsenistä harjoittelee triathlonin täysmatkalle, on heille omat treeninsä. Ja kaikille alkeiskurssin ja edistyneimpien välillä. Haastetta löytyy varmasti, jos haluan kymmenen viikon kurssin jälleen vielä jatkaa. Silloin valitsen edistyneempien juoksuryhmän.
Mitä seuraavaksi?
Moni siirtyy triathlonin pariin, kun keho ei kestä vaikkapa juoksun yksipuolista rasitusta. Päädyin kokeilemaan triathlonia, koska loukkasin itseni. Varpaani murtui, kun iskin sen joulunpyhinä sohvanjalkaan. Vamma ei liittynyt millään tavalla juoksemiseen. Opettelin vapaauinnin ja kas, triathlonin peruspalikat olivat koossa.
Olen jo neljän viikon perusteella huomannut, miten monipuolinen harrastus tämä on. Treenitunteja kertyy kuin huomaamatta, eikä keho väsy samalla tavalla kuin pelkkää juoksua harrastaessa. Lisäksi triathlon on sosiaalinen laji. Olen tutustunut uusiin ihmisiin kurssin kautta. Harjoituksissa moni on kysellyt uteliaana uusien naamojen taustoja ja toivottanet tervetulleiksi.
Juoksu on edelleen rakkain lajini. Onneksi se on yksi kolmannes triathlonista. En kaipaa maratonia pidemmille (juoksu)matkoille, mutta kun juoksuun lisää uinnin ja pyöräilyn, saa siitä jo haastavamman yhdistelmän. Uskon, että siinä on yksi syy viehätykseeni: saan uusia haasteita.
Moni on kysynyt, milloin menen ensimmäiseen triathlonkisaan. Jos sanon, että kesällä 2027, valehtelen todennäköisesti sekä kysyjälle että itselleni. Ehkä voisin kokeilla jotain minitriathlonia jo aikaisemmin. Mikään ei nimittäin opeta toimimista kisoissa paremmin kuin se, että opettelee lajista toiseen vaihtamista tositilanteessa.
Triathlonia voi harrastaa, vaikka ei koskaan osallistuisi yhteenkään kisaan. Menin kurssille mukaan silkasta mielenkiinnosta, enkä jokin tapahtuma mielessä. Harjoittelu tänä keväänä on ollut mieluisaa, kun minulla ei ole muuta tavoitetta kuin harrastaa jotain fyysistä ja saada siitä hyvää oloa ja mieltä. Aion muun muassa juosta puolimaratonin, mutta sillekään en ole asettanut mitään tavoitteita. On vain hienoa, että rikkonaisen alkuvuoden jälkeen jalkani kestää ja voin taas tehdä kaikkea.
Pidän pyöräilystä ja pidän uimisesta. Jälkimmäisessä en ole vielä kovin hyvä, mutta se ei johdu siitä, ettenkö tykkäisi vedestä. Päinvastoin, vesi on minulle oikein mieluinen elementti. Odotan, että pääsen ryhmän kanssa kokeilemaan avovesiuintia.
Jonkin verran kurssille osallistuminen on vaatinut hankintoja, kuten välineitä uintiin. Meille tutustumiskurssin osallistujille painotettiin, että harjoituksiin voi tulla millaisella pyörällä tahansa, eikä tarvitse heti ostaa maantie- saati triathlonpyörää. Pyörä onkin isoin hankinta, joka minulla jossain kohtaa on edessä. Myös märkäpuku on arvokas, enkä sellaista vielä ole ostanut. Lenkkivaatteita ja lenkkareita minulta löytyy vanhastaan. Samoin olen vuosien saatossa ostanut klossikengät ja pehmustetut housut pyöräilyyn. Ne piti vain kaivaa kaapista.
Triathlonkurssia varten oli hankittava muutaman euron hintainen lisenssimaksu sekä vajaan sadan euron arvoinen vakuutus. Toivottavasti en jälkimmäistä tule tarvitsemaan – maksaisin mielelläni tyhjästä. Olenkin miettinyt, miten järkevää on aloittaa laji, jota ei voi harrastaa ilman kattavaa vakuutusturvaa. Sitten olen muistanut, mikä onkaan vaarallisin paikka: koti. Siellä sain pahimman juoksuharrastustani uhanneen vamman, kun mursin varpaani. Parempi lähteä kodin ulkopuolelle liikkumaan: uimaan, pyöräilemään ja juoksemaan.
LENKILLÄ 