Olen mukana kymmenen viikon mittaisella Tutustu triathloniin -kurssilla, jonka järjestää Helsinki Triathlon ry. Kurssi on nyt puolivälissä. Triathlonseurassa voi harjoitella vaikka triathlonin täysmatkalle, mutta minun ja muiden kurssilaisten tarkoitus on kurssin nimen mukaisesti tutustua lajiin.
Seuran harjoituksiin on ollut helppo mennä mukaan, sillä alkuvuonna en juuri muuta tehnytkään kuin uin ja pyöräilin. Loppiaisen jälkeen suoritin kahdeksan viikon mittaisen Vapaauinti alkeet -kurssin ja kävin useamman kerran viikossa kuntosalin sisäpyöräilytunneilla.
Juoksu oli vamman vuoksi tauolla maaliskuun loppupuolelle asti, mutta siinä lajissa minulla on pisin historia ja vahvin osaaminen. Triathlonkurssin juoksuharjoitukset on suunnattu paljon vähemmän juosseille, mutta niiden kautta on ollut hyvä tauon jälkeen palata tutun harrastuksen pariin.
Tutustu triathloniin -kurssin alku ajoittui sopivasti siihen, kun sain taas alkaa juosta. Olen viiden viikon ajan osallistunut triathlonseuran uinti-, pyöräily- ja juoksuharjoituksiin. Kulunut viikko oli poikkeus, sillä en ehtinyt osallistua kuin uintiin. Se on triathlonin kolmesta lajista se, jossa tarvitsen eniten ohjausta ja harjoittelua. Hyvä siis, että ehdin sinne.
Mikä sitten piti kiireisenä? Kaikki muu elämä. Ulkomailla asuva lapseni oli käymässä Suomessa, kävin kaveriporukalla elokuvissa ja lähdin maalle äitienpäivän viettoon. Olen todella innostunut uudesta harrastuksestani, mutta minkä tahansa edelle se ei mene.
Maanantai
Olin alkuviikon lomalla. Hyödynsin vapaan aamun ja kävin Elixian (käynnit saatu pr-lahjana) Indoor Running -tunnilla. Se alkoi yhdeksältä ja kesti puoli tuntia. Olisin voinut mennä juoksemaan ulos, mutta halusin kovemman harjoituksen korvaamaan triathlonseuran keskiviikkoisen kokoontumisen, joka jäisi minulta väliin.
Puoli tuntia juoksua matolla saattaa kuulostaa helpolta, mutta se ei sitä ollut. Vuorossa oli mäkiharjoitus. Ohjaajan johdolla juoksimme matolla nousukulmaa vaihdellen neljä kertaa minuutin vedot, neljä kertaa puolentoista minuutin vedot ja lopuksi vielä neljä kertaa 40 sekunnin mittaiset vedot.
Mäkijuoksu kehittää lajinomaista voimaa ja juoksutekniikkaa. Ylämäkeen – oli se sitten ulkona maastossa tai sisällä juoksumatolla – on juostava siten, että polvi nousee ja askellus siirtyy jalan etuosaan. Lähes vaistonomaisesti kädet myös antavat tahtia vartalon sivuilla.
Lyhyet terävät vedot lisäävät hapenottokykyä. Se oli asia, jota tästä harjoituksesta hain. Vaikka olen nyt pienimuotoisesti hurahtanut kolmea eri lajia yhdistävään triathloniin, haluan palauttaa myös juoksukuntoni entiselle tasolle. Sellaiselle, jolla juostaan maratoneja.
Kaiken tämän hyötyajattelun takana ja rinnalla on myös ilo siitä, että voin taas juosta. Huomaan, että vasen jalkateräni ei ole vielä ihan kunnossa, mutta voin jo turvallisesti juosta. Kun nousen varpailleni, en täysin hallitse vasenta jalkaterääni. Siinä on edelleen lihasheikkoutta ja yleistä liikeratojen epävarmuutta.
Laatu ennen määrää. Sillä olen ennenkin pärjännyt ja juossut kaikki ennätykseni kymmenestä kilometristä maratoniin. Pelkällä kilometrien keräilyllä ei kehity. Keskityin maanantain harjoituksessa hyvään juoksutekniikkaan ja siihen, että haastoin riittävästi itseäni. Puoli tuntia jaksaa siellä kuuluisalla epämukavuusalueella.
Tiistai
Jos saisin valita, harjoittelisin aina aamulla. Olen aamuihminen. Lomani jatkui vielä tiistaina, joten valitsin aamutreenin. Menin taas Pitäjänmäen Elixiaan, jossa oli tarjolla tunnin mittainen spinningharjoitus.
Kuntosalien järjestämät sisäpyöräilytunnit ovat yleensä intervalliharjoituksia. Niissä haetaan korkeita sykkeitä ja hengästymisen tunnetta. Triathlonkurssin myötä pyöräilyharjoitteluuni on tullut uusi vaihde, sillä tein edeltävällä viikolla testin, joka määritteli tehoalueet pyöräilyyn (ns. FTP-testi).
Pitkään jatkuneen juoksuharjoittelun ansiosta osaan päätellä, milloin pyöräilen tasolla, jota pystyn ylläpitämään pitkään ja milloin taas tasolla, joka alkaa hapottaa. Se tieto perustuu kuitenkin vain tuntumaan. FTP-testistä sain wattilukemat, jotka auttavat polkemaan oikeasti oikealla tasolla.
Spinningpyörässä wattilukemat vaihtuvat sen mukaan, millaisen vastuksen pyörään on säätänyt ja miten monta kierrosta minuutissa pyörittää kampea. Harvalla on peruspyörässään wattimittari, mutta jokainen pyörää joskus ajanut tietää, että ajamisen raskautta voi säädellä vaihteiden ja polkemisnopeuden avulla. Jos on iso vaihde ja sotkee lujaa, menee myös lujaa, mutta väsyy nopeasti.
Wattien perusteella polkeminen avasi aivan uuden maailman. Olin jo aiemmilla kerroilla ladannut puhelimeeni sovelluksen, joka yhdisti puhelimeni bluetoothin avulla spinningsalin pyörään. Tunnin vetäjä oli laatinut ohjelman, jonka sain sovelluksen kautta myös omaan puhelimeeni. Sitten vain polkemaan.
Tunti koostui eri mittaisista intervalleista. Tavoite oli polkea esimerkiksi 120 % FTP-lukemasta tai 150 % FTP-lukemasta. Tunti haastoi sopivasti. Missään kohdassa ei tuntunut, että en jaksa enää. Mietin, sainko FTP-testistä liian alhaisen lukeman. Todennäköisempää kuitenkin on, että kuntosalikävijälle laadittu ohjelma oli helpompi kuin triathlonseuran vastaavat. Jälkimmäisissä olen joutunut koville.
Kestävyysjuoksuun tottuneelle tunnin harjoitus on lyhyt. Pääsen yleensä vauhtiin 45 minuutin kohdalla. Mutta ehdin vielä. Olenhan valinnut lajin, jossa juoksun lisäksi uidaan ja pyöräillään. En usko, että haasteet ihan heti loppuvat.
Kotiin päästyäni aloin valmistautua lapseni viemiseen lentokentälle. Oli taas haikeaa päästää lapsi maailmalle, mutta näemme seuraavan kerran kesällä. Sehän on jo ihan pian. Myönnän, että kaikella touhuamisella pidän itseni kiireisenä uudessa elämänvaiheessa, jossa yksi lapsista on jo lentänyt pois pesästä.
Kun ajoin lentokentältä kotiin, kävin Pirkkolan uimahallissa hakemassa vesiliikuntakortin, jollaista tulisin tarvitsemaan seuraavissa uintiharjoituksissa. Triathlonseuran uintiharjoitukset järjestetään usein silloin, kun uimahallit on suljettu muilta kävijöiltä, eivätkä kassat ole auki. Vesiliikuntakortti avaisi minulle portit Pirkkolaan ja sulkisi pukukaapin ovet.
Keskiviikko
Lomani loppui ja palasin töihin. Illalla kävin kaveriporukalla katsomassa Michael Jacksonin elämästä kertovan elokuvan Michael Kallion Riviera-elokuvateatterissa. Jätin väliin triathlonseuran juoksutreenit.
Paljon musiikkia sisältänyt elokuva kutitteli luovuutta myös itsessäni. Mieleeni muistui luovuusopettaja Julia Cameronin vinkki viedä itsensä säännöllisin väliajoin taiteilijatreffeille. Se voi olla taidenäyttelyssä, elokuvissa tai konsertissa käymistä. Taiteilijatreffit pitävät luovuuden elossa.
Palasin elokuvista virkistyneenä ja uusia ideoita saaneena. Myönnän, että oli ollut vaikeaa päättää elokuvien ja harjoitusten välillä, mutta onneksi valitsin elokuvan ja kaverit. Lisäksi yksi kaverini sanoi, että hänkin oli leffaillan vuoksi jättänyt treenit väliin. Elämässä täytyy pitää sopiva balanssi.
Torstai
Käyn yleensä triathlonseuran lauantaiaamun uintiharjoituksissa Leppävaaran uimahallissa Espoossa. Koska olin lähdössä viikonlopuksi reissuun, ilmoittauduin torstai-illan harjoituksiin, jotka pidetään Pirkkolan uimahallissa Helsingissä.
Triathlonseura järjestää uintiharjoituksia eri tasoisille uimareille. Olen yleensä osallistunut tasoryhmään 1-2. Pirkkolassa oli tarjolla tasoryhmä 0-1, joka totta puhuakseni vastaa paremmin taitojani kuin pykälää edistyneempien ryhmä.
Kuten aiemmin mainitsin, olen aamuihminen, joka myös harjoittelee mieluummin aamulla kuin illalla. Siksi olen valinnut yleensä lauantaiaamun ja tasoryhmän 1-2. Pirkkolan uintiharjoitukset olivat minulle aivan liian myöhään eli illalla puoli yhdeksästä kymmeneen. Siihen huonot puolet loppuivatkin.
Ihmisiä oli harjoituksissa vähän, ja minun lisäkseni samalla radalla oli vain yksi muu. Alkulämmittelyn jälkeen uimme räpylöillä ja pullareilla, harjoittelimme hengittämisen tahdistamista ja kokeilimme, miten onnistuu vapaauinnin volttikäännös.
Harjoituksen valmentajalla oli useampi rata ohjattavanaan, mutta hän ehti siitä huolimatta antaa minulle henkilökohtaista palautetta. Yksi tekniikkavinkeistä oli sama, jonka olen saanut toiseltakin seuran valmentajalta: minun pitäisi puristaa vähemmän sormiani yhteen. Muistan neuvon hetken ja unohdan taas.
Puolitoistatuntinen sujui nopeasti. Vaikka en edelleenkään ole taitava uimari, iloitsen siitä, miten paljon tykkään olla vedessä. Pirkkolan uimahallin allas on syvä, mutta oli hauska katsella kaikkea sitä vesimassaa allani, kun uin. Vesi kannattelee, eikä minulla ole mitään hätää.
Perjantai
Triathlonkurssilaisille ei ole laadittu harjoitteluohjelmaa, vaan osallistumme harjoituksiin, jotka muutenkin järjestetään. Triathlonseuralla on laaja valikoima erilaisia harjoituksia pitkin viikkoa. Ihan minne vain meillä ei ole pääsyä, ja jotkut harjoitukset ovat vain meille tutustumiskurssin osallistujille tarkoitettuja.
Kolmen eri lajin sisällyttäminen viikkoon tarkoittaa sitä, että olen aina menossa jonnekin tai tulossa jostain. Siltä ainakin on tuntunut. Toisaalta harjoittelu ei ole väsyttänyt ja vielä vähemmän kipeyttänyt mitään paikkaa, kun se on ollut niin monipuolista. Täytyy sanoa, että olen tykännyt kokeilla triathlonharjoittelua.
Perjantai oli harjoituksista vapaa päivä. Töiden jälkeen lähdin viikonlopuksi maalle äitienpäivän viettoon. Sain taas pakata mukaan juoksuvarusteet. Alkuvuoden reissuilta ne piti jättää kotiin, kun en pystynyt murtuneen varpaan vuoksi edes kävelemään pidempiä matkoja. On ihanaa, kun kaikki palailee taas normaaleihin uomiinsa.
Lauantai
Kävin juoksemassa 11,6 kilometriä. Haaveeni on loppukeväästä tai alkukesästä juosta puolimaraton. Nyt juoksin vähän yli puolet puolimaratonin matkasta. Keskivauhtini 5:53 min/km oli hieman liian reipas, mutta annoin mennä, kun ei pahaltakaan tuntunut.
Olen harjoitellut talven ja kevään aikana paljon vauhtikestävyysalueella. Sen huomaa juostessa. Kovempikaan vauhti ei hengästytä. Jos ja kun tavoitteeni on pidemmillä matkoilla, tarvitsen lisää kestävyyttä.
Edellisenä lauantaina pyöräilin kahden ja puolen tunnin lenkin. Se oli matalasykkeistä peruskestävyysharjoittelua parhaimmillaan. Yli kahden tunnin juoksulenkin olen juossut viimeksi joulukuussa.
Kestävyyteni ei ole nyt huipussaan. Siinä on kehittämiskohdetta, jos tämän kaiken muun harjoittelun ohella ehdin pitkäkestoisiin lenkkeihin – juosten tai pyörällä – panostamaan. Onneksi pitkät rauhalliset lenkit ovat suosikkiharjoitukseni ja kestävyys – silloin kun sitä on – vahvin alueeni. Tiedän, mitä tulen tekemään kesällä.
Sunnuntai
Viikon saldo oli noin puolitoista tuntia juoksua, saman verran uintia ja tunti pyöräilyä. Harjoituspäiviä oli neljä ja lepopäiviä kolme. Urheilukelloni ilmoitti, että harjoitteluni on tuottavaa ja laskennallinen hapenottokykyni vastaa huippukuntoa.
Lukemat mairittelevat, mutta tiedän, että en ole lainkaan sellaisessa kunnossa kuin vuosi sitten, kun juoksin maratonin. Nyt en siihen kykenisi, ja puolimaratonkin tuntuu melkoiselta suoritukselta.
Olen ilahtunut, kun olen huomannut, miten triathlonin eri lajit tukevat toisiaan. Pyöräilemällä hankittu vauhtikestävyyskunto kantaa myös juoksussa. Uinti on lempeää liikuntaa, joka kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa.
Aloitteleva triathlonisti jatkaa kurssin jälkimmäisenkin puoliskon ja katsoo sitten, mihin suuntaan jalat vievät. Ja silloin kun jalat eivät vie, vesi kannattelee.
LENKILLÄ 