juoksu

Juoksuharrastuksen käsikirjoitus

En tiedä, millainen on juoksuharrastukseni käsikirjoitus. Jos tietäisin, olisi minulla kyky nähdä tulevaisuuteen. Sen, mitä on tapahtunut aikaisemmin, olen raportoinut muun muassa tänne blogiin.

Menneisiin saavutuksiin on helppoa ja houkuttelevaa palata. Ne ovat juoksuharrastukseni pikantteja mausteita, mutta eivät pääraaka-aine.

Tulevaisuudesta en tiedä. Lyhyen aikavälin suunnitelmissa on juosta kuudes maratonini. Jos hyvin käy, jo ensi kuussa.

Maratonin jälkeen saan pujottaa osallistujamitalin pääni yli, mutta juoksuharrastukseni ei roiku kaulanauhojen varassa. Juoksutapahtumat ovat kilometritolppia, joiden ohi juoksen ja jatkan taas matkaani.

Astun uuteen päivään, viikkoon, kuukauteen ja vuodenaikaan uteliain mielin. Askeleet ovat kiitollisuudella kyllästettyjä, kun saan aina kokea uutta.

Minulla voi olla esikuvia, joita katson ylöspäin, ja haaveita, joiden toivon joskus toteutuvan. Mutta muiden elämä tai saavutukset eivät ole omiani. Lennokkaat haaveet saattavat sotkeutua arjen jalkoihin.

Juoksuharrastukseni käsikirjoitus paljastaa itse itseään sivu sivulta. En tiedä, onko seuraavalla aukeamalla onnistumisia, pettymyksiä, sairautta vai sylikaupalla onnea.

Useimmiten uusi aukeama on vienyt vahvasti eteenpäin. Sivut eivät ole tarjonneet eksponentiaalista kunnon kasvamista, mutta jatkuvuutta senkin edestä.

Olen saattanut joskus ajatella, että nelikymppisenä olen raihnainen vanha valmis astumaan sivuun. Voi sitä ilon määrää, kun aina vain jaksan pystyn kehityn.

Kun ei tiedä, mitä on tulossa, voi yllättyä positiivisesti. Se on jopa todennäköisempää kuin se, että nurkan takana lymyää aina uusi tragedia.

Kirjoitan itse juoksuharrastukseni käsikirjoitusta. Se on interaktiivinen. Voin vaikuttaa päähenkilön valintoihin ja laittaa sen lepäämään, kun väsyttää, ja potkia liikkeelle, kun mikään muu kuin laiskuus ei vaivaa.

Kaikki kokeilut eivät ole olleet kannattavia, eivätkä kokemukset hyviä. Se on vahvistanut tunnetta, että päätän itse, mitä teen, missä ja milloin.

Välillä olen harmitellut, että aloin juosta vasta kolmekymppisenä, enkä jo aiemmin.

Harrastus on tuonut elämääni niin paljon hyviä asioita lähtien siitä, että lähes jokaisen lenkin jälkeen on nautinnollinen ja tyytyväinen olo. Vaikutuksista fyysiseen kuntoon puhumattakaan.

Juoksuharrastukseni aloittamisesta ei voi kertoa mitään mielenkiintoista. Aloin vain juosta. Käsikirjoitus alkoi ilman taustaselvitystä, historian kertausta tai kohahduttavaa kohtausta. Se alkoi suunnittelematta.

En tiedä, miten tämän pitäisi mennä. Hyppäsin liikkuvaan junaan tietämättä, mikä on määränpää. Vielä kirjoittamattomassa tarinassa kaikki on mahdollista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: