Logitech Zone Vibe 100 -langattomat kuulokkeet saatu blogin kautta.
Maratonia pidetään usein esimerkkinä äärimmäisestä rasituksesta. Seitsemän maratonia juosseena olen ja en ole samaa mieltä.
Jokaisen maratonini jälkeen olen kyennyt kävelemään läpi maalihuollon, saanut itse kengät jalasta ja vaatteet vaihdettua. En ole kertaakaan menettänyt kaikkia voimiani matkan varrelle.
Mahdolliset lihaskivut ja kankeudet katoavat muutamassa päivässä. Maratonin jälkeen syke on öisin korkea, mutta laskeutuu parissa vuorokaudessa kohti normaaleja lukemia. Kestävyysliikkujan sydän on vahva ja leposyke normaalitilanteessa matala.
Maratonin maaliviivan näkeminen ja ylittäminen saa olon tuntumaan niin riemastuttavalta, että olen miettinyt, hakeeko juoksija siinä samanlaista olotilaa kuin huumeiden käyttäjät tai sienien syöjät.
Sienistä olen kokeillut ainoastaan ruokasieniksi kelpaavia, enkä ole koskenut huumeisiin. Kokemusta on vain juoksun tuomista pöllyistä.
Välittömästi maratonin jälkeen ei ole nälkä eikä jano. Luulen, että se liittyy euforiaan, joka saa unohtamaan ruumiillisen olemuksensa.
Tunteesta huolimatta keho huutaa itseensä nestettä ja energiaa. Viimeisimmän maratonini jälkeen pääsin melko pian ruokapöydän ääreen. Söin, vaikka ruoan suuhun laittaminen teki pahaa.
Seitsemännellä maratonillani kulutin aikaa 4:00:27 tuntia. Join sen aikana ainakin pari litraa juomaa. Siitä huolimatta kehossani oli nestehukka. Sen toteamiseen ei tarvittu kuin yksi vessakäynti maaliintulon jälkeen.
Kehon viestit voivat maratonin jälkeen olla hämääviä. Kehotan juomaan ja syömään, vaikka ei siltä tuntuisikaan. Ja varsinkin silloin, kun on nälkä ja jano. Ne saattavat iskeä vielä monta päivää maratonin jälkeen.
Maratonpäivän iltana join TV:tä katsellessa muutaman oluen. Alkoholi ei ole paras lääkitsemään nestehukkaa (eikä paljon muutakaan).
Turhan ryppyotsaisuuden voi hetkeksi unohtaa, kun iso päämäärä on saavutettu. Pahimpaan energia- ja nestevajeeseen voi mielestäni syödä ja juoda, mitä huvittaa.
Herkut eivät pidä nälkää kauaa loitolla, ja alkoholijuomat kuivattavat kehoa entisestään. On parempi syödä kunnon ruokaa ja niin paljon, ettei nälkä enää vaivaa. Vesi on paras janojuoma.
Neljännen maratonini jälkeen syksyllä 2020 koin jonkinlaisen post marathon bluesin. Kesti viikkoja, kun juokseminen eikä paljon muukaan innostanut.
Jälkeenpäin näkee, mikä siihen johti. Pandemia sulki maailman, mutta juoksubaanat olivat auki. Harjoittelin paljon ja sain tuloksia. Kirsikkana kakun päällä ensimmäinen neljän tunnin alitus lokakuun maratonilla.
Syysmaratonin jälkeen 2020 koronarajoitukset jälleen kiristyivät. Päivät lyhenivät ja illat pimenivät. Tavoite oli saavutettu. Mitä sitten?
Juoksun ilo löytyi jälleen, enkä ole sen koommin kokenut vastaavaa. On hyvä varautua siihen, että maratonin jälkeen kehon lisäksi mieli temppuilee. Siihen auttaa vain aika.
Nyt tilanne on toinen kuin syysmaratonin jälkeen. Koko ihana kesä on edessä, loma aivan nurkan takana ja seuraava tavoite häämöttää. Olotila on myönteisen odottavainen.
Juoksin edellisen maratonini 27.5.2023. Päätin ottaa harjoittelun suhteen rennosti juhannukseen asti. Silloin aloitan kesäloman ja harjoittelun kohti 16.9.2023 juostavaa Espoo Rantamaratonia. Olen yksi tapahtuman lähettiläistä. (Osallistuminen Rantamaratonille saatu.)
Maratonia seuraavana päivänä näin, kun joku oli lenkillä. Teki fyysisesti pahaa. Mieleni ei tehnyt yhtään juoksemaan. Edellisen päivän 42 kilometriä olivat kirkkaina muistissa.
Kun maratonista oli kulunut useampi päivä, juokseminen ei ajatuksena tuntunut enää niin vastenmieliseltä.
Juoksin ensimmäisen kahdeksan kilometrin lenkin, kun maratonista oli kulunut puolitoista viikkoa. Yleensä olen pitänyt noin viikon tauon.
Maratonin jälkeen ei ole kiire juoksemaan. Kaltaisellani ”neljän tunnin maratoonarilla” maraton on yhden harjoittelukauden päätös. Harjoitusohjelmaa ei ole tarpeen jatkaa välittömästi, kun jalat taas kantavat.
Mieli kaipaa juoksemista enemmän kuin keho. Hoppuilevan mielen rauhoittamisessa on oma työnsä, kun illat eivät täytykään treeneistä eikä pitkä lenkki ole viikonlopun kohokohta.
Helppona ratkaisuna maratonin jälkeiseen tyhjään oloon voi tarjota seuraavan tavoitteen asettamista. Sellaiseen ratkaisuun olen itsekin osin päätynyt.
Juoksijan on myös hyvä harjoitella pysähtymistä, paikoillaan oloa ja rauhoittumista. Voi pohtia, mitä muita mukavia asioita elämä tarjoaa, onko laiminlyönyt jonkun muun osa-alueen juoksun vuoksi tai onko juossut jotain pakoon.
Omat maratonin jälkeiset päivät ja viikot ovat täyttyneet työnteosta ja kotona jatkuvan remontin tuskailusta. Viimeisimpänä jälleen yksi lähiomaiseni menehtyi. Tulossa ovat kolmannet hautajaiset alle vuoden aikana.
Päivät ja illat ovat olleet touhuntäyteisiä. On ollut paljon muuta mietittävää kuin juokseminen.
Uskon, että blogini lukijoista moni on kaltaiseni juoksun harrastaja. Maraton edustaa äärimmäistä rasitusta siinä mielessä, että sen jälkeen ei voi välittömästi jatkaa juoksuharjoituksia.
Keholle on annettava aikaa palautua ja korjata pienet vauriot, joita lihaksiin ja niveliin on mahdollisesti tullut. Väsymys häviää lepäämällä.
Maratonin jälkeen mieli voi laukata. Ei sovi lähteä vauhtiin mukaan vaan vedettävä ohjaksista ja hidastettava.
Blogistani tuskin kukaan sellainen, joka tällaisia pohdintoja ei kaipaa, hakee neuvoa. Jos maraton on matka, jollaisen voi juosta vaikka viikoittain, niin hienoa. Oma kehoni ei koskaan kestäisi sellaista.
Ennen ensimmäistä maratoniani 42 kilometrin taival näyttäytyi juuri sellaisena, kuin se monessa yhteydessä esitetään: kuninkuusmatkana.
Seitsemän maratonin jälkeen en pidä maratonia enää aivan äärimmäisenä rasituksena. Maratonin juokseminen on mahdollista, ja sen haluaa tehdä kerta toisensa jälkeen uudestaan. Tuumaustauon jälkeen otan maratonin taas tavoitteekseni.
Voit lukea lisää Logitech Zone Vibe 100 -langattomista kuulokkeista täältä.
LENKILLÄ 