Osallistuminen Vantaan Maratonille saatu.
Valmistautumiseni kahden viikon päästä juostavalle Vantaan Maratonille sujuu hyvin. Juoksin viikko sitten 33 kilometrin mittaisen pitkän lenkin. Se on yhdeksän kilometriä vaille maraton.
Olen juossut kahdeksan maratonia, joista nopeimman ajassa 3 tuntia ja 53 minuuttia. Nyt juoksemani pitkä lenkki on pisimpiä, joita olen maratonille harjoitellessa juossut.
33 kilometriä alkaa olla jo hieman liian pitkä harjoituslenkki. Ennätysaikoja on tullut maltillisemman mittaisilla pitkillä lenkeillä, joilla olen valmistautunut maratonille.
Olen monelle sanonut, että 25 kilometriä riittää viikonlopun pitkän lenkin pituudeksi. Niin ainakin minun tasoisellani juoksijalla, jonka maratonajat liikkuvat neljän tunnin molemmin puolin.
Kun lenkki ei ole liian pitkä, pystyy kilometrejä keräillä viikon muilla lenkeillä ja jaksaa harjoitella myös nopeutta.
Vantaalle lähden tavoittelemaan noin neljän tunnin aikaa. Edellisestä maratonista on kulunut vuosi. Sen juoksin ajassa 4:03 tuntia. En usko, että kuntoni on parantunut.
Olen kesän mittaan pidentänyt pitkien lenkkieni pituutta. Olen myös juossut kaksi puolimaratonin kisaa. Niissä on tuntunut, että puolimaraton on pikamatka.
Maraton tuntuu taas juostavalta matkalta, vaikka se ei tule olemaan helppoa. Jos maratonin juokseminen olisi minulle vaivatonta, olisin jo siirtynyt eteenpäin. Tai juoksemaan kovempia aikoja.
Miksi päädyin juoksemaan 33 kilometriä tavallisena perjantaina? Syitä on monia. Lisäksi juokseminen on aina kivaa, joten kyllä juoksija selityksiä löytää.
Siinä missä vähemmän aktiivinen ihminen selittää liikkumattomuuttaan päänsäryllä, kolottavalla polvella, kipsissä olevalla kädellä tai huonolla säällä, ovat ne kaikki juoksijalle syitä juosta.
Jos juoksija joutuu lääkäriin, hän on lähinnä kiinnostunut siitä, milloin saa taas juosta.
Jotkin asiat menevät juoksijallakin rakkaan harrastuksen ohitse. Juoksua rakkaampaa on oma sisko, joka päätti pitää syyskuussa juhlat juuri sinä viikonloppuna, jona minun alun perin piti juosta maraton.
Siitä syystä päädyin Vantaan Maratonille, joka juostaan 12.10.2024. Asettelin uudestaan juoksuohjelmani kalenterin päälle ja totesin, että kolme viikkoa ennen maratonia on juostava harjoittelukauden pisin lenkki.
Kolme viikko ennen maratonia ohjelmaani oli merkitty 32 kilometrin lenkki. Olen noudattanut valmista ohjelmaa, jota ei ole erityisesti minulle laadittu.
Tämä on neljäs maraton, jolle valmistaudun samalla ohjelmalla. Olen soveltanut sitä mieleni mukaan ja muun muassa juossut pitkät lenkit maltillisemman mittaisina.
Korona-aikana minulla oli oma valmentaja, joka teki minulle henkilökohtaisen harjoitusohjelman. Se toimi niin hyvin, että juoksin ennätykseni kaikilla matkoilla.
Normaalin elämän taas palattua en ole enää voinut elää wannabe-urheilijan arkea. Aika ei yksinkertaisesti riitä.
John Lennon kuoli sinä vuonna kun synnyin, mutta jätti eloon viisauden, joka menee jotenkin näin: elämä tapahtuu sillä välin kun teet muita suunnitelmia.
Niin mukavaa kuin juokseminen on, pitää muistaa myös elää elämää juoksuohjelman ulkopuolella.
Lasten herättely kouluun, oman tietokoneen käynnistely työaamuina ja pyykkikoneen pyörittäminen silloin, kun pörssisähkö on halpaa, muistuttavat kyllä elävästi oikeasta elämästä. Siihen ei tarvita pitkätukkaa 70-luvulta.
Takaisin juoksuohjelmaani. Siinä on kolme viikkoa ennen maratonia 32 kilometrin lenkki, kaksi viikkoa ennen 28 kilometrin lenkki ja viikko maratonia edeltävästi 16 kilometrin lenkki.
Ennen kuin menen siihen, miten aion toteuttaa viimeisten viikkojen harjoitukset, palaan aurinkoiseen perjantaihin vain viikko sitten.
Nyt tuuli jo repii kellastuneita lehtiä irti koivuista, ja sadevesi jää lillumaan terassille unohtuneisiin muovisandaaleihin.
Lopetin työt perjantaina hieman aiemmin ja lähdin juoksemaan iltapäivällä kello kolme. Vaikka lämpömittari kohosi edelleen kahteenkymmeneen asteeseen, ei ollut enää kesä.
Paria päivää ennen syyspäiväntasausta aurinko laski Helsingissä jo ennen puoli kahdeksaa illalla.
Iltapäivällä tarkeni vielä oikein hyvin. Olin pukeutunut lyhyihin trikoisiin ja t-paitaan. Juomaliivissä minulla oli mukanani puoli litraa vettä, puoli litraa urheilujuomaa ja neljä energiageeliä.
Pitkät lenkit ovat hyvä tilaisuus testata sitä, millaista lisäenergiaa tarvitsee, kun juoksee pitkää matkaa.
Pitkällä lenkillä otan yleensä energiageelin 45 minuutin välein. Energiageelin päälle juon vettä ja tietenkin aina, kun janottaa. Urheilujuomasta saan suolaa, jota ei käyttämissäni energiageeleissä ole.
Maratonilla en kuljeta juomaa mukanani, vaan juon järjestäjän tarjoamaa vettä. Lisäksi aion viedä tapahtumaan urheilujuomaa omissa pulloissa, jotka järjestäjä toimittaa juomapisteille.
Juoksutapahtumissa on lähes poikkeuksetta tarjolla myös urheilujuomaa, mutta pitkän suorituksen aikana haluan itselleni tuttua urheilujuomaa. Omiin pulloihin voin myös teipata kiinni energiageelit, niin minun ei tarvitse kantaa niitä mukanani.
Kun lähdin kotoa juoksemaan ja tiesin, että edessä on vuoden pisin lenkki, oli pää tyhjennettävä ajatuksista. Juoksu jos mikä auttaa elämään hetkessä.
Minun ei tarvinnut juosta koko lenkkiä yksin, mikä helpotti suoritusta huomattavasti. Juoksukaverini oli lupautunut lähtemään kanssani osalle matkaa ja kiertämään yhdessä kauniin Laajalahden.
Ennen kuin tapasin kaverini, juoksin noin 14 kilometriä. Vauhtini pyöri 6:30 min/km tuntumassa. Sellaisella vauhdissa sykkeeni pysyy selvästi alle 140:n.
Olin jo myöhässä sovitusta tapaamisajasta ja minun oli kiihdytettävä tahtia. Viimeisen kilometrin ennen juoksukaverini tapaamista juoksin alle kuudessa minuutissa.
Lähdimme kiertämään Laajalahtea. Lenkki kulkee Espoon puolella muun muassa Otaniemessä ja Helsingin rajojen sisäpuolella Munkkiniemessä.
Olin ottanut energiageelin noin seitsemän ja 14 kilometrin kohdalla. Kolmannen otin puolimaratonin verran juostuani.
Vesi ja urheilujuoma kuluivat hyvää vauhtia. Oli syyskuun loppupuolen iltapäiväksi todella lämmin.
Olimme juoksukaverini kanssa havahtuneet siihen, että emme olleet kesän aikana käyneet yhdessä juoksemassa Laajalahden kierrosta. Onneksi kesäsää jatkui vielä syyskuussa.
Kun sanon, että 33 kilometriä alkaa olla liian pitkä harjoituslenkki, tarkoitan sitä, että ”paukut” todella pitkän lenkin juoksemiseen kannattaisi jättää maratonpäivään.
Pahimmillaan liian pitkä harjoituslenkki aiheuttaa rasitusvamman tai väsyttää niin, että seuraavan viikon harjoituksista ei tule mitään.
Pitkä lenkki on kuitenkin hyvä keino valmistaa mieltä ja kehoa pitkäaikaiseen rasitukseen.
Olin ennen viime viikon perjantaina juossut pisimmillään 24 kilometrin mittaisia lenkkejä. Kun kellossa alkoi näkyä sitä isompia lukemia, ei se lopulta niin kummalliselta tuntunutkaan.
Jaksoin juosta, kun otin tasaisesti geelejä ja join. Kun olimme kiertäneet Laajalahden, oli kellooni kertynyt jo 30 kilometriä. Kävin juoksukaverini luona täyttämässä vesipullot.
Vauhtini oli pysynyt edelleen noin lukemissa 6:30 min/km. Syke oli kasvaneesta rasituksesta ja ehkä myös lenkkikaverin kanssa puhumisesta noussut yli 140:n.
Kaverin kanssa puhuminen sykkeen nousemisenkin uhalla oli ainoastaan hyvä juttu. Yli kolmen ja puolen tunnin lenkki ilman seuraa saattaa jo tuntua tylsältä.
Ohjelmastani poiketen juoksen tänä viikonloppuna, jolloin maratoniin on aikaa kaksi viikkoa, vain puolimaratonin mittaisen lenkin.
Osallistun Helsingissä järjestettävään Pääkaupunkijuoksuun. Puolimaraton on tarkoitus juosta pitkänä lenkkinä mahdollisimman lähellä peruskestävyyssykkeitä.
Sitten alkaa työ maratonia kohden olla tehty. Lenkit lyhenevät kohti maratonia, ja viimeinen viikko saa olla todella kevyt.
Viimeisellä viikolla pystyy enää pilaamaan maratonin, jos harjoittelee liikaa. Päivät ennen maratonia on pyhitetty tankkaamiselle ja kehon kevyelle liikuttelulle.
Viimeisellä viikolla ennen maratonia aion kokeilla lyhyesti maratonvauhtista juoksua sekä juosta pari lyhyttä 4-6 kilometrin lenkkiä.
Ensi viikolla käyn vielä kerran jalkojen hieronnassa. Hieronnassa ei kannata käydä enää maratonviikolla, sillä hieronta on lihaksille omanlaisensa harjoitus. Siitä kestää palautua.
Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä useampi maraton minulla on takanani, sitä rennommin osaan niihin suhtautua.
Maraton on edelleen kunnioitusta herättävä matka, joka on joka kerta haasteellinen. En aliarvioi sitä.
Nautin siitä, että pystyn juoksemaan. Erilaisten tavoitteiden asettaminen, niitä kohden työskenteleminen ja viimein niiden saavuttaminen tuovat elämääni sisältöä, joka hakee vertaistaan.
LENKILLÄ 