Kirja saatu arvostelukappale.
Victor Dixenin Ihmeiden hovi (Otava 2024, 490 sivua) on fantasiatrilogia Vampyrian toinen osa. Ensimmäinen osa julkaistiin suomeksi runsas vuosi sitten. Siitä voi lukea arvioni täältä.
Ranskan kuningas Ludwig XIV:stä on vuonna 1715 tullut vampyyri ja ikuisesti elävä Muuttumaton. Kirjassa eletään uuden ajanlaskun aikaa 299, jolloin kuningas on pysynyt vallassa jo kolmen vuosisadan ajan.
Yhdessä muun korkean aateliston kanssa Muuttumaton muodostaa kuolemattomien säädyn. Näitä vampyyreita on uudessa kuningaskunnassa 10 000.
Korkea aatelisto saa säännölliset veriateriansa alimmalta säädyltä, jonka on joka kuukausi luovutettava kymmenys verestään vampyyrien nautittavaksi.
Sarjan ensimmäisessä osassa Pimeyden hovi alimpaan säätyyn kuuluva Jeanne kokee kurjan kohtalon. Hänen vastarintaliikkeeseen kuuluva perheensä murhataan kuninkaan joukkojen hyökätessä heidän taloonsa ja vain Jeanne jää eloon.
Jeanne vannoo ikuista kostoa. Valeidentiteetin turvin hän pääsee osalliseksi kuninkaan hoviin. Metsissä eläinten perässä juoksentelu on tehnyt hänestä hyvän metsästäjän ja ketterän liikkujan, mikä tekee kuninkaaseen vaikutuksen.
Jeanne on nyt aatelisneito Diane de Gastefriche. Hän ei ole ainoa vastarinnan jäsen kuninkaan hovissa, mutta salaisuus pysyy pienen piirin tiedossa.
Vampyria-trilogian toisessa osassa Ihmeiden hovi pimeyden kuningas Ludwig Muuttumaton saa myös muita vastustajia kuin vastarintaliikkeen soluttautujan.
Kirjaimellisesti maanalainen liike johtajanaan Ihmeiden valtiatar haastaa kuninkaan julkisesti. Muuttumaton ei ole halukas jakamaan valtaansa kenenkään kanssa vaan haluaa tuhota Ihmeiden valtiattaren.
Kuningas lähettää kaartilaisistaan intialaistaustaisen Suraij de Jaipurin, aatelisneito Hélénaïs de Plumignyn ja Jeannen alias Diane de Gastefrichen etsimään Ihmeiden valtiatarta Pariisin kujilta, muurien kätköistä ja maanalaisista tunneleista.
Kolmikon muut jäsenet eivät tiedä Dianen oikeaa henkilöllisyyttä. Myös Dianelta itseltään salataan hänen todellinen tehtävänsä osana tätä kolmikkoa.
Jos Ludwig XIV ei olisi muuntautunut kuolemattomaksi vampyyrikuninkaaksi, elettäisiin kirjassa vuotta 2014. Siitä saadaan kirjan sivuilla pieni välähdys, aivan kuten sarjan ensimmäisessä osassa.
Muutoin kirjasarjan toinen osa keskittyy Ihmeiden valtiattaren jahtaamiseen. Tällä on omassa maanalaisessa hovissaan apuna kammottava ghulien armeija, jotka pitkine kynsineen ja lihanhimoisine suineen kylvävät kauhua Pariisin yössä.
Ihmeiden valtiattarella on hallussaan myös yksi uuden ajan keksintö, josta kuninkaan kaartilaisten kolmikko Diane mukanaan saa ensin vihiä vain särkyneinä lasinsirpaleina.
Koetukselle joutuvat ystävyys, Dianen terveys ja usko ajan riittämiseen Ihmeiden valtiatarta jahdatessa. Eletään marras-joulukuun vaihdetta vuonna 299, ja pimeyden kuningas on antanut aikaa talvipäivänseisaukseen asti.
Vampyyrit ja ghulit eivät ole ainoita outoja otuksia Magna Vampyrian maaperällä ja sen uumenissa. Henkilöillä on yliluonnollisia kykyjä, kammottavia salaisuuksia tai he ovat niin omituisia ilmestyksiä, ettei niille oikein voi antaa mitään nimitystä. Yksi tällainen on eri ruumiinosista kokoon parsittu puhumiskyvytön Orfeo, josta Diane saa ystävän.
Vaikka petollisuutta ja kataluutta ei puutu trilogian toisesta osastakaan, huomaa Diane saaneensa ympärilleen uusia ystäviä.
Diane on menettänyt perheensä, mutta Orfeon lisäksi muun muassa Japanin suurlähettilään tytär Naoko Takagari on tullut Dianelle läheiseksi. Myös Naoko on kuninkaan hovissa vaikuttava vastarinnan jäsen.
Vampyria-sarja tuotiin vuosi sitten markkinoille romantasia-genren edustajana. Romantasia eli englanniksi romantacy tulee sanoista romance ja fantacy eli romantiikka ja fantasia.
Ikävä kyllä romantiikka ei Ihmeiden hovissa ole nimeksikään. Se on pelkkää fantasiaa, mutta ei lainkaan huonoa sellaista.
Tarina etenee vauhdikkaasti eikä jää junnaamaan paikoilleen. Jännittävät tilanteet seuraavat toisiaan.
Myös kirjan kieli on ihastuttavan rikasta ja kuvailevaa. Ajoittain kirjailija sortuu selittämään, vaikka voisi jättää asiat lukijan oivallettaviksi.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat marras-joulukuulle, eli juuri samaan ajanjaksoon, kuin jota nyt elämme.
Pimeinä iltoina oli mukava kaivautua omaan sänkyyn pehmoisten peittojen väliin ja alkaa lukea hiekkasäkeillä täytetyistä ruumisarkuista, luisevista ennustajaeukoista ja häpeäpuussa teloitusta odottavista alamaisista.
Fantasiakirjallisuuden sanotaan olevan pakopaikka oikeasta elämästä – sen haasteista, tylsyydestä ja hankalista tunteista.
Vampyria-sarja on nuorten tai nuorten aikuisten kirjallisuutta, mutta sopii myös tällaisen nelikymppisen kirjahyllyyn.
Seikkailujen lomassa käsitellään ystävyyttä, luottamusta ja kostonhimoa. Monimuotoisuus on otettu huomioon.
Yksi kirjan hahmoista on homoseksuaali. Asia olisi voitu mielestäni jättää toteamisen asteelle, mutta sen sijaan kirjailija tekee homoudesta hahmolle ongelman.
Ludwig Muuttumaton ei siedä homoseksuaalisuutta. Diane sortuu kiristämään kyseistä hahmoa, koska tietää tämän ”salaisuuden”.
Hyvät puolet voittavat kirjassa huonot. Trilogian kolmannen osan näytettäväksi jää, säilyykö Muuttumattoman valta ja onko alamaisten ikuisesti luovutettava verikymmenyksensä. Vai voittaako lopulta hyvä, ja kansalaiset vapautetaan pimeyden kahleista?
LENKILLÄ 