Seuraavaan maratoniini on aikaa tasan kolme kuukautta. Olen viime viikkojen aikana ehtinyt juosta noin kolme kertaa viikossa. Olen tehnyt joitain vauhtikestävyysharjoituksia ja juossut pisimmillään puolentoista tunnin mittaisia pitkiä lenkkejä. Paljon on vielä tekemistä, ennen kuin 42,2 kilometrin juokseminen taas onnistuu.
Soittolistan laatiminen maratonille on osa motivaation nostatusta. Juoksen seuraavan maratonini Alankomaissa Amstelveenissa, joten olen ottanut listalleni joitain hollanninkielisiä kappaleita. Ne vievät ajatuksiani jo tulppaanien ja tuulimyllyjen maahan. Lentemarathonille odotetaan tuhansia juoksijoita, vaikka se ei olekaan yhtä iso tapahtuma kuin naapurikaupungin Amsterdamin marathon.
Olen etsinyt hollanninkielisiä kappaleita muun muassa Spotifyn Netherlands Top 50 -listalta ja tehnyt kaksi havaintoa. Jos EU ei ole tehnyt eurooppalaisista yhtä suurta perhettä, Spotify on. Hittibiisien sävelet kulkevat maanosamme yllä rajoista välittämättä: kuunnelluimpien kappaleiden lista Suomen vastaavaan ei ole suuri. Hollanninkieliset kappaleet kuulostavat samalta kuin kaikki muutkin eli perus-popilta. Niistä puuttuu omaleimaisuus, ellei sellaisena pidetä hollannin kielen kurkkuäännettä.
Itsenäisyyspäivänä osallistuin yhteislenkille Helsingissä. Menin lenkille kaverini kanssa, vaikka olisimme voineet juosta kotikulmillakin. Ja niin paljon kuin kaverillani ja minulla riittää aina juostessamme juteltavaa, oli hyvä mahduttaa kuplaamme muitakin. Sain yhteislenkiltä yhden raikkaan näkökulman juoksuun, enkä tarkoita nyt itsenäisyyspäivän vesisadetta, joka kasteli vaatteet ja kengät alinta kerrosta myöten.
Yhteislenkillä kerroin, miten aina kuuntelen musiikkia juoksutapahtumissa. Sitten kertasin hauskana anekdoottina, miten kuulokkeeni eivät maratonin lähtöviivalla syksyllä 2021 alkaneetkaan toimia. Siitä huolimatta juoksin maratonin ennätykseni, joka on edelleen voimassa. Yhteislenkillä jutustelu polveili äänikirjoista hiljaiseen meditaatioon ja mielen tyhjentämiseen polku-ultrien aikana. Jossain kohdassa tuli puhetta siitä, miten musiikki vaikuttaa askeltiheyteen.
Niin kauan kuin olen juossut, eli vuodesta 2012 alkaen, olen kuunnellut musiikkia juostessani. Ajalla ennen Spotifyta kuuntelin FM-radiota. Vanhemmissa puhelimissa oli radiovastaanotin, ja johdolliset nappikuulokkeet toimivat antennina. Vaihtoehtoisesti kuuntelin musiikkia, jonka olin siirtänyt ensin Cd-levyltä tietokoneelle ja sieltä puhelimelle.
Itsenäisyyspäivän yhteislenkin vetäjä sanoi, miten väärän tahtinen musiikki voi hidastaa juoksua. Siinäpä asia, jota en ollut ennen tullut pohtineeksi. Olin ajatellut, että musiikki nopeuttaa juoksua. Kun aloin miettiä yhteislenkin vetäjän sanoja, ymmärsin, että niissä oli vinha perä. Mitä, jos juoksin maratonin ennätykseni osin siksi, että en voinut kuunnella musiikkia? En ottanut rytmiä musiikista vaan etenin sellaista vauhtia, jota tuntui hyvältä juosta, ja päädyin ennätykseeni.
Jatkan soittolistan laatimista. Voin joka tapauksessa kuunnella musiikkia harjoitellessani maratonille. Musiikki auttaa jaksamaan monotonista mattojuoksua tai yksin ulkona juostuja pitkiä lenkkejä. Asia, jota kenenkään ei ole tarvinnut tulla minulle kertomaan vaan jonka tiedän ennestään, on se, että kaikissa juoksutapahtumissa ei saa pitää kuulokkeita korvilla. En tosin ole ottanut vielä selvää, saako maratonilla Amstelveenissä kuunnella musiikkia.
Musiikki ei vie maratonin maaliviivalle. On juostava. Juoksin toukokuussa Helsinki City Marathonin alle neljässä tunnissa. Se onnistui, kun harjoittelukaudella juoksin riittävän usein pitkiä lenkkejä ja tein säännöllisesti vauhtikestävyysharjoituksia. Kun tarkastelen urheilukelloni tilastoja alkuvuodelta 2025, huomaan, että juoksin tammikuussa 135 kilometriä, helmikuussa 186 kilometriä, maaliskuussa 188 kilometriä ja huhtikuussa 138 kilometriä. Huhtikuulle osui matka Ylläkselle, jossa myös hiihdin. Siksi juoksukilometrit jäivät vähäisemmiksi.
Olen päässyt maratonilla alle neljän tunnin loppuaikoihin maltillisilla harjoittelumäärillä. Minulle on riittänyt hieman maratonia isommat viikkokilometrit. Samaan hengenvetoon on todettava, että tilastoistani jää paljon pois kävelyä, jota en yleensä millään mittarilla mittaa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Kävelylenkit lisäävät kevyen aerobisen harjoittelun määrää. Kävelen asiointimatkoja ja tauotan etätyöpäiviä kävelylenkeillä.
Viime viikolla juoksin kolme lenkkiä, joista kertyi 32 kilometriä. Lenkeistä kaksi oli peruskestävyysharjoittelua. Yhdellä lenkillä juoksin mäkistä kuntorataa, jossa syke nousi ajoittain peruskestävyysalueen yläpuolelle. Lisäksi lihakset saivat erilaista ärsykettä ylä- ja alamäissä juostessani. Pientä lihaskuntojumppaa ja lihashuoltoa olen tyytynyt tekemään vain kotona, koska aikaa muuhun ei oikein ole.
Maaliskuun maraton on jo 11:s maratonini, ja olen viime vuosina juossut yhden tai kaksi maratonia vuodessa. Ilman tuonkaltaista juoksutaustaa maratonkuntoon pääsemiseen ei riittäisi kolme kuukautta. Kunto on yksi asia ja elimistön tottuminen lisääntyneisiin juoksumääriin toinen. Kunto nimittäin nousee monella nopeammin kuin lihakset, luusto ja muut kudokset tottuvat harjoitteluun. Siitä seuraa juoksijoille tuttuja vaivoja plantaarifaskiitista polvikipuun.
Joudun tekemään töitä, että olen maaliskuussa maratonkunnossa. Se on selvää. Lisään viikkoon yhdestä kahteen juoksulenkkiä, jotka nostavat viikkokilometrimäärän riittävälle tasolle. Maratonille harjoittelu on silti muutakin kuin yhteen-, kerto- ja jakolaskua. Odotan kokemusta, jonka yksi maraton lisää taas tuo. On nautinnollista harjoitella, kun tiedän, että jokainen harjoitus vie hieman lähemmäksi tavoitetta. Musiikki kuljettaa ajatuksiani juoksuun ja siitä pois. Hollanninkieliset korahdukset korvissani muistuttavat, mihin olen matkalla, mutta vaimentavat samalla alleen yksittäisen harjoituksen mahdollisesti aiheuttamat parahdukset.
LENKILLÄ 