Olen tänä talvena ja keväänä juossut pitkän lenkin usein porukassa. Joko Juoksuklubin kanssa tai muilla yhteislenkeillä. Tänä viikonloppuna ei ollut tarjolla yhteislenkkiä, joka olisi sopinut omaan aikatauluun. Niinpä lähdin pitkälle lenkille yksin. Tarkalleen kello 7:15 sunnuntaiaamuna.
Kun kello soi kuudelta, mietin kaksi kertaa, nousenko sittenkään. Olen kuitenkin monesti lähtenyt viikonloppupitkikselle yksin aikaisin aamulla ja tiedän, että nautin niistä aina suuresti. Ylös siis! Nyt ei ollut edes pimeää, vaan sain lähteä valoisaan aamuun.
En suunnitellut tarkkaan lenkin pituutta. Lähdin kiertämään Laajalahtea, mikä tarkoitti vähintään 20 kilometrin lenkkiä. Jalat olivat vielä hieman jumissa keskiviikkoisista vetotreeneistä Esport Arenalla. Lisäksi jalassani olivat vasta toista kertaa uudet kenkäni Hoka One One Clifton 4. Näistä lähtökohdista johtuen päätin mennä fiiliksen mukaan.
Fiilis oli alusta alkaen hyvä. Kun juttuseuraa ei ollut, kuuntelin radiosta hittikanavaa hiljaisella voimakkuudella. Oli todella hiljaista: ainoita kulkijoita olivat taksit, muutama koiranulkoiluttaja ja Laajalahdella lintubongarit kiikareineen ja zoomeineen.
Vaikka pidän yhteislenkkien sosiaalisuudesta, on välillä kiva juosta yksin. Tarkkailla luontoa ja miettiä omiaan. Kilometrien kertyessä mietin läheneviä puolimaratoneja ja elokuussa koittavaa kokonaista maratonia. Yhden maratonin juosseena tiedän, että matkaa pitää kunnioittaa. Niinpä näitä pitkiä lenkkejä on hyvä olla juostuna riittävästi.
Hokan kengät tuntuivat kevyiltä ja kimmoisilta. Askel rullasi mukavasti ja päätin juosta Lehtisaaren ja Lauttasaaren kautta saman noin 27 kilometrin lenkin, jonka juoksin viimeksi joulunpyhinä (lue lisää täältä). Yleensä pitkät lenkkini ovat 18-22 kilometrin mittaisia.
Olen alkuvuonna suorittanut Taivaanrannan juoksija -blogin Juoksuhaaste 2018:a. Olen muun muassa juossut pakkasessa (kohta 1), juossut yhteislenkin (kohta 10) ja juossut työmatkan (kohta 12). Yhteensä haasteita on 40 ja aikaa niiden suorittamiseen vuosi.
Yksi haasteista on juosta sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina (kohta 40). Lenkkireitti, jonka itse aion juosta jokaisena vuodenaikana, on varmasti juuri tämä merenrantareitti. Katson, että nyt on kevät, vaikka jäätä näkyi edelleen paljon ja etenkin rantareitit olivat vielä lumessa.
Lenkille tuli lopulta matkaa 27,27 kilometriä. Lopussa jalat jo painoivat, mutta oli kuitenkin olo, että jaksoi hyvin. Olin ottanut tasaisin välein energiageeliä ja päälle vettä. Tuohon pitäisi elokuussa jaksaa juosta vielä 15 kilometriä päälle ja mielellään hieman nopeammalla vauhdilla. Aikaa kului 2:58:17 tuntia ja keskivauhti oli 6:32. Se tarkoittaa reilun 4,5 tunnin maratonaikaa.
Hokista saan tämän lenkin perusteella hyvät maratonkengät. Ainoa miinus on korkeat holvikaaren tuet, jotka hiersivät hieman molemmissa jaloissa. Toivon, että käytön myötä korokkeet painuvat kasaan, sillä muuten kenkä tuntui sopivan minulle oikein hyvin.
Tämäkin pitkä lenkki osoitti jälleen, miten tärkeää niitä on juosta muutenkin kuin kunnon kohotuksen vuoksi. Varusteiden kuten juuri kenkien tai juomavöiden ja energiageelien käyttöä on hyvä harjoitella. Pitkän lenkin aikana jalat tottuvat iskutukseen ja näkee, mitä vatsa sanoo monen tunnin juoksusta.
Kisoissa suoritus tehdään yleensä myös yksin juosten. Minulle noin neljän ja puolen tunnin maratoonarina se tarkoittaa pitkää aikaa vain omien ajatusten kanssa. Siinä ajassa ehtii tulla kolotuksia, heikotuksia, onnen ja epätoivon hetkiä. Toden totta: ”The longer a run is the less it becomes about running.” Näin totesi Alexandra Heminsley kirjassaan Running like a Girl. Agree?
LENKILLÄ 