Työmatkalta ei mitään uutta. Näin ensimmäiset leskenlehdet aurinkoisilla ojanpenkoilla. Kerta kerralta sama noin 13 kilometrin matka kulkee aina vain nopeammin. No onhan siinä jo jotain uutta. Kun juoksee samaa reittiä kaikkina eri vuodenaikoina, näkee läheltä vuodenkierron. Sulat kadut siivittävät nopeampaan vauhtiin, ja onko jotain tekemistä uusilla juoksuvarusteilla?
Testasi Lidlin juoksutakkia ja Hoka One One Clifton 4 -lenkkareitani tiistain työmatkajuoksussa. Molemmat olivat mukanani jo Tallinnassa, jossa juoksin aamulenkin viime viikonlppuna. Lisää lenkistä eteläisessä naapurimaassa voit lukea täältä.
Lidlin juoksutakki oli viime viikon heräteostos. Hieman toivoin, että työmatkalla olisi satanut, mutta oli puolipilvistä ja lämpötila noin +10 astetta. Takilta ei luvattu sateenpitävyyttä, mutta sitä olisi ollut mukava testata.
T-paita, ohut vuoreton juoksutakki ja pitkät trikoot olivat juuri sopiva asu melko rauhalliseen juoksuun. Pelkäsin takin hiostavan, mutta sitä vaaraa ei ollut. Hengittävyyttä lisäsivät selän ”tuuletusaukot”. Omistan myös Lidlin juoksurepun, jonka ostin keväällä 2014. Se on ollut jokaisen maksamani euron arvoinen.
Tällä kertaa minulla ei ollut juoksureppua selässäni, kuten yleensä työmatkajuoksussa. Sen sijaan laitoin mukana kulkevat tavarat taskuihin ja kännykän olkavarsikoteloon. Senkin olen jo vuosia sitten ostanut Lidlistä.
Juoksutakki ja olkavarsikotelo eivät sopineet yhteen. Takin liukkaan kankaan vuoksi olkavarsikotelo ei meinannut pysyä paikoillaan. En ottanut matkan varrelta paljon kuvia, koska koteloa oli niin hankala ujuttaa ja kiristää takaisin paikoilleen. Helsinki Marathonia mainostavasta julisteesta oli otettava kuva. Olinhan periaatteessa treenamassa nytkin elokuussa juostavalle matkalle.
Juoksutakin M-koko oli reilu, mutta ei kuitenkaan liian iso minulle. Pitkien käsieni vuoksi oli otettava M- eikä S-koko. Takissa on huppu, joka kiristyy kasvojen ympärille kuminauhalla. Kätevää sateella tai tuulella, mutta juostessa huppu roikkui pussina niskassa, koska kuminauhan kireyttä ei voi säätää. Yksi ainoa tasku selkäpuolella on myös hieman hankala, sillä paino taskussa vetää takkia takaa alaspäin.
Sanoisin kuitenkin, että takki on hintansa väärti (14,90 euroa) ja tulen sitä käyttämään. Olen repun, olkavarsikotelon ja takin lisäksi ostanut muitakin juoksuvaatteita vuosien saatossa Lidlistä. Joskus on tullut tehtyä huippulöytöjä, kuten hupullinen pitkähihainen treenipaita ja paksumpi tekninen aluskerrasto talviurheiluun. Muutamat juoksutrikoot olen myös ostanut, mutta heikolla menestyksellä. Merkkitrikoita ohuempi kangas ja huonompi leikkaus eivät ole vakuuttaneet minua.
Hokan Clifton 4 -lenkkareilla olen juossut jo yhteensä neljä lenkkiä: 5, 27, 14 ja nyt työmatkan 13 kilometriä. Pitkiksen jälkeen huomasin, että korkeat pitkittäisholvin tuet olivat hiertäneet jalkapohjiin. Jostain syystä Tallinnan juoksulenkillä ei tullut hiertymiä. Ehkä kyse oli vaihtelevasta alustasta ja maastosta. Asfaltin lisäksi juoksin oppaan kanssa metsässä.
Nyt juostessani työmatkaa sama hiertämisongelma palasi. Minulle on luvattu uudet pohjalliset kenkiin, jos se auttaisi. Aion myös yrittää eri sukkamateriaaleja. Kyse ei ole mistään vesikelloista jalkapohjissa, vaan lähes huomaamattomista hiertymistä.
Toivon, että saan ajettua Hokan kengät sisään niin, että niistä tulee kisakenkäni elokuun maratonille. Muuten olen ollut niihin todella tyytyväinen. Ne ovat esimerkiksi todella kimmoisat. Hoka-lähettiläs Pikkuliten osasi onneksi varoittaa minua etukäteen, että Hokilla juostessa saattavat aivan uudet lihakset kipeytyä. Niinpä en ole pelästynyt, kun lenkkien jälkeen on ollut tuntemuksia lonkankoukistajissa ja nivusissa.
Kotiportilla Garmin näytti juoksun pituudeksi 13,1 kilometriä ja aikaa oli kulunut 1:20 tuntia. Työmatkajuoksussa tärkeintä on etukäteissuunnittelu, jotta kaikki tarvittava on mukana. Juoksu yleensä menee omalla painollaan, kunhan on saanut kammettua itsensä matkaan. Kotona voi taputtaa itseään selkään, että tuli jälleen käytyä lenkillä.
LENKILLÄ 