Totuus iski päin kasvoja

Posted by

img_4738

Märkä rätti päin kasvoja ei ollut Instagram-tililleni ilmestynyt kommentti ”Olet tyhmä!”. Olen ylläpitäjänä kaupunginosamme Facebook-ryhmässä ja tiedän, mihin aikaan vuorokaudesta märkäkorvat alkavat tehtailla feikkitilejä ja pyrkiä ryhmään. Nulikoiden tavoitteena on päästä huutelemaan nettiin jotain yhtä ylevää kuin Instagram-tililleni tullut kommentti. Onpa hauskaa.

Kotona kuulen omilta lapsiltani tasaisin väliajoin olevani tyhmä. Olen silloin kieltänyt heiltä jotain kivaa, kuten Playstationin pelaamisen tai karkin syömisen välipalaksi. Ehkä tältä Instagramin minua tyhmäksi nimittelevältä jonnelta oli viety tikkari kädestä ja piti päästä huonoa oloa purkamaan. Poistin kommentin ja se siitä.

Totuus, joka iski vasten kasvoja, oli Fustra-ohjaajalta saatu palaute liikkuvuudestani ja keskikehon hallinnastani (ns. core). Olin voittanut Fustra-liiketestin Facebook-arvonnassa, ja tietenkin halusin hyödyntää sen ja saada tulokset, vaikka ne eivät kaunista kuunneltavaa olleetkaan. Testin minulle teki Leppävaaran Fit1-kuntosalin Aleksandra Nevski.

kuntosali
Aleksandra Nevski

Testi sisälsi useamman liikkeen, joilla Aleksandra testasi ryhtiäni, liikkuvuuttani ja mahdollisia puolierojani. Se on ihmeellistä, miten kuvittelee seisovansa suorassa tai pitävänsä hartioita samalla korkeudella, mutta näin ei olekaan. Teimme testin jumppakepin, peilin ja Aleksandran tarkan silmän avulla. Fustran liikkuvuustestiin on tulossa myös ”älykeppi” ja puhelimeen ladattava sovellus, jotka kertovat armottomasti, jos liikeradat eivät ole oikeat.

Vuosi sitten kävin Runner’s High’n Pimp my Run -juoksutekniikkakurssin. Sielläkin edistyneintä tekniikkaa edusti valmentaja Aki Nummelan tarkka katse. Hän juoksi vierelläni ja antoi kommentteja juoksutyylistäni. ”Nojaa eteen, nojaa eteen”, muistan Akin kehottaneen, ja tunsin, että pian kaadun nenälleni. Voit käydä kurkkaamassa vuoden takaisiin treeneihin täältä.

Aleksandra laittoi minut tekemään eteenpäin taivutuksia jumppakeppi ojennettuna suorille käsille. Lisäksi kyykkäsin peilin edessä keppi pääni yläpuolella. Hän katsoi tasapainoiluani sivusta ja tuli tarvittaessa korjaamaan keskivartalon asentoa ja ylävartalon kulmaa. Aleksandra asetti minut seisomaan sivusta katsoen suoraan, mutta tunsin nojaavani eteenpäin. Mitä ihmettä?

fustra
Liiketestin karua kerrottavaa.

Koin juoksuun liittyvän ahaa-elämyksen. Ei ihme, jos juoksuasentoni on liian pysty, jos seisoessanikin kuvittelen olevani suorassa silloin kun en ole. Juostessani varmaankin luulen olevani enemmän etukenossa kuin todellisuudessa olen.

Älkää nyt käsittäkö väärin, sillä tarkoitus ei ole muistuttaa sarjakuvien salapoliisia, joka etsii maasta jotain suurennuslasi kädessään ja ruutulakki päässään. Tarkoitus on vain saada juoksuasennosta sen verran eteenpäin nojaava, että jalka astuu vartalon alle eikä harpo pitkälle vartalon painopisteen etupuolelle. Vähemmälläkin salapoliisityöllä ja fysiikan kirjojen selailulla selviää, että takakeno asento jarruttaa menemistä.

Keskivartalon tuki on myös tärkeää juoksussa. Etenkin pidemmillä matkoilla keskivartalo joutuu koetukselle, kun on useampi tunti pidettävä yllä ryhdikästä juoksuasentoa. Ylävartalo ei myöskään saisi lähteä heilumaan, vaan ainoastaan kädet saavat tehdä liikettä vartalon sivuilla.

Vatsalihakset saavat toki treeniä juostessa, mutta itse olen talven aikana laiminlyönyt muun core-treenin. Aleksandra huomasi sen. Selitykseksi ei riittänyt luonnostaa notko selkä ja kolme raskautta, joista viimeisestä on jo yli seitsemän vuotta.

levypainot
Suurin osa liikkeistä tehtiin peilin edessä jumppakepin avulla.

Leveässä haara-asennossa tehdyssä kyykkytestissä tuli esiin pientä jäykkyyttä jaloissa. Polvet tahtoivat hieman kääntyä sisälle. Itse en myöntänyt, että takareisissä ja pohkeissa olisi ollut kireyksiä, sillä en ole huomannut niissä vaivoja. Mutta totuus taisi olla toisenlainen.

Lopuksi Aleksandra laittoi minut kirjaimellisesti selkä seinää vasten. Alaselkä kiinni seinässä tein lisää testiliikkeitä, josta ilmeni yläselän liikkumattomuuteni. Tiesin sen jo ennestään, että siinä on heikoin kohtani.

Teen toimistotyötä ja vietän lähes koko työpäiväni tietokoneen ääressä. Se vetää hartiat eteen ja joskus myös korviin, vaikka yritän keskittyä hyvään ja ergonomiseen asentoon. Tehtävää on onneksi helpottanut sähköpöytä, jonka ääressä teen töitä seisten enenevissä määrin.

fustra
Pystypunnerrus jumppakepin kanssa.

Aleksandran oli Fustran pariin ajanut maalarin työn aiheuttanut hartiajumi. Hän siis tunsi tuskani ja myös tiesi, mitä sille pitäisi tehdä. Liikkuvuustreeniä ja sitten vasta voiman hankkimista. Entisenä judon harrastajana ja bodyfitness-kisaajana hänellä oli tietoa tästäkin puolesta.

Se, tulenko Fustran parissa jatkamaan, jää nähtäväksi. Se on kuitenkin varmaa, että jo juoksunkin vuoksi keskivartaloa on saatava parempaan kuntoon ja ryhtiä parannettua. Minulla on työelämää vielä 30 vuotta edessä, joten en voi laiminlyödä itseäni senkään vuoksi. Täytän muutaman kuukauden kuluttua 38 vuotta, ja olen onnekseni saanut nauttia melko kivuttomasta elämästä. Edes raskauksissa ei selkäkipu vaivannut.

salilla
Selkä seinää vasten.

Liikkuvuuden ja ryhdin tsekkaus oli hyvä muistutus, että juoksu on muutakin kuin hyvää juoksukuntoa. Valitan aina, että aika ei riitä kaikkeen. Käytän itselleni ja harrastuksilleni liikenevän ajan juoksuun. Mutta jostain varmaan löytyisi vielä aikaa kehonhuoltoon. Taloudessamme on ollut myös jumppakeppi, jonka viimeksi näin tyttären keppihevosradan esteenä. Lähdenpä etsimään jumppakeppiä. Ja aikaa.

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s