Tutustumassa Helsinki City Runin reittiin

Helsinki City Run järjesti sunnuntaina 22.4. ilmaisen yhteislenkin, jolla tutustuttiin 19.5. juostavan puolimaratonin reittiin. Olin mukana ryhmässä, jonka vauhti oli 6:15-6:30 min/km ja jossa oli 30-40 juoksijaa. Tarjolla oli myös toinen ryhmä, joka tähtäsi samalla matkalla noin minuutin nopeampiin kilometrivauhteihin, sekä kaksi hitaampaa ryhmää, jotka juoksivat alle 10 kilometrin lenkit.

Yhteislenkillä pääsi ottamaan tuntumaa reittiin, ja isommassa ryhmässä juokseminen muistutti, millaista on juosta ruuhkaisilla kaduilla. Omassa Espoon Tapioiden Juoksuklubissa sain ryhmässä juoksemisesta ohjeen, että pitää katsoa edellä juoksevan lapojen väliin. En aio toteuttaa ohjetta HCR:llä. Sen verran on pompittava katukivetysten yli ja varoa epätasaista alustaa, että katson ruuhkassa mieluummin jalkoihini.

Keväinen kylmä ilma ja puolet lenkistä kestänyt sade muistutti, että sää voi toukokuussakin olla melkein mitä vain. Puin vajaamittaiset juoksutrikoot ja laitoin ohuen takin t-paidan päälle. Matkalla Töölön Kisahallille auton mittari näytti 3-4 plusastetta ja vilkutti varoitusta liukkaasta kelistä. Mietin, laitoinko sittenkin aivan liian vähän päälleni. Toistin mielessäni ohjetta, jonka mukaan ulkolämpötilaan tulisi lisätä 10 astetta ja pukeutua lenkille sen mukaan, mitä pukisi päällensä siinä lämpötilassa.

Töölön kisahallin edessä lähtöä odotellessa tuntui hieman kylmältä, mutta vaatetukseni oli juuri sopiva. Sateinen ilma oli ainoastaan hapekas ja hyvä juosta. Tänä vuonna reitti kulkee enemmän meren rannassa, jossa tuuli voi olla purevaa. Reitti on suurimmaksi osaksi asfalttia; Lauttasaareen mennessä Lehtisaaressa ja Kaskisaaressa on hiekkateitä samoin kuin Keskuspuistossa reitin loppupuolella.

Kerroin aikaisemmin pienistä ongelmista, joita minulla on ollut sisäänajaessani Hokan Clifton 4 -lenkkareita. Korkeat holvituet ovat hieman hiertäneet ja nivuset/lonkankoukistajat kolottaneet lenkkien jälkeen. Niinpä päätin jättää paksupohjaiset Hokat kotiin ja laitoin jalkaani toiset tänä keväänä ostamani uudet kengät Adidaksen Bostonit.

En nähtävästi oppinut mitään siitä, että toinen lenkkini Hokilla oli heti 27 kilometriä, joka aiheutti hiertymät jalkapohjiin. Nyt lähdin juoksemaan puolimaratonia kengillä, jotka olivat olleet vain kerran aikaisemmin jalassa. Sain loistoidean, että uusia Adidaksia pitää kokeilla ennen lauantain Helsinki10-tapahtumaa, jonne olin ajatellut ne kisakengiksi. Bostoneissa on vain vähän vaimennusta, ja sain sen tuta jo alkumatkasta, kun juoksimme kaupungin asfalttiteitä pitkin.

Olen pitkin talvea kirjoitellut blogiin mielen merkityksestä juoksussa. Etenkin lukemassani kirjassa Zen ja juoksemisen taito kehotettiin ottamaan juoksun aikana tulevat tuntemukset pelkkinä tuntemuksina antamatta niille sen enempää merkityksiä. Tiedostin pientä puutumista ja kipua vasemman jalan ulkosyrjällä ja ajatukseni lähtivät laukkaamaan hurjaa vauhtia: pilaan jalkani ja mahdollisuuteni juosta lauantain kympillä ja itse HCR:ssä kuukauden kuluttua.

Zen-oppien mukaan katkaisin ajatuksiltani siivet, ja sanoin vain itselleni, että vasempaan jalkaterään sattuu. Jätin asian siihen ja ihme tapahtui. Unohdin koko jalan, eikä siihen lenkin loppuaikana edes sattunut. Boston ei ole pidemmän matkan kenkä (ainakaan minulle), mutta puolikas niillä sujui kuitenkin ongelmitta ja puen ne jalkaani luottavaisin mielin ensi lauantain tapahtumassa.

Reitin ja juoksukenkien lisäksi pääsin testaamaan HCR:llä tarjolla olevaa urheilujuomaa Sportyfeeliä. Käytän itse toista urheilujuomamerkkiä ja suhtaudun aina hieman epäluuloisesti muihin merkkeihin. Suurin syy ovat keinotekoiset makeutusaineet, joita on monissa urheilujuomissa (Sportyfeelissä on sukraloosia). Mielestäni muun kuin sokerin lisääminen juomaan on lähtökohtaisesti järjenvastaista. Kyseessähän on energiajuoma.

Vatsani on hieman herkkä keinotekoisille makeutusaineille. Sunnuntain yhteislenkillä maistoin kolme pientä mukillista tarjolla ollutta Sportyfeel-urheilujuomaa, eikä siitä tullut mitään oireita. Juomapiste oli puolessa välissä Lauttasaaressa ja ainoa vaikutus oli se, että jaksoin juosta reitin hyvin loppuun. Lenkin keskivauhti oli lopulta 6:26 min/km, jonka juoksin kevyellä peruskestävyysalueella 136 l/min.

Uusi HCR:n reitti on tasainen. Siinä on mukana vanhaa ja uutta sekä tuttua ja tuntematonta. Vanhaa on Baana, Töölönranta ja Vauhtitie, joita tosin juostaan tänä vuonna ”väärään suuntaan”. Yritän päästä yli hämmennyksestäni. Tuttua omilta juoksulenkeiltäni on Lehtisaari-Lauttasaari -akseli, jonne koukkaan juostessani pitkiksiä Espoosta käsin.

Hienointa uudessa reitissä on se, että Suomen suurin puolimaraton on tullut pois Keskuspuiston puskista meren rannoille. Pidän niin paljon merellisistä maisemista, että tämä reitti on kuin minulle tehty. Aivan viimeiset kilometrit ovat tosin melkoista mutkittelua Keskuspuistoon ja takaisin. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu kiivetä Auroran sillalle, kun takana on kaksikymmentä juostua kilometriä. Mutta siinä kohtaa urakka on melkein jo ohi. Jaksaa, jaksaa!

******

Olen perustanut Sairaalaklovnit ry:n hyväksi keräyssivun osana Helsinki City Running Daytä. Käykäähän lahjoittamassa hyväntekeväisyyteen, että saan 800 euroa kasaan ja lahjoitettua yhden kokonaisen klovnipäivän lapsipotilaille!

Lahjoita täältä!