Blogioppaat kieltävät valitusvirsien kirjoittamisen. Älä valita vaan kerro vinkkejä, miten selvitä elämän haastavista tilanteista. Siitä lukijat tykkäävät. Eivät he jaksa lukea, miten kurjaa jollakin on. Heillä on omatkin ongelmat selvitettävänään. Onko näin?
Luin juuri Treeniä, traumoja ja trikoita blogista postauksen Paremminkin on mennyt. Kyllä minua kiinnosti lukea, miten flunssavirus sekoittaa kaikki treenisuunnitelmat. Been there done that. Niin monta kertaa, että siihen eivät mitkään positiivisen ajattelun kymmenen käskyä auta.
Kun jouduin loppukeväästä juoksutauolle lonkkakivun vuoksi, mietin ääneen ystäväni kuullen, jaksavatko lukijani enää seurata rampaa juoksijaa. En muista tarkkaan, miten ystäväni muotoili vastauksensa, mutta hän sanoi sanat inhimillisyys ja vahingonilo. Kukaan ei ole särkymätön, se on inhimillistä. Vahingonilo on se paras ilo. Jotenkin niin kai.
Minulla ei ole antaa vinkkilistaa, miten vuorokauden tunnit saisi riittämään. Jos joku on kirjoittanut ohjeet, miten saada vuorokauteen tunti (mieluiten kaksi tai enemmän) lisää, haluaisin kuulla. On niin paljon kaikkea mielenkiintoista, mitä voisi vapaa-ajallaan tehdä.
Olen käynyt pari viikkoa Training for Warriors -peruskurssia (kurssi saatu blogin kautta). Olen tykästynyt treenimuotoon ja haluaisin jatkaa. Tajuan kuitenkin jo tässä vaiheessa, että se tarkoittaisi valintaa juoksutreenien ja ohjattujen lihaskuntotreenien välillä. Viikkooni ei vain mahdu kolmea lenkkiä ja kolmea lihaskuntotreeniä ja siihen vielä työmatkapyöräilyä päälle. Jos valitsisin sen tien, ei minua enää näkyisi kotona. Bye, bye.
Se hyvä rajallisessa määrässä vapaa-aikaa on, että lähden aina treeneihin innolla. Kun tarjoutuu mahdollisuus lähteä hikoilemaan ja saamaan hyvää oloa, lähden mielelläni. Siinä kohtaa ei sohvanpohja houkuta.
Aina ei siltikään pääse treenaamaan, vaikka kuinka olisi raivannut itselleen tilaa kalenterista. Perheeseen iskee flunssa, vatsatauti tai täiepidemia. Lähdet apteekkiin ja palaat sieltä kolmen täishampoopullon kanssa vain huomataksesi, että sinulle on myyty väärää ainetta. Halusit täit heti pois päiväjärjestyksestä eikä sinulla ole aikaa odottaa yön yli vaikuttavan aineen kanssa. Ja vaikka saisit täit pois päästä niin et silti saa niitä pois päästä. Ne kummittelevat yöllä unissasi ja vaanivat verhoissa. Millä aineella verhot pitikään pestä?
Viime viikolla kävin yhdellä reilun kahdeksan kilometrin juoksulenkillä, pyöräilin yhtenä päivänä työmatkat 26 kilometriä ja kävin yksissä TFW-peruskurssin treeneissä. Se täyttää juuri ja juuri liikuntasuositukset. Enempää ei ehtinyt koulun vanhempainillan, kampaajakäynnin ja ystävien tapaamisen vuoksi. Kaikki edellä mainitut menivät toki liikunnan ohi, koska ne ovat kaikki omalla tavallaan tärkeämpiä menoja.
Viime vuonna tein valinnan, että keskityn juoksuun. Jälkeenpäin ajateltuna treenit olivat aivan liian yksipuolisia. Yhdet yhteistreenit Juoksuklubin kanssa, yksi pitkä lenkki ja yksi lyhyempi lenkki ja/tai työmatkapyöräilyä. Ansiokseni on luettava ahkera venyttely ja joogaliikkeiden tekeminen kotona, mutta se ei säästänyt rasitusvammalta. Osteopaatin määräys oli hankkia lisää voimaa, ja olen saanut vammaa hoidettua tekemällä jumppaliikkeitä osteopaatilta saamieni ohjeiden mukaan.
Go with the flow, voisi joku tähän sanoa. Ota rennosti ja hyväksy tilanne. Älä yritä muuttaa tai kontrolloida sitä. Tykkäisin saada jonkinlaisen rungon harjoittelulleni, vaikka juoksun osalta onkin epäselvää, mitä jalka vielä ensi talvena kestää. Tai sitten vain teen mitä ehdin. Vähän kaikkea. Katsotaan, mitä syksy ja talvi tuo tullessaan.
LENKILLÄ 