Ensimmäinen Naisten Kymppi juostu

Osallistuminen Citroen Naisten Kymppi -tapahtumaan saatu.

Naisten Kymppi oli neljäs juoksutapahtuma, johon tänä keväänä osallistuin. Sen sijaan se oli ensimmäinen Naisten Kymppi, jolle olen koskaan osallistunut. Myönnän, että kymmenen kilometrin juoksu/kävelytapahtuma ilman ajanottoa on tuntunut vieraalta. Miksi mennä juoksemaan, jos siitä ei jää merkintää aikakirjoihin? Huomasin eilisen jälkeen, että olin väärässä vähän kaikessa.

Saavuin lauantaina ennen puoltapäivää tapahtuma-alueelle Mäntymäen kentälle. Sade oli lakannut, ja paikalla oli jo jonkin verran ihmisiä. Järjestäjien ja näytteilleasettajien teltat oli pystytetty kentän laidoille ja lähtö/maaliportti odotti juoksijoita ja kävelijöitä. Virittäydyin kisatunnelmaan välittömästi.

Heti ensitöikseni törmäsin bloggaajakollegaan Candy on the Run Karoliinaan. Hän oli tapahtumassa sekä töissä että juoksemassa. Heitimme nopeat läpyt ja totesimme yhteistuumin, että mahtavaa, kun aurinko alkoi paistaa. Tulisi parempia kuvia tapahtumasta. En myöskään tarvitsisi sateenvarjoa ja sadeviittaa, jotka olin pakannut reppuuni.

Kiertelin aukiolla ennen siirtymistä ravintola Pinehill Terraceen. Sain mukaani juomista, joka tuli tarpeeseen. Bussimatkalla olin huomannut, että olin pelkän aamupalan turvin liikkeellä, enkä ollut muistanut juoda riittävästi. Join puoli litraa energiajuomaa ja tankkasin lisää kevyttä syötävää ravintolan info-tilaisuudessa.

Tilaisuudessa oli puhumassa muun muassa kansanedustaja Sari Sarkomaa. Hän toi esille liikunnan kansanterveydellistä puolta. Sarkomaa iloitsi siitä, että Naisten Kymppi saa liikkeelle tänäkin vuonna 7 000 naista. Valtaosa suomalaisesta aikuisväestöstä liikkuu liian vähän, mutta aina on hyvä, kun saadaan ihmisiä liikkeelle. Hän myös muistutti, miten vanhempien on tärkeä antaa lapsille esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.

Olin tullut juoksemaan kymmenen kilometriä maratonin jälkeisenä verryttelynä ja välipalana ennen seuraavia totisia juoksutapahtumia. Huomasin, että olin taas sulkeutunut juoksukuplaani, jossa en osaa arvostaa sitä, että voin juosta 10 tai 20 kilometriä milloin vain. Päätin, etten väheksy omaa juoksuani ja vielä vähemmän muiden juoksua tai kävelyä. Kilometrikin on parempi kuin sohvalle jääminen.

Tuntui hassulta lähteä ”kuumassa ryhmässä”. Ennen lähtöalueelle menoa sain kokeneemmilta vinkin, että täytyy lähteä ensimmäisessä ryhmässä, jos haluaa juosta. Sitä minä tosiaan halusin tehdä, joten asettauduin ensimmäisten joukkoon odottamaan lähtöä. Tavoitteeni oli juosta matka alle tuntiin.

Seurassani oli toinen juoksija, jolla oli sama aikatavoite. Lähdimme juoksemaan noin 5:50-5:55 min/km tahtia. Pian meidät saavutti myös eräs blogini lukija, joka oli huomannut minut lähdössä. Tahti oli vielä sellainen, että pystyimme molemmat juttelemaan, joten matka eteni useamman kilometrin juoksukuulumisia vaihtaen.

Olin pukeutunut suorastaan epäammattimaisesti pitkiin trikoisiin ja pitkähihaiseen juoksupaitaan, jonka päälle olin vielä pukenut tapahtumapaidan. Kun aamupäivällä saavuin tapahtuma-alueelle, se ei ollut lainkaan ylimitoitettu vaatetus. Juoksun aikana aurinko näyttäytyi aina vain enemmän ja enemmän. Se oli tietysti hienoa, mutta hikoilin vaatetuksessani. Yleensä en juo kymmenellä kilometrillä, mutta nyt pysähdyin kahdelle juomapisteelle ja otin mukin vettä.

Jaloissa tuntui maratonin väsymys, mutta muuten juoksu kulki mallikkaasti. Pystyin kiristämään tahtia loppua kohden, ja juoksin kilometriaikoja molemmin puolin 5:30 minuutin. Viimeisen kilometrin juoksin 5:09 minuutissa. Huomasin, että oli jättänyt molemmat juoksukaverit taakseni.

Tapahtumassa ei mitattu virallista aikaa ja muutenkin pääpaino oli mukavalla yhdessä ololla. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta ja ottaa loppukiriä. Keskuspuiston mäkien jälkeen loppumatka oli pelkkää loivaa alamäkeä, jota oli kiva rullata hyvällä vauhdilla. Pysäytin kellon maalissa aikaan 56:41 minuuttia.

Odottelin maalissa vielä kahta muuta juoksijaa, joiden kanssa olin suurimman osan matkasta taittanut. Keräsimme kukin maalihuollosta runsaan eväspaketin. Pienten fiilistelyjen jälkeen suuntasin takaisin Pinehill Terraceen, jonka kattoterassille aurinko paistoi jo täydeltä taivaalta.

Oli mukava syödä ja juoda ulkotiloissa, mikä vielä aamun rankkasadetta kuunnellessa oli tuntunut aivan mahdottomalta ajatukselta. Paikalla oli myös Juoksujalka vipattaa Merituuli, joka oli kävellyt kymmenen kilometrin matkan. Merituulilla painoi jaloissa vielä Helsinki City Doublen 63 kilometriä.

Naisten Kymppi osoittautui tapahtumaksi, johon menen mielelläni uudestaan juoksemaan. Kaunis reitti osin kaupunkimaisemissa ja osin merenrantaa myötäillen oli mieluinen. Helsingin parhaat palat. Valtava määrä naisenergiaa, hyvää mieltä ja lopulta myös auringonpaistetta.

Huomasin, että jalat muistavat vielä reilun viikon takaisen maratonin. Kymmenellä kilometrillä pieni väsymys jaloissa ei haitannut, mutta haluan palautua kunnolla, ennen kuin lähden esimerkiksi kokeilemaan kuntoani puolimaratonille. Juoksu tuntui lauantaina mukavalta – kaukana pakkopullasta. Ensimmäinen kokemus Naisten Kympiltä oli siis täysi kymppi!

Follow my blog with Bloglovin