Joulupäivän pitkä lenkki

Joulupäivän pitkä lenkki on kuulunut traditioihini jo monen vuoden ajan. Olen kuullut, että jotkut käyvät pitkällä juoksulenkillä jo jouluaattona, mutta minulla ei yleensä ole siihen aikaa. Aattona tulee aina kiire pöytäliinan silittämisen ja viimeisten pakettien paketoimisen kanssa.

Joulupäivänä hössötys on ohi ja on aikaa pitkälle lenkille. Niin tänäkin vuonna. Sain houkuteltua mieheni mukaan osalle lenkistä. Koska olen meidän perheessä se, jolle kohtuus ei riitä, juoksin itsekseni vielä, kun mies oli jo mennyt kotiin.

Juoksu tuntui joulupäivänä kevyeltä ja erityisen hyvältä. Aikaisemmin joulukuussa minua vaivasi outo reisikipu. Ehdin jo pelätä uutta rasitusvammaa, mutta kyse oli mitä ilmeisimmin vain kireistä lihaksista. Pari hierontakertaa tekivät ihmeitä, ja nyt pitää vain muistaa omatoiminen lihashuolto.

Olin juossut edellisen pitkän 15 kilometrin lenkin sunnuntaina eli vain kolme päivää aikaisemmin. Siitä ei aiheutunut jalkaan mitään outoja tuntemuksia. Tällä kertaa juoksuohjelmassa oli kahden tunnin lenkki. Lenkki oli tosin merkitty vasta sunnuntaille, mutta joulupäivänä oli hyvin aikaa. Ja onhan joulupäivän lenkki jo traditio.

Pisin joulupäivän lenkkini on kahden vuoden takaa, jolloin juoksin melkein 27 kilometriä. Tasaluku olisi tullut täyteen, ellen olisi nähnyt naapureita ulkoilemassa. En kehdannut juosta oman kodin ohi vaan pysähdyin.

Tuon jälkeen harjoitteluuni on tullut monellakin tapaa lisää järkeä. Juoksuvalmentaja Ira Hassinen on valmentanut minua pian vuoden ajan. ”Nyt treenataan järkevästi!” olivat lähes hänen ensimmäiset sanansa minulle.

Järkevä treenaaminen tarkoittaa maksimissaan kahden tunnin pitkiä lenkkejä (lenkit toki pitenevät, kun maraton lähestyy), vaihtelevia harjoituksia eri tehoalueilla ja salitreeniä. Lisäksi juoksen pitkät lenkit sykkeen mukaan. Tavoitteenani on pitää syke pitkillä lenkeillä alle 147:ssä. Sykerajat ovat kaikille omat, joten luvusta ei kannata sen enempää välittää.

Koska minulla oli seuraa lenkin alkupuolella, en kuunnellut musiikkia. Olin ottanut kuulokkeet taskuun mukaan, mutta suureksi yllätyksekseni en kaivannut musiikkia koko lenkin aikana. Todella harvinaista minulle, joka haluan aina yksin juostessani kuunnella musiikkia. Jopa juoksutapahtumissa.

Sää ei paljon joulusta muistuttanut. Lämpötila oli plussan puolella, ja juoksin kesätrikoissa ja -takissa. Puin päälleni ensimmäistä kertaa säärystimet, jotka olin loppusyksystä kutonut. Ne toivat väriä muuten niin harmaaseen päivään.

Juoksin yhteensä 18,96 kilometriä. Aikaa kului noin 2:02 tuntia. Keskinopeus oli 6:26 minuuttia/kilometri ja keskisyke 142. Sain Iralta viestin, että hyvältä vaikuttaa. Olin samaa mieltä. Tästä on todella hyvä jatkaa harjoituksia kohti toukokuun Helsinki City Marathonia.

Se on kyllä myönnettävä, että vajaan 20 kilometrin lenkin jälkeen ajatus yli kaksi kertaa pidemmästä juoksumatkasta tuntuu lähes mahdottomalta. Että miten sitä taas jaksaa joskus juosta yli 42 kilometriä. Maraton on minulle edelleen sopivat haastava matka.

Seuraava pitkä lenkkini onkin ensi viikon tiistaina eli uudenvuoden aattona 31.12. Järjestämme silloin Valmentaja Iran kanssa yhteislenkin klo 15. Lähtö on Pirkkolan uimahallin edestä. Juoksemme 1,5 tuntia vahdilla 6:30 minuuttia/kilometri. Lenkki on ilmainen eikä ilmoittautumista tarvita. Tervetuloa mukaan!

Linkki uudenvuodenaaton yhteislenkin tapahtumasivulle Facebookissa