Juoksuvalmennus ja osallistuminen HCM:lle saatu blogin kautta.
Tulevassa vuodessa on jotain erityistä, mutta enimmäkseen se on business as usual. Juoksu on kuulunut elämääni pian kahdeksan vuoden ajan, joten se kulkee edelleen mukana. Liikkumaan tottunut kroppani ei kaipaa uudenvuodenlupauksia – aion liikuttaa sitä vähintään entiseen tapaan.
Vuonna 2020 juoksuohjelmani laatii edelleen juoksuvalmentaja Ira Hassinen. Jatkan viikoittaisia käyntejä Juoksuliikkeen Vauhtitreeneissä, joissa tehdään erilaisia vetotreenejä ja koordinaatioharjoituksia. Juoksen kerran viikossa pitkän lenkin ja käyn salilla. Muut lenkit määräytyvät sen mukaan, onko menossa kevyt harjoitusviikko vai tehoviikko. Valmennus tuo rytmiä harjoitteluun.
Tällä hetkellä kalenterissani on vasta yksi juoksutapahtuma ensi vuodelle: Helsinki City Marathon 16.5.2020. Muihin juoksutapahtumiin en ole vielä ilmoittautunut. Vuonna 2019 osallistuin yhdeksään eri juoksutapahtumaan. Maratonin lisäksi tulen varmasti juoksemaan myös muissa tapahtumissa vuonna 2020. Juoksutapahtumissa ei aina tarvitse juosta kieli vyön alla, vaan niihin voi mennä juoksemaan harjoituslenkin tai muuten vain nauttimaan tunnelmasta ja seurasta.
Juoksuharjoittelustani on hiljalleen tullut tavoitteellista ja se jatkuu sellaisena. Olen miettinyt, viekö liian totinen tekeminen iloa harrastuksesta. Toisaalta saan paljon motivaatiota siitä, että haluan parantaa maratonaikaani. Yritän muistaa, että on jo ihan hyvä saavutus, että olen kunnossa, jossa milloin vain voin juosta puolimaratonin. Ei ole ihan vähän sekään.
Mikä sitten on tavoitteeni maratonilla? Ainakin ennätyksen 4 tuntia 14 minuuttia parantaminen. Neljän tunnin alittaminen tuntuu kaukaiselta. Suhtaudun maratoniin matkana edelleen kunnioituksella. Se ei ole tähän mennessä ollut eikä taatusti toukokuussa tule olemaan helppo matka. Siksi on harjoiteltava mahdollisimman tunnollisesti.
Ja se erityinen asia vuonna 2020: täytän kesällä 40 vuotta. Saattaa kuulostaa siltä, että ikäkriisi iskee. Enemmänkin olen hämmästynyt uuden vuosikymmenen äärellä. Mieleltäni olen vielä kaksikymppinen. Kun katson peiliin, en voi olla huomaamatta ajan tuomia muutoksia. Parempi, etten katso peiliin liian valoisassa ympäristössä enkä kauhistele jokaista naururyppyä ja otsatukasta pilkistävää harmaata haiventa.
Kun ikää tulee lisää, haluan yhä enemmän liikkua nimenomaan terveyden vuoksi. On aivan kiistatonta, että mitä paremmassa fyysisessä kunnossa pysyn, sitä helpommaksi teen elämisen. Lihasmassa tukee koko kehoa ja kuluttaa enemmän kaloreita. Aerobisen kunnon ansiosta jaksan paremmin myös arkea: kulkea portaissa, kantaa kauppakasseja ja ulkoilla lasten kanssa.
En ole jouluihminen. Uusi vuosi on paljon mieluisampi juhla. Se sisältää lupauksen uusista mahdollisuuksista. Lisäksi suorastaan rakastan kevättä ja valostuvia päiviä. Riemu kuplii rinnassa, kun aurinko paistaa valkealle hangelle, räystäistä tippuu vesi ja lämpö tuntuu ikkunalasin läpi.
Mitään muuta erityisen isoa tai ihmeellistä ensi vuodelle ei ole suunnitelmissa. Maaliskuussa menemme perheen kanssa Lappiin hiihtämään ja laskettelemaan. Kevään 2019 Lapin matkalla flunssa sekoitti suunnitelmia, enkä päässyt hiihtämään paljon yli 20 kilometrin matkoja. Jospa ensi keväänä pääsisin kokeilemaan pidempää hiihtomatkaa. Etenkin perinteisellä tyylillä hiihtäminen on hyvää harjoittelua juoksun oheen.
Sitä, mitä vuosi 2020 lopulta tuo tullessaan, pääsette seuraamaan täällä blogissa sekä Instagramissa @lenkillablogi -tilillä ja Facebookissa Lenkillä-sivustolla. Jatkan juoksu- ja muiden liikuntakuulumisten päivittämistä ahkeraan tahtiin. Toukokuun maratonille valmistautuminen tulee olemaan keskeisessä osassa. Tervetuloa uudet seuraajat ja ihanaa, jos te vanhat pysytte mukana. Liikunnallista ja hyvää uutta vuotta 2020!
LENKILLÄ 