Valmistauduin neljänteen maratoniini itsevarmoin ottein. Tiesin, miten tankata, millaiset varusteet valita ja miten nauttia matkan aikana lisäenergiaa. Olin varautunut siihen, että olen maratonin jälkeen ylienerginen pari päivää, jonka jälkeen tulee fyysinen väsymys. Kaikki tapahtui juuri niin kuin olin ajatellutkin.
Se, mihin en ollut varautunut, oli alavireisyys ja uupumus, jotka vain ovat jatkuneet. Maratonista on kulunut nyt kolme viikkoa. Olen käynyt muutamia kertoja juoksemassa, mutta se ei ole totuttuun tapaan innostanut. Tavallinen elämä on tuntunut aivan riittävältä haasteelta, ja tyly viesti sosiaalisessa mediassa tai töihin liittyen on tuntunut kurjemmalta kuin yleensä.
Tälle tilalle on englanninkielinen nimi post marathon blues. Kun suuri tavoite on saavutettu, on olo tyhjä. Näin käy helposti monen muunkin ison projektin kanssa. Usein onkin niin, että matka on mielenkiintoisempi kuin päämäärä. Minulla tosin maratonin juokseminen oli hieno kokemus ja vielä hienomman siitä teki se, että juoksin oman ennätykseni, 3:57 tuntia.
Ruokahaluni on viime ajat ollut iso ja olen väsynyt helposti. Ajoittain olen saanut välähdyksiä energisestä minästäni. Sen verran, että tiedän, että siellä se normaali minäni jossain odottaa. On vain myönnettävä, että maratonille valmistautuminen ja sen juokseminen otti voimille fyysisesti ja psyykkisesti. Varmasti puuhakkaan minäni hukkaaminen hetkeksi on ahdistanut.
Yleensä juoksukilpailut ovat sijoittuneet kevääseen, jolloin kisan jälkeen on tullut jo pian kesä. Nyt edessä on pitkä ja pimeä syksy ja alkutalvi. Ei kovin innostavaa. En ole jouluihminen, joten en saa joulun odottamisesta ns. kicksejä. Loppuvuosi pitää vain sietää.
Selasin nettiä ja keräsin vinkkejä maratonin jälkeisen alavireisyyden voittamiseen. Moni mainitsi keinoksi uuteen juoksutapahtumaan ilmoittautumisen. Pitää varmasti paikkansa, mutta ylianalysoin tämänkin asian. Mietin, onko elämäni tasapainossa, jos juoksutavoitteen puuttuminen saa olon tuntumaan tyhjältä? Onnellisuus ei saa olla kiinni ulkoisista seikoista, se pitää tulla sisältä päin.
Uskon, että tämä tästä pikkuhiljaa menee ohi. Olenpa oppinut taas jotain. Se on ihmeellistä, miten yli kahdeksan vuoden harrastamisen jälkeen aina vain tulee uusia asioita eteen. Ensi kerralla maratonin jälkeen tiedän, että voi pudota kuoppaan, mutta sieltä pääsee myös pois. Seuraavalla kerralla lepään, syön ja annan vielä enemmän itselleni aikaa kerätä voimia. Juoksemaan ehtii kyllä. Kai se on tämä kertyvä ikä myös, ettei palaudu niin nopeasti.
Tällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kuntosalilla, mikä toi koko päiväksi hyvän olon ja virkeän mielen. Loppuvuosi ja talvi on hyvää aikaa parantaa lihaskuntoa, mikä on parasta rasitusvammojen ennaltaehkäisyä. Positiivista on myös, että tykkään kuntosalitreenistä! Tein vanhan kuntosaliohjelman mukaisen koko vartalon treenin.
Sain myös pienimuotoisen juoksuhaasteen tällä viikolla. Tänä vuonna järjestetään ensimmäistä kertaa Asics World Ekiden, joka on virtuaalinen maratonviesti. Kerään oman kuuden hengen joukkueen, jonka kanssa juoksen marraskuussa maratonviestin. Jokaisen juoksettavaksi tuleva matka on 5-10 kilometriä. Halukkaita joukkueeseeni on ollut yllättävän paljon. Arvontaan voi osallistua Instagram-tililläni sunnuntai-iltaan 25.10. saakka.
Asics World Ekidenin osana pääsen testaamaan Asicsin uutuuskenkää Asics NovaBlastia. Kävin juoksemassa niillä testilenkin lauantaina. Jalkani olivat vielä torstaisen salitreenin jälkeen vähän jumissa, mutta kevyt juoksu oli siihen hyvää lääkettä.
Vein lauantaiaamuna lapseni harrastukseensa ja parkkeerasin auton kuntosalin lähelle. Suunnitelmissa oli käydä lenkin jälkeen salilla suihkussa, sillä oma kylpyhuoneemme on ollut jo neljä viikkoa remontissa. Kotonamme on toinenkin suihku, mutta se on ollut niin kovassa käytössä, että pieni suihkutila on koko ajan aivan kostea.
Lauantaiaamu oli todella kaunis! Koska olin jo ennen yhdeksää liikenteessä, näin kauniin auringonnousun. Se sai olon heti paljon paremmaksi. Juoksu kulki kevyesti, eivätkä kuntosalista kangistuneet jalat aiheuttaneet harmia.
Kirjoitan lisää Asics NovaBlast -lenkkareista, kun olen juossut niillä useamman lenkin. NovaBlast-kengät on voimakkaasti vaimennetut ja ne ovat erittäin kimmoisat. Droppia on 10 mm. Tykkään enemmän vähän vaimennetuista kengistä, mutta kiva päästä kokeilemaan erilaisia kenkiä. Juoksin aamulenkkinä 6,5 kilometriä ja kävin kuntosalilla suihkussa. Sitten oli aika mennä päivän muihin askareisiin. Lehtien haravoimista, trampoliinin purkua, pyykkien pesemistä itsepalvelupesulassa (viimeisin liittyy myös kylpyhuoneremonttiimme).
Edelleen tuntuu, että väsyn melko helposti enkä jaksa innostua samaan tapaan kuin normaalisti, mutta päivä päivältä olo alkaa olla energisempi. Pakko myöntää, että tällä kertaa maraton otti kovemmalle kuin kertaakaan aiemmin. Huomaan, että energiaa on mennyt siihenkin, että olen taistellut uupumusta vastaan. Seuraavalla kerralla olen jo viisaampi, enkä edes yritä panna vastaan.
LENKILLÄ 