arki

Perjantaipohdintoja

Liikkuminen ja liikkumattomuus

Olen tällä viikolla valmistautunut virtuaaliseen puolimaratoniin, jonka juoksen Virtual HCRD -tapahtumassa (osallistuminen saatu). Olen keventänyt treenejä, eli käynyt kerran pyöräilemässä ja kerran juoksemassa. En ole varsinaisesti tankannut, mutta yrittänyt muistaa syödä ja juoda riittävästi.

Etätöissä hyötyliikuntaa ei juuri tule. Eräänä päivänä huomasin töiden jälkeen, että olin ottanut vaivaiset 600 askelta päivän aikana. Kävin kävellen lähikaupassa ja lapsen kanssa ulkoilemassa. Sain kokoon tavoitteeni 10 000 askelta. En yleensä seuraa päivittäisiä askelia, sillä juoksuharrastus pitää huolen, että niitä kertyy riittävästi. Paitsi silloin, kun en juokse.

lounassalaatti
Alkuviikosta pystyi vielä syömään ulkona auringonpaisteessa.

Juoksu on paljon ja vähän

Olen joutunut miettimään, millaisen kuvan annan itsestäni sosiaalisen median kautta. Itse tiedän, että juoksu on vain pieni osa elämääni. Sosiaalisen median perusteella näyttää, että en muuta teekään. Todellisuudessa olen tällä viikolla käynyt ostamassa lapsille kesävaatteita, osallistunut etänä vanhempainiltaan, kysellyt lapsilta kokeisiin, auttanut läksyissä ja täyttänyt lomakkeita koulua varten. Sekä tietenkin paljon muuta.

Sosiaalisen median tilini ja tämä blogini keskittyvät juoksuharrastukseeni. Toivon, että jokainen seuraajani ymmärtää, että kyseessä on harrastus, eikä elämäni tärkein asia. Harrastukset tuppaavat olemaan sellaisia, että niitä tehdään rakkaudesta lajiin ja silloin niistä haluaa myös innoissaan kertoa kaikille, jotka jaksavat kuunnella.

maskit maasta haaste
Arkipäiviin mahtui yksi juoksulenkki. Keräsin samalla kertakäyttömaskeja maasta.

Kehorauhaa, kiitos

Kauhuissani luin, että Suomeen on tulossa laihdutusohjelma, jossa muokataan osallistujille ”kostokroppa”, revenge body. Tykkään katsoa television laihdutusohjelmia, mutta vain siksi, että niissä osallistujat löytävät liikunnan ilon ja terveellisten elämäntapojen tuoman hyvän olon. Se, että kehosta muokataan vetävämmän näköistä kostoksi ex-puolisolle tai jollekin muulle, kuulostaa käsittämättömältä.

Terve ja toimiva keho on arvokasta pääomaa itsessään, sillä sen omistaja hyötyy siitä. Kun ei tarvitse käyttää turhia lääkkeitä, kärsiä kivuista ja säryistä tai pelätä, saako karkuun juoksevan taaperon kiinni omin jaloin vai ei, kehosta nauttii eniten.

Kuuntelin viikolla podcastin, jossa muistutettiin, että keho on instrumentti, ei koriste (your body is an instrument, not an ornament). Siinä kehotettiin myös tekemään ja tavoittelemaan asioita, jotka eivät liity mitenkään ulkonäköön tai fyysiseen kuntoon. Tällä viikolla olenkin ahkerasti seuraillut, miten tomaatintaimeni kasvavat, lukenut fiktiivistä kirjallisuutta ja haaveillut seuraavasta villapaitaprojektista.

Stephen Clarke kirjailija
Luen parhaillaan fiktiivistä kertomusta englantilaismiehestä, joka asuu Pariisissa. Kaikenlaisia yhteentörmäyksiä ranskalaisten ja ranskalaisuuden kanssa sattuu.

Saako mitä tahansa sanoa?

Kommentointi sosiaalisessa mediassa on nostanut karvani pystyyn. Suomessa on sanan- ja mielipiteenvapaus, mutta osan mielipiteistään kommentoijat voisivat pitää omana tietonaan. Jos sanoo kovin kärkkäitä mielipiteitä, niitä täytyy pystyä myös perustelemaan. Se, että meillä on sananvapaus, ei ole käsky laukoa käsittämättömiä kommentteja ja suuttua, jos ne poistetaan esimerkiksi Facebookin keskusteluryhmistä.

Pitäisi aina muistaa, että jos on vapauksia, on myös velvollisuuksia. Vaikka jotain asiaa ei olisi lailla erityisesti kielletty, pitää muistaa myös hyvät tavat ja moraalinen velvoite käyttäytyä kunnolla. Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvääkin, vaikka usein huonot puolet tulevat voimallisemmin esille.

Kesä on täällä

Säät ovat olleet vielä kovin sateisia ja koleita, mutta luonto on jo ottanut ison harppauksen kohti kesää. Tuomi kukkii, kielot ovat työntäneet vaaleanvihreät lehtensä maanpinnalle ja lintujen laulukonsertti alkaa aamunkoitteessa. Omaan kesälomaani on 7 viikkoa aikaa, mutta työpäivän jälkeen ehtii vielä nauttia kesäpäivistä.

Viikon pyörälenkki suuntautui Träskändan puistoon Espoossa. Ihailimme kaverini kanssa alkukesän loistoa, vaihdoimme kuulumisia ja katselimme tummia pilviä taivaalla. Aloin haaveilla pyöräretkestä Porvooseen. Siinä taitaa olla varma kesän merkki.

pyorailija sillalla
Aloin haaveilla pyöräretkestä Porvooseen. No, kesällä sitten!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: