7 yllättävää asiaa Lapin kesässä

Lähdimme perheen kanssa automatkalle kohti pohjoista. Ensimmäiset kaksi yötä olimme Kuusamossa Rukalla, joka ei ole vielä Lappia. Sieltä ajoimme Saariselälle, josta olimme vuokranneet mökin seuraavaksi kahdeksi yöksi. Harmaan kelohonkamökin terassilla seisoessa ei voinut erehtyä: edessä avautuivat Lapin maisemat.

Olin kerran aiemmin ollut Lapissa kesällä. Siitä on jo lähemmäs kolme vuosikymmentä aikaa, joten tällä kertaa katsoin Lapin kesää eri silmin. Perheen kanssa olemme käyneet viime vuosina Ylläksellä hiihtämässä ja laskettelemassa. Lapin talvi on vienyt sydämeni, sillä samanlaista rauhaa ja avaruutta ei löydä muualta.

Tänä vuonna korona perui laskettelulomamme aivan viime hetkellä. Matka kesäiseen Lappiin tuntui aluksi laihalta lohdulta. Olen kuitenkin saanut yllättyä positiivisesti. Tässä seitsemän asiaan, jotka olen pannut merkille.

1. Poroja on kaikkialla

Poroja, niiden jätöksiä ja sorkanjälkiä on lähes kaikkialla. Sarvipäitä on tullut vastaan lenkillä, näkynyt tunturissa ja tien laidoilla. Porot eivät ole niin arvaamattomia kuin hirvet ja peurat tai kauriit, jotka saattavat juosta metsästä suoraan auton eteen. Porot syövät ruohoa ojanpohjalla ja autolla voi ajaa ohi. Hidastaa täytyy tietenkin.

Poroja saattaa seisoskella myös keskellä tietä, eivätkä ne piittaa autoista. Silloin autoilijan on pysähdyttävä ja odotettava, että poro suvaitsee siirtyä. Jos poroja on enemmän, ne pysäyttävät tehokkaasti liikenteen molempiin suuntiin. Ryhmässä ne pohtivat, menevätkö oikealle vai vasemmalle vai jatkavatko hetken matkaa autokaistaa eteenpäin. Autoilijat odottavat.

2. Tunturipuroista voi juoda

Vuokrasimme Saariselällä mökin, johon ei tullut vettä. Käyttövettä peseytymiseen ja ruoanlaittoon sai mökin edessä virtaavasta purosta. Mökin kohdalla oli myös lähde, josta pulppusi vettä puroon. Mökin tiedoissa luki, että vettä voi juoda ”omalla vastuulla”.

Onneksi emme ostaneet juomavettä kaupasta, sillä lähteen vesi oli todella hyvää ja erittäin kylmää. Kun otin pulloon vettä lähteestä, huurtui pullo ulkopuolelta välittömästi, kun sen nosti ylös. Sisällä mökissä vesi pysyi kylmänä todella pitkään, vaikka vesipullo oli lämpöisessä.

Vesi virtasi purossa ja ulkona kuului tasainen veden solina. Varmasti evoluutio on opettanut meidät rakastamaan solisevan veden ääntä, sillä se merkitsee raikasta vettä.

Saunasta päin kävimme kastautumassa puron syvemmässä kohdassa. Ei tarvinnut muuta kuin mennä makaamaan virtaavan veden alle ja nousta ylös. Virkistäytyminen oli taattua! Kerran tein saman aamulla ilman saunaa – johan heräsi.

3. Kun puhelinverkko ei toimi, se ei toimi

Mäkisessä maastossa on katvealueita, joihin matkapuhelinverkko ei yksinkertaisesti ulotu. Vuokramökkimme oli tällainen paikka. Puhelinta oli aivan turha vilkuilla vähän väliä, sillä verkkoa ei ollut. Huomasin, miten automaatio siitä on tullut, että katsoo monta kertaa päivässä Facebook-, Instagram- ja WhatsApp-viestit sekä uusimmat uutiset.

Vaikka matkapuhelinverkko ei mökissä tai sen pihassa toiminut, sai yhteyden ulkomaailmaan kiipeämällä vastapäiselle mäelle. Korkeammalle linkkimaston signaalit osuivat. Sieltä kävin lisäämässä Instagram-päivitykset ja katsomassa Helsingin Sanomien etusivun. Enimmäkseen olin ulkomaailman tavoittamattomissa. Teki hyvää.

4. Hyttysiä on maltillisesti

Kun suunnittelimme Lappiin lähtöä, suurin epäilyksen aiheeni oli hyttyset. Voisiko ulkona olosta nauttia, jos koko ajan olisi hyttysarmeija niskassa? Ostimme hyttyskarkottimen, joka oli Helsingin Sanomien testivoittaja. Emme ole käyttäneet sitä vielä kertaakaan.

Hyttysiä lenteli ilmassa ja itsellänikin on pistoja pitkin kehoa. Jos käy maalla kesällä, tulos on sama. Olin odottanut paljon pahempaa. Tuulisella Kiilopään rinteellä hyttysiä ei ollut lainkaan. Aurinkoisella ilmalla mökin pihassa hyttysiä ei myöskään juuri ollut. Sateen jälkeen niitä ilmestyi enemmän, eikä pihalla ollut enää mukava olla.

5. Valo ja lämpö

Tiesin yöttömän yön, mutta se piti ensin kokea. Aamuyöstä havahduin siihen, että aurinko paistaa suoraan mökin ikkunasta sisään. Sain uudelleen unta, sillä onhan valoisuuteen ehtinyt kesän aikana tottua.

Olemme usein lähteneet heti loman alussa Etelä-Eurooppaan, mutta tänä vuonna reissu jäi tekemättä. Lentoyhtiö Norwegian ei tosin vielä ole perunut lentojamme Barcelonaan, joiden oli tarkoitus lähteä 11.7. Olemme silloin vielä Pohjois-Norjassa autoilemassa.

Saariselällä teimme muutaman tunnin kävelyretken kohti Kiilopäätä. Olisi ollut t-paita- ja shortsikeli, mutta olin pukeutunut farkkuihin ja neuleeseen. Pakkasin kyllä matkalle mukaan shortsit ja jopa yhden hihattoman paidan, joilla varauduin erittäin epätodennäköiseen helleaaltoon. Hellettä ei ollut, mutta kävellessä totesin, että kevyempikin vaatetus olisi riittänyt.

6. Luontokokemus

Vuokramökistämme ei näkynyt kumpuilevaa maastoa, mutta se oli muuten idyllinen. Soliseva puro, oma rauha ja valoisat illat. Parin sadan metrin päässä kulki moottorikelkkaura, jota seuraamalla pääsi hiekkatielle, jossa on talvisin latu. Kävin yhtenä iltana juoksemassa latupohjaa pitkin.

Juoksemalla olen tutustunut moneen muuhunkin paikkaan niin Suomessa kuin ulkomailla. Siinä ehtii katsella maisemia paremmin kuin auton ikkunasta. Toisaalta ehtii nähdä enemmän kuin vain kävellen. Hiekkatiellä kulki lisäkseni muutamia maastopyöräilijöitä, mutta muuten sain olla itsekseni.

 Kun kävimme perheen kanssa kävelemässä, emme aivan jaksaneet patikoida Kiilopään huipulle, mutta jo osassa matkaa oli hienot maisemat. Ylhäältä näki kauas. Matalia vaivaiskoivuja kasvoi siellä täällä, mutta muuten maisema oli karua. Todella kaunista!

7. Miten hyvää se ihmiselle tekee

Lähdimme automatkalle pohjoiseen melko ex tempore. Olimme toki pohtineet mahdollisuutta lähteä kotimaan kiertomatkalle, mutta ensimmäisen majoituksen varasimme vasta kolmea yötä ennen lähtöä. Loput yösijat varaamme sitä mukaa, kun matka etenee.

Teimme mieheni kanssa ensimmäisen automatkan Eurooppaan, kun olimme tunteneet vasta muutaman kuukauden. Kun meillä oli kolme lasta ja nuorin heistä vasta vauva, matkustimme autolla Espanjassa vajaan kuukauden. Rakastamme olla reissun päällä.

Olimme olleet tällä matkalla vasta muutamia päiviä, kun piti oikein ponnistella muistaakseen, mikä viikonpäivä on. Se on merkki siitä, että loma on jo tehnyt tehtävänsä. Ja matka jatkuu. Tänään ajoimme Pohjois-Norjaan, jossa on paikoitellen vielä lunta rinteillä. Seuraavat kuulumisen kerron sitten vuonojen maasta.