Osallistuminen Virtua HCRD:lle saatu.
”Mä näin kun sä lähdit aamulla juoksemaan klo 8:04. Menit aika kovaa vauhtia.” Luki viestissä, jonka lopussa oli innostunut hymynaama. Naapurini ovat tottuneet näkemään minut lenkkeilemässä, sillä teenhän sitä monta kertaa viikossa. Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa aamulenkki, vaan osallistuin virtuaaliselle puolimaratonille. Piti mennä kovaa vauhtia.
Koska halusin juosta virtuaalisen puolimaratonin kisamielessä, valmistauduin siihen kuin oikeaan kisaan. Kisaviikolla juoksin vain kerran kymmenen kilometriä ja kävin kerran pyöräilemässä. Puolimaratonin voi juosta ilman ruoan ja juoman tankkaamista, mutta jos niin tekee, kannattaa pitäytyä kohtuudessa. En säästellyt syömisissäni viikon aikana ja join runsaasti vettä.
Vähäinen treenin määrä saa olon levottomaksi. Aloin olla valmis kokeilemaan kuntoani puolimaratonilla. Ennätykseni on viime syksyn Espoo Rantamaratonilta, jossa juoksin puolimaratonin ajassa 1:49 tuntia. Virtual HCRD:ssä reitti ja huolto reitin aikana piti järjestää itse, eikä muista juoksijoista saanut apua. Ennätysjuoksu tuskin tekisin, mutta pyrkisin mahdollisimman hyvään tulokseen.
Heräsin lauantaiaamuna ilman herätyskelloa kaksi minuuttia vaille kuusi. Nousin kahvin- ja puuron keittoon muun perheen vielä nukkuessa. Jos ovat naapurit tottuneet näkemään minua milloin mihinkin aikaan liikkeellä, niin perheelleni varhaiset lähdöt ovat sitäkin tutumpia. Pari tuntia meni aamupalaa syödessä, uutisia lukiessa ja varusteiden laitossa. Otin lenkille mukaan kaksi energiageeliä ja muutaman desin vettä juoksuliiviin.
Lähtiessä napsautin päälle sekä Garminin että puhelimen Race Connect -sovelluksen. En uskaltanut pidellä puhelinta koko lenkin aikana, ettei ajanottoon tulisi virheitä. Huoli oli varmaan aiheeton, mutta ei minulla muutenkaan olisi ollut aikaa pysähdellä kuvaamaan. Tälle lenkille oli lähdetty juoksemaan.
Reitti olisi ollut kuvauksellinen, sillä juoksin lempireittini Laajalahden kierroksen . Olin pohtinut kahta eri reittiä, joista toinen olisi ollut tasaisempi, mutta tylsempi. Koska pääsin lähtemään aikaisin aamulla, päädyin valitsemaan Laajalahden. Saisin juosta rauhassa.
Olen juossut saman reitin lukemattomia kertoja, mutta nyt vasta huomasin, miten paljon pieniä mäennyppylöitä reitillä on. Voisi luulla, että merenrannassa reitti on tasainen, mutta olin väärässä. Mereltä kävi voimakas tuuli, ja lahdelle syntyi vaahtopäitä. Rannassa minua tervehti suolaisen meri-ilman tuoksu, jota hengitin syvään. Kannatti valita juuri tämä reitti.
Olen vuodesta 2013 alkaen juossut useita puolimaratoneja, mutta silti minulle kävi vanhanaikaisesti. Lähdin päivän kuntoon nähden liian lujaa liikkeelle. Olin juossut ensimmäiset viisi kilometriä ajassa 25:49 minuuttia, josta keskivauhti oli 5:10 min/km. Joinain päivinä kulkee paremmin, mutta tänä päivänä tunsin, että noin vauhti 5:25 min/km oli se, johon kannatti pyrkiä. Sillä ei tehtäisi uusia ennätyksiä, mutta saisi vielä kelpo ajan.
Huomasin liian kovan vauhdin siitä, että jalat alkoivat tuntua raskailta ja olin selvästi hengästynyt. Koko puolimaratonin keskisykkeeni oli 157. Sen perusteella juoksin matkan vauhtikestävyyssykkeillä. Ei ihme, että jouduin tekemään töitä. Kymmenen kilometriä täyttyi ajassa 53:03 minuuttia, jolloin keskivauhti oli laskenut 5:19 minuuttiin/km.
Puolivälin paikkeilla kohtasin reitin ensimmäiset liikennevalot. Kaukaa näin, että ne olivat punaiset ja että risteyksen toisella puolella joku odotti lainkuuliaisesti valojen muuttumista vihreiksi. En voisi hänen nähden vain rynniä päin punaisia. Onneksi huoleni oli ohi, ennen kuin pääsin risteyksen kohdalle, sillä valot ehtivät vaihtua vihreiksi. Selvisin! Ne olivat reitin ensimmäiset ja viimeiset liikennevalot.
Olen tottunut puolimaratoneilla juoksemaan negative splitin eli jälkimmäisen puoliskon nopeammin kuin ensimmäisen. Tajusin, että se ei tulisi onnistumaan. En mistään saisi kaivettua sellaisia voimia, että voisin juosta kovempaa. Mielessä häivähti halu lopettaa. Olen kuitenkin liian tottunut juoksija, että kuuntelisin pään sisällä kuiskuttelevia seireenejä. Jatkoin matkaa ja huomasin, että karja laiduntaa taas Laajalahdella. Sain muuta ajateltavaa.
Olin ottanut ensimmäisen energiageelin seitsemän kilometrin kohdalla. Tunsin, että sokeri antoi lisävirtaa ja vesi virkisti. Toisen geelin aukaisin 14 kilometrin kohdalla. Kaksi geeliä riittivät hyvin. Oikeassa juoksutapahtumassa olisin varmasti juonut enemmän, mutta nyt piti kantaa kaikki juoma mukana. Onneksi sää oli puolipilvinen ja tuuli, enkä kokenut tarvitsevani muutamaa desiä enemmän juomaa.
Puolimaraton on haastava matka, koska koko ajan pitää juosta hieman kovempaa kuin itselleni on luontaista. Maraton on tuplasti pidempi, mutta siinä saa juosta hitaammin. Puolimaraton kuitenkin armahtaa jo silloin, kun maratonista olisi vielä puolet jäljellä. Lohtua toi kilometrien nopea täyttyminen. Aloin laskea 15 kilometrin jälkeen jäljellä olevaa matkaa. Kuusi, viisi, neljä kilometriä… Kyllä tämä tästä, vaikka ylämäet tuntuivat entistä pahemmilta.
Viimeiset pari kilometriä olivat rankimmat, mutta samaan aikaan tiesin, että ei paljon enää. Huohotin ja katselin ympärilleni, onko lähellä muita ulkoilijoita. Olisiko sittenkin pitänyt printata juoksunumero rintaan, että muut olisivat tienneet, että olen parhaillaan virtuaalikisassa? En juossut enää erityisen kovaa: viimeiset kolme kilometriä menivät aikaan 5:26 min, 5:17 min ja 5:32 min.
Kaivoin puhelimen juoksuliivin taskusta, kun Garmin alkoi näyttää, että puolimaraton (21,1 km) on pian täynnä. Hämmästyksekseni sovellus näytti siinä vaiheessa jo 21,2 km. Annoin lukeman pyörähtää varmuuden vuoksi vielä 21,3 km:iin ennen kuin lopetin ajanoton. Jälkeen päin selvisi, että tulokseni kisassa oli se, milloin puolimaraton oli tullut täyteen. Garminin pysäytin, kun puolimaraton oli sen mukaan juostu.
Race Connect ilmoitti tuloksekseni 1:53:37 tuntia ja Garmin 1:55:01 tuntia. Eroa oli lähes 1,5 minuuttia. Oli todellinen aika sitten kumpi tahansa, se kuvasti päivän kuntoani. Kovempaa vauhtiin en olisi sinä päivänä pystynyt. Tiedän kuitenkin olevani kunnossa, jossa pystyn juoksemaan puolimaratonin reilusti alle kahdessa tunnissa.
Vaikka puolimaraton oli osin tuskien taival, olo oli jälkeenpäin hyvä. Jalat tuntuivat siltä, että niillä ei enää samana päivänä olisi voinut lähteä juoksemaan. Söin ja join runsaasti, jotta elimistö sai rakennusaineita korjata mahdolliset vauriot ja täyttää tyhjentyneet varastot. Tuttuun tapaan kävin ylikierroksilla, kuten usein juoksutapahtumien jälkeen, mutta en antanut sen hämätä. Puolimaratonin jälkeen elimistö kaipaa lepoa. Juoksin kaksi viikkoa sitten kisavauhtisen 10 km ja nyt puolimaratonin. Kisailut on hetkeksi kisailtu ja keskityn seuraavina viikkoina ja kuukausina tavanomaiseen maratontreeniin.
Virtuaalitapahtuman plussia ja miinuksia
+ saa selville senhetkisen kuntonsa
+ pysyy yllä taito tai voi harjoitella taitoja, joita kisaa valmistautuminen vaatii
+ yhteenkuuluvuuden tunne muiden tapahtumaan osallistujien kanssa
+ syy harjoitella korona-aikana
– ei huoltoa reitillä, ellei itse järjestä
– ei liikenteenohjausta tai muuta valvontaa (minua vastaan tuli vapaana ollut koira)
– ei muita juoksijoita ympärillä
LENKILLÄ 