pyöräily

Kannattaako pyöräily?

Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kolme vuotta sitten kärsin lonkan rasitusvammasta ja pyöräilin. Pyöräilin pitkin lähikuntia, pyöräilin maalla ja pyöräilin kesälomamatkalla Gardajärvellä Italiassa. Pyöräilin minua hoitaneen osteopaatin luo, joka rempseään tyyliinsä sanoi, että ”Anna mennä vaan, pyöräily voitelee niveltä”. Hänen rempseydestään oli sekin hyöty, että välillä makasimme päällekkäin hoitopöydällä oudoissa asennoissa, kun hän naksautteli kroppaani takaisin juoksukuntoon. Eihän sitä touhua voinut kovin vakavasti ottaa, vaikka vakavasta asiasta olikin kyse: minun juoksemisestani.

Kesällä 2018 pyöräilin ensimmäistä kertaa elämässäni pidempiä lenkkejä. Pitkät lenkit tässä tarkoittavat 40-60 kilometriä. Pyöräily on mukavaa, mutta vie enemmän aikaa kuin juokseminen. Aikaa ei perheellisellä aina ole paljon. Niinpä pyöräilin usein varhain kesäaamuissa. Muistan, miten mietin, että pyöräily lähes korvaa tunteen, kun lähtee aurinkoisena kesäaamuna lenkille.

polkupyorailija traskandan puistossa espoossa
Träskändan puistossa toukokuussa. Kuva: Jenni Somervalli

Kolmen lapseni syntymän ja aivan pikkulapsiajan jälkeen aloin pyöräillä enemmän syksyllä 2015. Ryhdyin pyöräilemään työmatkoja ja ostin uuden pyörän. Sama pyörä on edelleen käytössäni ja olen ollut siihen tyytyväinen. Vuonna 2016 pyöräilin työmatkoja aivan himpun verran alle 1 000 kilometriä. Muistan lukeman, koska sairastuin keuhkokuumeeseen vuoden lopussa, ja eniten harmitti se, että en saanut pyöreää kilometrilukua täyteen.

Sittemmin aloitin maratonharjoittelun, ja pyöräily väheni. Koronapandemia löi viimeisen niitin, koska ei ollut enää työmatkoja, joita pyöräillä. Pyöräilyni oli lähinnä koostunut työmatkoista. Ennen työpaikkani siirtymistä Pasilaan pyöräilin 1-2 kertaa viikossa 13 kilometriä Hakaniemeen ja takaisin. Pasilaan matkaa kertyy kotoani vain kymmen kilometriä. Se on juuri sopiva matka pyöräillä tai juosta. Uskomatonta mutta totta, pääsen kotioveltani pyörällä nopeimmin työpaikalleni. Julkiset kulkuvälineet eivät taivu alle puolen tunnin aikaan ja omalla autolla juuttuisin aamuruuhkaan.

specialized pyora
Ostin pyöräni vuonna 2015. Specialized merkkinen pyöräni on miesten fitness/hybridi-pyörä. Se on taipunut hyvin työmatkapyöräilyyn ja lenkkien tekoon.

Viime kesänä, kun koronapandemia oli siirtänyt juoksutapahtumat syksyyn, päätimme juoksuvalmentaja Ira Hassisen* kanssa korvata harjoitteluohjelmassani osan juoksusta pyöräilyllä. Teimme sen tuodaksemme vaihtelua harjoitteluun. Tämä vuosi näyttää monessa mielessä viime vuoden toisinnolta, sillä päätavoitteeni Helsinki City Marathon** siirtyi lokakuulle. Ira on jälleen toukokuusta alkaen merkinnyt juoksuohjelmaani viikoittaisen 60-90 minuutin mittaisen pyörälenkin.

Viime vuonna pääsin tavoitteeseeni ja alitin lokakuussa maratonilla neljän tunnin rajan. Uskon, että harjoittelun monipuolistaminen kauden päätapahtumaa odotellessa teki vain hyvää. Syksyä kohti juoksin taas enemmän, mutta kesällä pyöräilin. Tänä vuonna olen loppukeväästä ja alkukesästä tehnyt viikoittain tunnin tai vähän yli pyörälenkkejä. Se ei ole sama asia kuin tunnin juoksulenkki. Joidenkin ohjeiden mukaan pyörälenkin keston pitäisi olla vähintään puolitoistakertainen, jotta se korvaisi juoksulenkin. Toisin kuin juostessa, pyöräillessä ei tarvitse kannatella omaa painoaan, ja eteneminen on helpompaa. Tässä on varmasti paljon vaihtelua ihmisten välillä, sillä pyörät, ajotyyli ja maasto voivat olla erilaisia.

polkupyora portaalla
Pyörälenkeillä pääsee pidemmälle kuin juoksulenkeillä ja voi ihailla uusia maisemia.

Harjoitteluni on tavoitteellista, mutta ei vakavaa. Niinpä keskityn pyöräilyssäkin vauhdin huumaan ja vaihtuviin maisemiin. Pyöräillessä pääsee uusille reiteille ja ehtii juoksuun verrattuna samassa ajassa kauemmas kotoa. Toisaalta huomaan, että omat juoksureitit eivät ole parhaita pyöräilyreittejä, sillä vauhtia pitää hidastaa milloin risteysten, töyssyjen tai muiden tienkäyttäjien takia. Pyöräilyn infrastruktuurissa olisi Suomessa vielä paljon parannettavaa. Tarkoitan tällä selkeämpiä merkintöjä, tasaisempia teitä ja pelkästään pyörille tarkoitettuja reittejä.

Pyöräily säästää niveliä ja yleisesti jalkoja juoksun iskutukselta. Samalla hapenottokyky paranee ja syke nousee. Myönnän, että pyöräilystä ei saa aivan samaa oloa kuin juoksusta, mutta kannattaa kokeilla! Mukaan juomapullo ja vähän rahaa, jos matka tyssää ja pitää päästä muilla keinoin takaisin kotiin. Älä myöskään unohda kypärää!

*) Juoksuvalmennus saatu. Juoksuvalmentaja Ira Hassisen löytää Instagramista ja Facebookista
**) Osallistuminen Helsinki City Marathonille saatu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: