Osallistuminen Helsinki City Running Dayhin saatu.
Minun oli tarkoitus juosta 14.5.2022 Helsinki City Running Dayssä kuudes maratonini. Aloitin maratonille tähtäävän harjoittelun joulukuussa, jolloin aloin lisätä viikoittaisia juoksukertoja ja -kilometrejä.
Kun aloin loppuvuonna juosta enemmän, tunsin lisääntyneet kilometrit jaloissani. Totuin yllättävän nopeasti neljään tai jopa viiteen juoksukertaan viikossa, ja kaikki näytti hyvältä.
Talven tuiskuissa juostessani ajattelin, että keväällä pääsen harjoittelemaan sulilla teillä ja tekemään kovimmat maratonille valmistavat treenit keväisessä säässä.
Se, että huhtikuussa lumi kimmeltää auringonpaisteessa ja voisin juoksemisen sijaan edelleen hiihtää, ei kuulunut kuvitelmiini. Ei myöskään se, että joudun koronaviruksen aiheuttaman taudin vuoksi pitämään lähes kuukauden mittaisen tauon maratonharjoittelusta.
Paksu lumipeite pääkaupunkiseudulla vielä huhtikuussa on silti ollut suurempi yllätys kuin se, että sairastuin. Koronavirusta on nyt kaikkialla, enkä kolmen koululaisen äitinä voinut piiloutua siltä mihinkään.
Sairastelukierre alkoi perheessäni koulujen talvilomalla ja pian sen jälkeen sain itsekin koronavirustartunnan. Tauti oli melko lievä, ja pysyin koko ajan toimintakykyisenä. Juoksemisen pariin palaaminen on ollut hitaampaa.
Tätä kirjoittaessani on kulunut jo yli viisi viikkoa siitä, kun sairastuin koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Olen jo käynyt useamman kerran juoksemassa ja juossut yhden 13,5 kilometrin mittaisen pitkän lenkin sekä kokeillut vetoja juoksumatolla.
Tunnen, että juoksukuntoa on edelleen ihan hyvin tallella. Sairaus iski kuitenkin kuin kaksiteräinen miekka. Jouduin olemaan monta viikkoa harjoittelematta, minkä vuoksi olen nyt aikataulusta jäljessä. En myöskään ole vielä samassa kunnossa kuin silloin, kun sairastuin.
En ole vielä uskaltanut kunnolla rääkätä itseäni. Varovaiset vauhtikestävyysalueen kokeilut tällä viikolla sinetöivät päätökseni, että en juokse toukokuussa maratonia.
En halua laittaa kehoani niin koville vielä ensi kuussa, kuin se maratonilla joutuisi. Maraton olisi kova koettelemus, vaikka varmasti jaksaisin juosta sen läpi.
Jos olisin päässyt harjoittelemaan koko kevään terveenä ja pystynyt tavoittelemaan uutta ennätystä Helsinki City Marathonilla, olisin voinut hyväksyä myös sen, että maratonilta palautuminen kestää kauan.
Yleensä en ole maratonin jälkeen viikkoon tai pariin juossut. Eikä se, että maratonin jälkeen pystyy juoksemaan, todellakaan tarkoita sitä, että on palautunut. Palautuminen tarkoittaa niin monta muutakin asiaa.
Hieman puolilla valoilla ajaminen eli maratonin läpi juokseminen ilman aikatavoitteita ja siitä mahdollisesti palautuminen useamman viikon ajan ei houkuttele. Varsinkin, kun maratonin jälkeiset ajat osuvat kauneimpaan alkukesään.
Päätin, että juoksen toukokuun Helsinki City Running Dayssä Helsinki City Run -puolimaratonin. Ensimmäinen koskaan juoksemani ”lappujuoksu” oli Helsinki City Run vuonna 2013. Tapahtumalla on erityinen paikka sydämessäni.
Uskon, että puolimaratonin juokseminen Helsinki City Runissa viiden vuoden tauon jälkeen tulee olemaan upeaa. Olen ollut mukana Helsinki City Run -puolimaratonilla vuosina 2013, 2014, 2015 ja 2017. Niistä muistan kauniit kevätpäivät ja kesään heräävän Helsingin.
Nyt on vaikea uskoa, että kevät tulee olemaan pitkällä toukokuun puolivälissä. Kahtena vuotena Helsinki City Running Day on siirtynyt syksyyn, mutta nyt se on jälleen omalla paikallaan toukokuussa.
Helsinki City Runiin on aikaa vielä noin viisi viikkoa. Aion panostaa tulevina viikkoina pitkiin lenkkeihin ja vetotreeneihin. En aseta itselleni aikatavoitteita.
Juoksin viimeksi puolimaratonin syksyllä 2021, jolloin tein ennätykseni 1:46 h. Jos puolimaratonin juoksee vauhtikestävyyssykkeillä, kuten tuolloin tein, on se pahempi matka kuin maraton. En väheksy puolimaratonia matkana tippaakaan.
Tänä keväänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin juoksuharrastuksen. Heti seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen puolimaratonini ja kuusi vuotta sitten keväällä 2016 osallistuin ensimmäiselle maratonilleni.
En ole haudannut mihinkään haavettani seuraavasta maratonista. Se vain siirtyy hieman eteenpäin. Ilmoittauduin jo viime vuoden marraskuussa 17.9.2022 juostavalle Espoo Rantamaratonille, jolle alan harjoitella Helsinki City Runin jälkeen.
Espoo Rantamaratonilla olen juossut puolimaratonin vuosina 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2020 ja 2021 ja maratonin vuonna 2019. Sekin on siis hyvin tuttu tapahtuma.
Kevään maratonhaaveiden haihtuminen koronan myötä tietenkin harmittaa, mutta ei tunnu epäoikeudenmukaiselta, koska hyvin moni kohtaa tämän kevään aikana koronaviruksen.
Toiset pääsevät sairaudesta helpommalla ja toisille – kuten minulle – se ei ollut tavallinen flunssa, jonka jälkeen on viikossa takaisin treenirytmissä. Kuukaudenkaan jälkeen en uskalla tehdä vielä täysillä treenejä.
Olen kuitenkin iloinen, että pääsen mukaan suureen juoksujuhlaan – onhan Helsinki City Run Suomen suurin puolimaraton. Sen jälkeen odottaa koko pitkä kesä, jonka aikana teen sen, mikä tänä keväänä jäi kesken: maratonkuntoon pääsy.
LENKILLÄ 