Uudet lenkkarit ovat varma kevään merkki

Brooksin kengät saatu Helsinki City Running Day -yhteistyön kautta.

Tällä viikolla on ollut nähtävissä selviä kevään merkkejä sekä luonnossa että urbaanimmassa ympäristössä. Työpaikkani ikkunasta katselin, kun mustaharmaa varis valmisteli jälkikasvuaan varten pesää puun oksaan. Kun matkustin töiden jälkeen raitiovaunulla Pasilasta Ruoholahteen, jäin tuijottamaan terassille oluttuoppeineen istahtaneita kaupunkilaisia. En paheksuen vaan halusta itsekin nauttia lämpimästä auringonpaisteesta ja huurteisesta mallasjuomasta.

Juoksijalle yksi varma merkki talven loppumisesta on uusien lenkkarien hankinta. Joku tekee päätöksen aloittaa juoksuharrastus ja menee alkajaisiksi ostamaan itselleen juoksukengät. Kengät ovat hyvä motivaation lähde ja kieltämättä tärkeä varuste juoksussa. Voisi jopa todeta, että lenkkarit ovat ainoa pakollinen juoksuvaruste, ellei ole mieltynyt juoksemaan paljain varpain. Heitäkin todistetusti on.

Kauemmin juoksua harrastaneet myös usein suuntaavat lumien sulaessa kenkähyllyjen luo. Heitä kiinnostaa, mitä suosikkikenkävalmistajat tarjoavat tai olisiko kaupan jotain aivan uutta ja kokeilemisen arvoista. Jotkut ovat hyvinkin merkkiuskollisia ja jotkut kokeilunhaluisempia. Omaan jalkaan parhaiten istuva kenkä löytyy usein yrityksen ja erehdyksen kautta.

Raitiovaunumatkani läpi aurinkoisen Helsingin päättyi Ruoholahteen, jossa osallistuin Brooks Run Happy Afterwork -tapahtumaan. Brooks on tuttu kenkävalmistaja jo parin vuoden ajalta, sillä olen Helsinki City Running Day Ambassadorina saanut Brooksilta käyttööni lenkkarit kahtena edellisenä vuotena. Talvella juoksin itse hankkimillani nastalenkkareilla ja viimeisimmän lenkin tänä keväänä maastojuoksukengillä, joiden karkea pohjakuvio soveltui sekä sulalle asfaltille että lumelle. Nyt oli kuitenkin aika siirtyä jälleen kesälenkkareihin!

Brooks Run Happy Afterwork -tapahtumassa kuuntelin Brooksin edustajan esityksen heidän valmistamistaan eri kenkämalleista. Brooks tekee vain juoksukenkiä, mutta niissäkin löytyy eri malleja niin nopeille lenkeille kuin hitaampaan vaelteluun esimerkiksi vuoristossa. Tykkään itsekin tehdä vauhdikkaammat juoksut kevyillä ja ohutpohjaisilla kengillä, joilla saa hyvän tuntuman alustaan. Peruslenkkarini saa olla vaimennetumpi.

Olin edellisen kesän juossut Brooks Ghost 13 -mallilla, joten valintani tämän vuoden lenkkariksi oli helppo: valitsin valikoimasta päivitetyn Ghost 14 -mallin. Ghost on Brooksin myydyin lenkkarimalli, joten ei ihme, että olen siihen itsekin tykästynyt. Ghost 14 on vaimennettu kenkä pitkille lenkeille.

Juoksin viime kesänä paljon Ghost 13 -kengillä, mutta ne eivät lopulta valikoituneet maratonkengikseni. Syy oli yksinkertainen: niissä ei ollut riittävästi varaa sille, että jalkani turpoaa pitkän matkan aikana. Olen jo vuosia sitten oppinut ostamaan riittävän isoja juoksukenkiä, joissa varpaankynnet eivät ota kengänkärkeen kiinni. Kokonumero ei aina kerro kaikkea, vaan malleissa on eroavaisuuksia. En ollut viime kesänä valinnut missään nimessä liian pieniä kenkiä vaan en vain riittävän isoja. Opin erehdyksestäni ja pyysin uusista Brookseista itselleni koon 43. Kenkäkokoni arkikengissä on 40 tai 41.

Koska olin juossut jo satoja kilometrejä edellisillä Ghost 13 -kengilläni, uusiin Ghost 14 -kenkiin oli helppo hypätä. Brooks Run Happy Afterwork -tapahtuman päätteeksi halukkaat pääsivät juoksemaan Ruoholahden keväisiin maisemiin. Harri Hänninen Suomen Urheiluliitosta piti meille lyhyen tekniikkatreenin. Alku- ja loppuhölkän välissä teimme koordinaatioharjoituksia: vuorotellen triplingiä, juoksua pitkillä askeleilla ja spurtteja.

Koordinaatioharjoitusten ei tarvitse olla aina vaikean näköistä balettitanssia, vaan yksinkertaisuus on valttia – silloin tekniikkaharjoitukset tulee myös tehtyä. Etenkin nyt koronan sairastamisen ja juoksutauon jälkeen kehoni on ollut vielä unessa ja oikeanlaista hermotusta lihaksissa sai tosissaan herätellä. Uudet kengät toimivat hyvin myös tekniikkaharjoituksissa, sillä Ghost on vaimennuksesta huolimatta hyvin rullaava kenkä.

Heti seuraavana päivänä keskiviikkona juoksin hieman vajaan kymmenen kilometrin lenkin uusilla Ghost 14 -kengillä. Kiittelin kenkien mustaa väriä, sillä juoksureitilläni oli lätäköitä siellä täällä. Lenkkikaverini kanssa muistelimme, miten aikoinaan lenkkareissa oli muotia valkoinen väri. Sellaiset sopivat aamulenkeille rantabulevardeille, mutta eivät Suomen kevääseen. Kävelykenkinä valkoisia sneakereitä ja tennareita näkee todella paljon, mutta ne jalassa onkin aikaa kiertää kuralätäköt. Juoksijat eivät paljon kuraa kumartele, sillä lenkille ei ole lähdetty (edes uusia) juoksukenkiä säästelemään.

Lenkkarit ovat parhaimmat silloin, kun niitä ei tarvitse juostessa miettiä. Olen sitä mieltä, että kengät eivät saa liikaa ohjata askellusta, koska sillä voi olla vaikutusta muuhun kehon asentoon. Sain kokea sen karvaasti neljä vuotta sitten, kun otin liian nopeasti ja innokkaasti käyttöön minulle sopimattomat lenkkarit. Kengät eivät olleet ainoa syy lonkan rasitusvammaan, mutta varmasti yksi niistä. Lenkkareista ei ollut lopulta edes kävelykengiksi vaan laitoin ne kierrätykseen.

Juoksin keskiviikkona kaverini kanssa peruskestävyyslenkin keskivauhdilla 6:33 min/km. Se on hyvin tavanomainen peruskestävyyslenkkieni vauhti. Juoksen useimmat lenkkini peruskestävyysalueella, ja poikkeuksen siihen tekevät vain vetotreenit ja muut vauhdikkaammat harjoitukset. Tulen siis käyttämään Ghost 14 -lenkkareitani enimmäkseen peruskestävyyslenkeillä, ja ainakin ensimmäisen kerran perusteella ne sujahtivat käyttöön vaivatta. Hieman aikaisempaa isompi koko tuntui sopivalta.

Juoksija pärjää yksilläkin lenkkareilla, mutta useammasta parista ei ole haittaa. Jo edellä mainitsemieni nastalenkkareiden ja maastojuoksukenkien ohella minulla on kengät juoksumatolla juoksemiseen, koska kenkien on oltava salilla puhtaat hiekasta ja muusta liasta. Pitkille lenkeille sopii vaimennettu kenkä, joka on armelias jaloille pitkäkestoisen iskutuksen aikana. Vetotreeneissä kevyempi ja ohutpohjaisempi kenkä on omiaan, koska se antaa paremman tuntuman alustaan ja on paksupohjaisia kenkiä kevyempi.

Nykyään puhutaan enää vähemmän pronaatiotuetuista kengistä, jotka olivat vielä hitti silloin, kun aloitin juoksuharrastukseni kymmenen vuotta sitten. Asia ei ole täysin mustavalkoinen, sillä tuetuille kengille tai tukipohjallisille on aikansa ja paikkansa.

Lihasten vahvistaminen – aina jalkaterän pienistä lihaksista alkaen – on ensisijaista, jos kärsii jalkaongelmista. Erilaiset pohjalliset ja muut tuet voivat tuoda helpotusta akuutissa vaiheessa. Itse hankin kuusi vuotta sitten jalkaterapeutilta pohjalliset, jotka oli muotoiltu tarpeitteni mukaan. Vasen nilkkani kääntyy hieman sisään päin ja saman jalan poikittaisholvi on madaltunut. Käytän pohjallisia silloin tällöin, mutta enimmäkseen juoksen ilman mitään tukia.

Itselle paras kenkä löytyy kokeilemalla, eikä kenkä, joka kaverin mielestä on maailman paras, ole välttämättä itselle paras. Suosin melko ”tavallisia” kenkiä ilman kommervenkkejä, ja sellaisista on mielestäni muidenkin hyvä aloittaa. Kuten tuossa jo totesin, ei kannata katsoa liian orjallisesti kokomerkintöjä vaan ostaa jalkaan sopivat kengät, joissa on riittävästi käyntivaraa. Kenkien väri tulee jossain listan häntäpäässä, sillä ne saavat uuden värin joka tapauksessa. Ainakin, jos niitä käyttää. Mukavia lenkkejä!