Blogi täyttää viisi vuotta

Mainos: Logitech

Maaliskuussa 2020 vakavailmeinen hallitus asetti ankarat koronarajoitukset. Siirryin etätöihin. Yli sadan hengen työyhteisö muuttui kahden ihmisen kotitoimistoksi. Jatkan yhä kotoa työskentelyä, koska työnantajani on tarjonnut siihen mahdollisuuden.

Työpäivä alkaa, kun aamulla avaan kannettavan tietokoneeni. Päivän päätteeksi suljen koneen ja laitan sen pois näkyviltä. En oikeastaan koskaan tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin.

Siitä huolimatta katselen tietokoneen näyttöä muulloinkin. Talouteemme ei ole enää aikoihin tullut paperista sanomalehteä. Sen tilaus loppui, kun perheemme kasvoi, ja aamupalapöydässä oli aina vain enemmän ihmisiä. Luen Helsingin Sanomat näköislehtenä tietokoneelta.

Tietokone on tärkeä väline myös blogijulkaisujeni tekemisessä. Kirjoitan sillä tekstejä ja muokkaan kuvia. Välillä tosin mietin, että hyvinvointibloggaajaksi vietän aikaani aivan liian paljon koneella. Ensin etätöissä ja sen jälkeen usein blogiasioiden äärellä.

Ensi tiistaina tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun julkaisin ensimmäisen kirjoituksen omassa blogissani. Blogipostauksista on pitänyt vuosi vuodelta tehdä aina vain helpommin kulutettavia. Lyhyitä kappaleita, paljon päälauseita, vähemmän koukeroita.

Vaikka muokkaan tekstejä tietokoneella, iso osa lukijoista lukee niitä puhelimella. Elokuun 2022 tilastojen mukaan kolme neljästä sivuillani vierailleesta katseli blogini mobiiliversiota. Kappalejakojen tulee sopia puhelimen näytölle ja hyppelehtien lukevien ihmisten tavoille.

Blogitekstini syntyvät ja muotoutuvat lopulliseen muotoonsa aina hyvin samalla tavalla. Kirjoitan ensimmäisen version käsin muistikirjaan.

Seuraavassa vaiheessa siirrän tekstin tietokoneelle tavalliseksi Word-tiedostoksi. Teksti muuttaa jo tässä vaiheessa hieman muotoaan. Parhaassa tapauksessa muistikirjaan kirjoittamani teksti on saanut levätä päivän tai pari. Kun omaan tekstiinsä ottaa etäisyyttä, näkee paremmin virheet ja ajatuskatkokset.

Viimeisessä vaiheessa siirrän tekstin kappale kappaleelta leikkaa–liimaa-tekniikalla blogialustalle ja lisään tekstiin kuvat. Teksti muuttuu jälleen hieman tässä vaiheessa. Poistan turhaa toistoa, vaihdan sanoja toisiin tai lisään vielä jotain mieleen tullutta.

Tunnen omat tekstini. Tiedän, miten lauseet ovat rakentuneet ja sanat valikoituneet juuri niiksi, joita lukija näytöllään näkee. Huomaan, jos joku on luvatta lainannut tekstiäni. Jouduin tällaisen varkauden kohteeksi vuonna 2019 ja tänä vuonna loppukesästä sama kävi uudestaan.

Viimeisin plagiointi on jo sovittu toisen bloggaajan kanssa, ja hän on poistanut minulta peräisin olleen tekstin blogistaan. Aina on mahdollista, että kaksi kirjoittajaa päätyy täysin samanlaisiin lauseisiin toisistaan tietämättä. Hyvin epätodennäköistä se silti on.

Blogiani voi lukea muun muassa blogit.fi -sivustolta. Lenkillä on pysynyt sivuston luetuimpana liikunta-aiheisena blogina jo pari vuotta. Kaikkien sivustolle ilmoitettujen blogien listalla se on sijalla 129.

Muistan, miten syksyllä 2017 sain ilmoittaa blogini sivustolle. Listalle pääseminen edellytti, että oli julkaissut kymmenen kirjoitusta. Kuvailin blogiani sanoin ”Kolmen lapsen äiti kirjoittaa omalla tyylillään juoksuharrastuksestaan”.

Kuvausta ei ole tarvinnut sittemmin muuttaa. Sama teksti komeilee blogini yhteydessä edelleen. Omalla tyylillä juoksuharrastuksesta kirjoittaminen on pysynyt johtotähtenäni. Jos joku haluaa pyrkiä samaan ja saada bloginsa luetuimpien listalle, kannattaa kertoa aiheestaan omin sanoin. Minulta on turha kopioida, koska kaikki, mitä olen kirjoittanut, on jo kerran nähty.

Ne, jotka lukevat kirjoja, tietävät, miten niiden avulla pääsee toisen pään sisälle. Kun kirjailija kirjoittaa kirjan henkilön yksityisimmistä ajatuksista, tulee hän usein paljastaneeksi jotain yleistä. Se viehättää varmasti myös blogeissa, kun joku kertoo rehellisesti epävarmuudestaan, pelostaan tai ilostaan ja lukija huomaa, että hei, tuohan sanoi juuri saman mitä itse ajattelen.

Bloggaamisen lisäksi harrastan juoksua omalla tavallani. Siihenkään ei ole yhtä oikeaa mallia. Tyhmyyksiä kannattaa välttää, mutta muuten kukin tekee sellaisia valintoja, jotka omaan elämäntilanteeseen sopivat. Myöskään juoksemisessa ei kannata liikaa ottaa mallia toisilta, vaikka vinkkejä voi hakea ja ennen kaikkea inspiroitua.

Olen blogannut viisi vuotta ja juossut kymmenen. Kolmen lapsen äiti juoksee omalla tyylillään, sillä perhe tulee aina ykkösenä. Motivaationi on pysynyt korkealla kaikki nämä vuodet, sillä nautin hetkistä, kun pääsen viettämään omaa aikaani lenkkipolulle.

Vaalin juoksua ja juoksuyhteisöä, sillä se tarjoaa seuraa silloin, kun lapset eivät äitiään kaipaa. Niitä hetkiä on aina vain enemmän.

Vaalin blogiharrastustani. Viimeisimmän plagiointiepäilyn jälkeen piti miettiä, mitä olen tälle valmis antamaan. Teen tätä omaksi ja lukijoiden iloksi, mutta ei ole tarkoitus, että muut hyötyvät työstäni ainakaan taloudellisesti. Poistuin harmistuksissani muutamaksi päiväksi somesta enkä päivittänyt blogiani.

Juoksu-urallani on ollut ylä- ja alamäkiä. On ollut rasitusvammaa ja sairastumisia. Kunto on muutaman kerran pitänyt rakentaa uudelleen. Koskaan en ole ajatellut, että lopetan. No, ehkä joskus maratonin vaikeimmilla hetkillä, mutta se ajatus on häipynyt heti maaliviivan jälkeen.

Samoin bloggaamisen kanssa on ollut innokkaita ja vähemmän innokkaita jaksoja. Mutta en lopeta vaan viiden vuoden jälkeen jatkan kohti seuraavaa viisivuotista. En keksi parempaa keinoa päästä toteuttamaan kirjoitusvimmaani.

Kotini täyttyy edelleen muistikirjoista, tietokoneeni muisti kuvista ja tekstitiedostoista ja blogisivustoni kuulumisistani. Kiitos, kun olette mukana seuraamassa!

Lisätietoa ergonomisesta Lift-pystyhiirestä löytyy Logitechin sivuilta.