Telttaretkelle lähtö ei sujunut onnellisten tähtien alla. Yöpymispaikka sijaitsi Iso-Parikasjärven rannalla, jonne on kotoamme puolen tunnin ajomatka. Rinkat auton perään ja kräsh!
Asuntomme on edelleen remontissa ja rakennustarvikkeita on säilötty myös autokatokseemme. Asunnon lisäksi auto tarvitsee huoltoa, sillä peruutuskamera ja tutkat eivät toimi.
Sen jälkeen, kun sain ajokorttini viime vuosituhannella, ajoin vuosia ja vuosia pääni ainoana tutkana. Auton mitat pitäisi osata arvioida ilman sähköisiä avustimia, mutta oma tutkani on ilmeisesti heikentynyt.
Auton etuspoileri osui kattopaneeleihin, kun peruutin autoa ja käänsin rattia. Tuloksena oli vaurioituneita paneeleja ja pettymyksen kyyneliä. Onneksi ei mitään pahempaa.
Tein kesän ensimmäisen telttaretken kahdestaan nuorimman lapseni kanssa. Halusimme vain yöksi telttaan, joten matkamme kesto oli hieman yli puoli vuorokautta.
Molemmilla oli rinkat mukanaan. Niihin mahtuivat makuupussi ja makuualusta, uima-asu ja pyyhe, yöasut, vaihtovaatteita ja ajanvietettä kuten pelikortit ja kirjat.
Pakkasin omaan isompaan rinkkaani eväät. En ole perheemme retkeilyexpertti ja lisäksi olen luonteeltani hieman laiska.
En ottanut yhden yön telttaretkelle mukaan Trangiaa, vaan hain kaupasta mukaan helppoa syötävää: mysliä ja pienet lämpimässä säilyvät maitotetrat, pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita, suklaapatukat, valmiin kahvijuoman, makkarapaketin ja karjalanpiirakoita.
Telttapaikka Salmen ulkoilualueella oli ennestään tuttu. Siellä on hyvä grillikatos ja polttopuut valmiina. Tarvitsin mukaan vain tulitikut ja puukon, jos puita pitäisi vuolla.
Koska en ottanut mukaani Trangiaa, jolla olisin voinut keittää järvivedestä juomavettä, kannoimme lapseni kanssa käsissämme juomaveden. Se ei mahtunut täysiin rikkoihimme.
Olimme retkellä vain yhden yön. Siitä huolimatta tavaraa oli paljon. Teltta, makuupussit ja makuualustat veivät eniten tilaa. Silloin, kun matkassa on yhden vanhemman sijaan kaksi, mahtuu tavaraa enemmän mukaan. Telttoja tarvitaan edelleen vain yksi, mutta isoja rinkkoja on kaksi.
Parkkialueelta kävelymatkaa oli vain muutamia satoja metrejä. Ilahduimme, kun tuttu telttapaikka aivan järven rannassa oli vapaana. Lämmin kesäviikonloppu oli houkutellut paikalle myös muita.
Grillikatoksen luona oli ihmisiä syömässä pöydän ääressä. Siellä täällä juoksenteli partiolaisia, joiden teltat pilkistivät metsäisestä rinteestä. Pystytimme oman telttamme, jotta kukaan ei tulisi valtaamaan hyvää paikkaa.
Olimme saapuneet Iso-Parikkaalle noin kahdeksan aikaan illalla. Lämpötila lähenteli edelleen 20:tä plusastetta.
Lapseni oli odottanut paitsi teltassa yöpymistä, myös uimaan menemistä. Minä puolestani olin uhonnut, että veteen pitää mennä arkailematta, vaikka se olisi kylmää. Ei saisi jäädä värjöttelemään.
Lopulta lapseni ehti käydä uimassa ja kuivata itsensä, ennen kuin uskalsin pulahtaa järviveteen. Siihen asti olin seissyt reisiäni myöten paikoillani. Tunto oli alkanut kadota jaloista.
Käyn yleensä hieronnassa ennen maratonia, mutta tällä kertaa se on jäänyt. Mietin, että kylmä on hyvää lihashuoltoa.
Ottaen huomioon, että olin helmikuussa käynyt ilman saunaa avannossa, kesti kastautumiseni kauan. Kun lopulta uin, ei vesi enää tuntunutkaan niin pahalta. Se virkisti mukavasti.
Uimisen jälkeen maistui lämmin mehu, jota olin kotona tehnyt termospulloon. Jaoimme sen lapseni kanssa.
Grillikatoksen luona partiolaiset olivat iltapalalla ja toinen iso seurue laittoi ruokaa. Pelasimme odotellessamme korttia vapaana olleen pöydän ääressä.
Hyttysiä oli enemmän kuin olin odottanut. Palavista puista leijaileva savu hillitsi niiden lentelyä grillikatoksen luona. Mietin, millaista hyttyskesää povaa se, että inisijöitä on jo toukokuussa näin paljon.
Olen jo aiemmin huomannut, että ulkomaalaistaustaiset perheet, suvut ja kaveriporukat tykkäävät kokoontua retkeilypaikoille, joilla voi valmistaa ruokaa. Tälläkin kertaa yhdessä pöydässä illasti porukka, jolla oli lihaa vartaissa, leipää, kasviksia ja teepannu. En kurkkinut, mitä muuta syötävää heillä oli pöydässään.
Iso-Parikas on kolmen kilometrin päässä Vanhasta Porintiestä, eikä perille asti ole julkista liikennettä. Saapuminen vaatii autoa, pyörää tai hyvää kuntoa ja riittävästi aikaa. Joka tapauksessa retkipaikat ovat vapaasti kaikkien käytössä. Porukan kokoaminen ja ajanvietto järven rannassa ei vaikuta lainkaan huonolta idealta.
Pelasimme lapseni kanssa korttia ja odottelimme, milloin saisimme ovat eväämme ritilän päälle. Ensimmäisenä lämmitin muutaman karjalanpiirakan. Ne eivät vaatineet paljon lämpöä. Makkaroita varten piti kytätä parempia asemia.
Sain lopulta makkaramme grilliritilän reunalle, jossa ne eivät juuri saaneet väriä. Yksi partiolaisten ohjaajista pahoitteli, että kosteat puut paloivat huonosti.
Olin varautunut omilla tulitikuilla tekemään tulen alusta asti itse. Se, että sain laittaa ruokani suoraan muiden ylläpitämään nuotioon, oli etuoikeus. En osannut hämmennykseltäni sanoa muuta kuin ”Ei se mitään”.
Lopulta ritilältä löytyi kuumempi paikka ja makkaramme lämpenivät nopeasti täydellisiksi. Siinä olikin sitten iltapalamme.
Iltapalan ja hampaidenpesun jälkeen kömmimme lapseni kanssa makuupusseihimme. Olimme virittäneet teltan kattoon sisäpuolelle otsalampun, sillä aioimme lukea mukaan ottamiamme kirjoja.
Makuupussien sisällä oli niin mukavaa ja lämpöistä, että emme malttaneet enää lukea. Alkoi väsyttää. Sammutin lampun katossa ja pian sammui molempien oma lamppu. Edes nuotiopaikalta kuulunut puheensorina ja vaimea musiikki eivät pitäneet meitä hereillä.
Aamuyöstä oli tehtävä nopea visiitti puskaan. En tiennyt, mitä kello oli, mutta ei vielä paljon. Linnut aloittelivat huimaa konserttiaan. Tutut ja tuntemattomat linnut lauloivat innokkaina ja lauluun yhtyi vielä käki. Se kukkui niin monta kertaa, että elän sillä satavuotiaaksi.
Kesti kauan ennen kuin nukahdin uudestaan, mutta se ei haitannut. Alkukesän aamuyö on hieno kokea, vaikkakin vain aistin sitä telttakankaan läpi. Kuulin, miten kalat satunnaisesti loiskahtelivat järvessä.
Öisestä hereilläolosta huolimatta nukuin teltassa paremmin kuin koskaan. En palellut, eikä alusta tuntunut kovalta. Yöllä lämpötila laski ennusteiden perusteella hieman alle +10 asteen.
Olin pyörittänyt mukana olleista villapaidasta ja collegehousuista itselleni mukavan ja pehmeän tyynyn. Kumpaakaan en tarvinnut päälleni yön aikana.
Alkukesästä ilma on kuivaa, eikä kastetta juuri ollut kertynyt telttakankaaseen tai luontoon. Uimapuku ei ollut yön aikana ehtinyt kuivua, vaan se piti pukea märkänä päälle. Järvivesi oli yhtä kylmää kuin illallakin. Aamu-uinti herätti.
Tarkoituksenamme oli viettää teltassa vain yö. Uimisen jälkeen söimme lapseni kanssa aamupalan. Olimme tehneet valmiit mysliannokset muovikulhoihin, joihin lisäsimme vain maidon. Lusikoimme ne hyvällä ruokahalulla. Jälkiruoaksi söimme suklaapatukat.
Aurinko pilkisteli puiden lomasta ja lämmitti mukavasti. Oli tulossa kesäinen päivä.
Aamupalan jälkeen aloimme koota tavaroitamme. Sulloimme makuupussit säilytyspusseihinsa, tyhjensimme makuualustoista ilmat ja käärimme nekin pienempään tilaan. Lopuksi keräsimme pois teltan.
Kun rinkat oli jälleen pakattu, palasimme kävellen autolle. Lyhytkin aika luonnon helmassa irrottaa arjesta. Auto tuntui taas palalta luksusta siinä missä oma sänky, sähköhammasharja tai juuri suodatettu kahvi.
Telttailun ei tarvitse olla vaikeaa ja vaivalloista. Se on oikeaa retkeilyä, vaikka eväät olisi otettu mukaan suoraan kaupan hyllyltä ja nuotiopaikalla olisi valmiiksi halkaistut polttopuut.
Ulkona nukkuminen ja luonnon aistiminen kokonaisvaltaisesti tuo jo lyhyessä ajassa hyvää oloa. Kesälomani alkaa vasta kuukauden kuluttua, jolloin kesän valoisin aika on jo takana. Oli hienoa päästä nauttimaan alkukesän kauneudesta luonnon keskellä.
Ja tiedoksi, että auto menee tänään huoltoon. Jospa loppuisi se törmäily.
LENKILLÄ 