Juomasuunnitelma maratonille ja muita valmisteluja

Viimeisiä maratonia varten tehtäviä valmisteluja ei voi tehdä liian aikaisin. Aika tuntuu aina loppuvan kesken. Toisaalta viime hetken paniikki on taattu, vaikka olisi kuinka hyvin valmistautunut.

Juoksen lauantaina Helsinki Spring Marathonin. Olen seurannut alati muuttuvia sääennusteita. Hellelukemat ovat systemaattisesti laskeneet kohti siedettävämpiä lämpötiloja.

Tein varustevalinnat jo sunnuntaina. Aion pukea juoksushortsit ja t-paidan. Alusvaatteiden on oltava käytössä mukavaksi todetut. Niiden ulkonäöllä ei ole väliä, koska ne eivät näy.

Kenkävaihtoehtoja on kaksi, joita vielä pyörittelen mielessäni. Juoksen joko Asics Novablasteilla tai New Balancen Fuelcell Propeleilla. Asicsin kengät ovat kimmoisat ja niillä olen jo yhden maratonin juossut. New Balancet ovat hyvin rullaavat, mutta hankin ne alun perin lyhyempiä lenkkejä varten. Olen juossut niillä pisimmillään 20 kilometriä.

Juoksin maratonennätykseni 3:53 tuntia siten, että en kuunnellut musiikkia. Muuten kuuntelen musiikkia lähes poikkeuksetta, kun juoksen yksin.

Musiikin kuuntelemisen puolesta puhuu se, että Helsinki Spring Marathon on pieni tapahtuma, jossa voi joutua juoksemaan yksin. Maratonille on ilmoittautunut alle 60 juoksijaa.

Jos en kuuntele musiikkia, voin jättää puhelimen pois. Se vähentäisi mukana kannettavan tavaran määrää. Lisäksi juoksuvyö voi olla hankala shortsien kanssa, koska niissä on matala vyötärö.

Auringolta aion suojautua aurinkorasvalla ja aurinkolaseilla. En ole lippistyyppi, joten aion juosta ilman mitään päähinettä. Ranteeseen laitan tietenkin urheilukellon. Tapahtumassa ei ole jäniksiä, joten minun on itse seurattava vauhtiani ja väliaikojani.

Olen tankannut hiilihydraattipitoista ruokaa kolmen päivän ajan tiistaista torstaihin. Perjantaina syön normaalit ateriat, ettei olo ole tukala lauantaina. Maratonin lähtö on kello 12:30.

Hiilihydraattipitoisen ruoan lisäksi olen juonut paljon vettä. Torstaina ja perjantaina olen juonut myös urheilujuomaa. Nesteitä aion nauttia runsaasti vielä perjantainakin.

Hiilihydraattipitoinen ruoka on tarkoittanut jonkin verran herkkuja kuten karkkeja ja jäätelöä, mutta enimmäkseen olen vain syönyt kaloreja säästelemättä. Vettä en ole mitannut, mutta sitä on mennyt useampi litra päivässä.

Tämä on oma tapani tankata. Tulossa on seitsemäs maratonini, ja olen todennut tankkaamisen tarpeelliseksi. Lisäksi se rauhoittaa, kun toistaa tuttuja kaavoja. Tankkaamisen tarkoitus on täyttää energiavarastot ja estää sitä, että kisaan ei lähde valmiiksi energiavajeisena ja kuivuneena. Maraton tuplaa päivän energiatarpeen.

Yksi osa valmistautumistani on kisanaikaisen juoma- ja energiageelisuunnitelman laatiminen. Kannan suunnitelmaa mukanani maratonilla. Tein sellaisen ensimmäiselle maratonilleni vuonna 2016. Tapojaan on vaikea muuttaa.

Maratonilla on alettava ottaa lisäenergiaa ja juomaa jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Kun se lukee suunnitelmassa, tulee niin myös tehtyä.

Mitä pidemmälle juoksee, sitä vaikeampi on ajatella järkevästi. Minulla esimerkiki katoaa kyky tehdä päässälaskuja. Juomasuunnitelmasta on helppo tarkistaa, millä juomapisteellä otan mitäkin juomaa ja milloin otan energiageelin.

Jo alkuviikosta tekemäni juomasuunnitelmani meni uusiksi, kun selvisi, että netissä oli ollut vanhentunutta tietoa juomapisteiden määrästä ja sijainnista.

Harmikseni sain tiedon vasta perjantai-iltana, kun hain kisanumeroni tapahtumapaikalta. Onneksi en ollut jättänyt muita valmisteluja viime hetkeen, joten ehdin rauhassa miettiä uutta suunnitelmaa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta aina ei pysty noudattamaan suunnitelmaa. Viime vuonna Espoo Rantamaratonilla juomat eivät loppumatkasta kunnolla imeytyneet ja eräällä Helsinki City Marathonilla yksi omista juomapulloistani ei odottanutkaan juomapisteellä, jonne olin halunnut sen toimitettavan.

Ennätysjuoksullani vuonna 2021 otin geelejä 45 minuutin välein. Silloin kannoin niitä mukanani housujen taskuissa. Shortseissa taskuja ei ole, joten geelit pitää saada muulla tavalla käsiinsä. Kokeilin geelien teippaamista pulloihin ensimmäistä kertaa viime syksynä Espoo Rantamaratonilla, ja se toimi. Nytkin osa geeleistäni on teipattu reitin varrella odottaviin juomapulloihin.

Oma juomani ja siihen teipattu geeli odottaa noin 10, 20 ja 30 kilometrin kohdalla. Juomapiste on lähtöalueella, jonka ohi reitti kulkee kolmesti. Saan jättää juomani ja geelini pisteelle ennen lähtöä.

Vettä ja järjestäjän urheilujuomaa on tarjolla noin 5, 15, 25 ja 35 kilometrin kohdalla. Lisäksi sain tiedon, että mikäli päivästä on tulossa lämmin, saattaa reitillä olla kolmas juomapiste.

Näillä tiedoin rytmitän juoksuni siten, että otan viiden kilometrin välein aina joko omaa urheilujuomaa tai geelin ja vettä. Ensimmäinen geeli pitää kantaa kädessä. Muut saan irrotettua juomapulloistani. Lisäksi saatan joutua kuljettamaan extrageelejä mukanani. En vielä tiedä, miten. Ehkä voin jättää lisägeelejä myös lähtöalueella olevalle juompisteelle sellaisinaan.

Järjestäjän mukaan matkalla saattaa olla tarjolla jotain ”patukoita”. Huokaus. Pitää hieman sulatella näitä pienten tapahtumien järjestelyjä.

Juomasuunnitelma takaa riittävän nesteiden ja energian saamisen. Se myös rytmittää juoksua. Maratonin juokseminen on niin paljon sitä, että pää kestää pitkää suoritusta ja kehon viestittämää kipua. Kipu on aivojen tuntemus, eikä oikeasti siellä, mihin sattuu.

Matkan pätkiminen hallittavissa oleviin osiin auttaa jaksamaan. Neljänä kierroksena juostavasta maratonista voi olla monta mieltä, mutta itselleni se ainakin silloin sopi, kun viimeksi juoksin Helsinki Spring Marathonin vuonna 2016. Juomapisteiden avulla saan jaettua matkan vielä useampaan osaan.

Viimeisellä maratonia edeltävällä viikolla olen juossut kaksi lenkkiä ja käynyt kerran joogassa. Tiistain lenkillä juoksin noin viisi kilometriä ja 32 minuuttia. Lenkin aikana juoksin kaksi kilometrin vetoa tavoitellulla 5:40 min/km -vauhdilla. Siitä voi päätellä, että tavoittelen noin neljän tunnin aikaa.

Torstain lenkillä juoksin enää noin kolme kilometriä ja 20 minuuttia. Vauhti oli sellaista, mikä hyvältä tuntui. Välillä jäin kuvaamaan kukkaan puhjenneita syreenipensaita.

Tuollaisilla muutaman kilometrin lenkeillä alkaa helposti epäillä omaa kykyään juosta maraton. Se kuuluu asiaan. Joka ikinen kerta olen jaksanut sen juosta, vaikka päässäni on ennen tapahtumaa liikkunut samanlaisia ajatuksia.

Viime syksynä maratonviikkoa varjosti perheessä todettu koronaviruksen aiheuttama tauti. Tälläkin kertaa pärskijöitä on perheessämme riittänyt, mutta olen pysynyt terveenä.

Olen luonut maratoniin valmistavia rutiineja, jotka auttavat. Viimeisenä päivänä lakkaan vielä kisakynnet. Sillä ei ole mitään tekemistä juoksusuorituksen kanssa, mutta kuuluu maratonia edeltäviin toimiini.

Lähtö kello 12:30 on sopiva. Ehdin syödä rauhassa aamupalan ja siirtyä kotoani Espoosta tapahtumapaikalle. Ennen lähtöä syön vielä jotain pientä kuten banaanin ja/tai suklaapatukan.

Kaikesta valmistautumisesta huolimatta lauantaiaamuna jännittää varmasti. Viivalla mietin taas, miksi pitää vapaaehtoisesti laittaa itsensä tällaisiin tilanteisiin. Viimeisillä kilometreillä epäilen järkevyyttäni vielä ankarammin. Mutta kaikki ne kuuluvat tähän pakettiin. Se alkaa suunnittelusta jatkuakseen itse suoritukseen. Sitten voi aloittaa taas alusta.