Huhtikuun ensimmäisellä viikolla Ylläksellä oli vielä yli metrin verran lunta. Metsässä ei olisi voinut juosta ilman juuri sitä tarkoitusta varten tehtyjä polkuja. 172-senttisestä varrestani suurin osa olisi uponnut hankeen, jos olisin yrittänyt mennä metsään mistään muualta.
Polut, joilla viikon mittaisella Ylläksen lomalla kävin juoksemassa, ovat yhtä lailla tarkoitettu juoksijoille, fatbike-pyöräilijöille kuin kävelijöillekin. Eräänä aamuna seurasin polulla tassunjälkiä, kunnes tajusin, että juuri huolletulla polulla ne olivat ainoat jäljet. Jokin metsän eläin oli yksikseen tallustellut helppokulkuista uraa.
Ylläksellä on laaja ja maankuulu latuverkosto, moottorikelkkareittejä ja muille kulkijoille tarkoitettuja polkuja. Eri tarkoitusta varten tehdyt reitit kulkevat erillään toisistaan, joskin ne ajoittain risteävät ja kulkevat limittäin. Lyhyet osuudet, joilla saa hiihtämisen lisäksi myös juosta, pyöräillä tai kävellä, on merkitty yhteiskäyttöalueiksi.
Moottorikelkkareiteille sen enempää kuin laduillekaan ei ole asiaa jalan tai pyörällä. Huomasin, että yksi juoksemisestani reiteistä oli merkitty lumikenkäkävelijöille ja pyöräilijöille, mutta juoksin siellä silti. Yhtäkään ihmistä ei tullut vastaan, joten eipä ollut kukaan häätämässä pois. Pelästytin kaksi lintua, kun pujottelin metsässä mäntyjen välissä. Ne lehahtivat räpiköiden lentoon aivan vierestäni.
Puhun poluista, mutta todellisuudessa metsässä kulkevat reitit ovat 70-80 senttimetriä leveitä väyliä. Jos joku tulee poluilla vastaan tai on ohitettava toinen reitin käyttäjä, kummankaan ei tarvitse mennä upottavan hangen puolelle.
Polut ovat noin 15-20 senttimetriä lumenpinnan tasoa alempana samaan tapaan kuin hiihtoladut. Polkujen pohja on kova, koska niitä huolletaan ymmärtääkseni viikoittain. Lisäksi jokainen käyttäjä tamppaa pintaa kovemmaksi.
Vaikka polkuja huolletaan, aina ei voi odottaa kovin helppokulkuisia reittejä. Juoksin viikon loman aikana kolme kertaa: kaksi kymmenen kilometrin juoksua ja yhden 15 kilometrin lenkin. Jokaisella kerralla keli oli hieman erilainen.
Saavuimme Ylläkselle pääsiäisviikon lauantaina, jolloin oli päivän aikana satanut uutta lunta. Kun lähdin sunnuntaina poluille juoksemaan, kovan pohjan päällä oli vielä kaikki edellisenä päivänä satanut lumi. Polkujuoksukenkien karkea pohjakuvio oli tarpeen, eikä askeleeni pahemmin lipsunut.
Ylläksen lomalla aurinkoiset päivät seurasivat toisiaan, mutta alkuviikosta yhtenä yönä satoi vielä kerran lisää lunta. Pisimmän eli 15 kilometrin lenkin juoksin tiistaiaamuna.
Huomasin, että polut oli viimeisimmän lumipyryn jäljiltä huollettu, mutta navakka tuuli oli kinostanut lunta poluille. Avoimilla paikoilla lunta oli lähes samassa tasossa kuin ympäröivä hanki.
Minulla kesti 15 kilometrin juoksemisessa lähes kaksi tuntia. Poluilla ei lähtökohtaisesti kannata tarkkailla vauhtia, sillä matkanteko kestää sen, minkä kestää.
Vuokramökkimme Ylläksellä oli lähellä Ylläsjärven puoleisia laskettelurinteitä. Kun lähdin juoksemaan, oli alkumatkasta alamäkeä ja vastaavasti mökille palatessa ylämäkeä. Muutoin polut Ylläsjärven puolella olivat melko tasaisia pieniä mäennyppylöitä lukuun ottamatta.
Loppuviikosta jalat alkoivat olla kaikesta laskettelusta, hiihtämisestä ja juoksemisesta raskaat ja väsyneet, mutta lähdin vielä kerran juoksemaan kymmenen kilometriä.
Ilokseni huomasin, että polut olivat muiden käyttäjien jäljiltä tamppaantuneet erinomaiseen kuntoon. Uutta lunta ei ollut enää satanut ja tuuli oli vaihteeksi tyyntynyt. Pääsin juoksemaan ilman, että nilkat uhkasivat muljahtaa tai että kenkäni olisivat kyntäneet lumessa.
Polkukenkinä minulla olivat Asics Trabuco Terra 2:t. Ostin kengät toiveikkaana tänä keväänä, kun minun oli myöhemmin huhtikuussa tarkoitus osallistua Etelä-Ranskassa polku- ja katujuoksua yhdistävään 23 kilometrin juoksutapahtumaan. Tapahtuma peruttiin. Lähden joka tapauksessa käymään Välimeren rannalla Provencessa, mutta siitä lisää toiste.
Trabuco Terrat eivät ole mitkään 100 kilometrin kisakengät vaativaan maastoon, vaan pikemminkin aloittelijan polkukengät. Lapin lumella ne toimivat erinomaisesti. Pito oli mainio, tuntuma alustaan hyvä ja niillä pystyi vaivatta juoksemaan pari tuntia.
Pakkaslumi on sen verran nihkeää, että nastakenkiä ei sellaisella tarvita. Niitä minulla ei ollut edes reissussa mukana. Asicsin popot sen sijaan saivat kilometrejä. Niitä kertyi viikon mittaisen loman aikana 35.
Ylläksen polkujuoksureitit on merkitty maastoon sinisin kepein. Polulta pääsee eksymään oikeastaan ainoastaan risteyskohdissa. Jos reitiltä kokeilee poiketa missään muualla, uppoaa metriseen hankeen.
Polkujuoksureitillä ei pysty oikaisemaan, mutta toisaalta harhaan juoksemisen vaaraakaan ei ole, kun on lähtenyt oikealle polulle. Poluille pääsee Ylläksen hiihtokeskuksen luota, usealta latukahvilalta, parkkipaikoilta tai sieltä, missä polku risteää autotien kanssa. Juostessani huomasin, että polut kulkevat myös monen mökin vieritse.
Juoksin samoja polkuja pitkin kolme vuotta sitten . Ne kulkevat edelleen tismalleen samassa kohtaa. Reittisuunnittelussa käytin avukseni myös Suunnon kellon sovelluksen heatmapiä. Ylläksen nettisivuilta sivuilta voi ostaa 15 euron arvoisen sähköisen kartan.
Ylläksellä vietetyn viikon jälkeen urheilukelloni sovellus kertoi, että harjoitteluni on tuottavaa ja kunto nousee. Olisipa aina lomaa ja aikaa harjoitella niin paljon kuin tahtoo.
Kävin Ylläksellä vain kaksi kertaa hiihtämässä. Ensimmäinen hiihtolenkki oli reilu 21 kilometriä ja toinen hieman alle yhdeksän. Yhteensä hiihdin siis 30 kilometriä. Viime vuoden Lapin lomalla hiihdin yhdellä lenkillä sen verran. Oli suorastaan lentokeli. Tällä kertaa keli oli todella nihkeä, koska koko ajan oli pakkasta. Eteneminen oli hidasta ja vei voimia.
Tiedän, mitä hiihtäminen Lapin keväthangilla parhaimmillaan on, joten hiihtäminen jäi tänä vuonna vähiin. Olen saanut hiihtää aivan riittävästi tänä talvena Espoossa. Toisaalta kävimme kuitenkin kuutena peräkkäisenä päivänä Ylläksellä laskettelemassa, joten olin myös suksien päällä.
Yhteenvetona polkujuoksusta talvella Ylläksellä voin todeta seuraavaa:
- Kelit vaihtelevat ja polkujen kunto sen mukaan. Älä odota priimakuntoisia polkuja.
- Sopeuta matka ja vauhti kuntoosi ja käytössäsi olevaan aikaan. Sitten vain nauti!
- Varmista, että pääset valoisaan aikaan pois poluilta. Suurinta osaa ei ole valaistu.
- Pysy poluilla. Älä lähde kahlaamaan hankeen tai hortoilemaan moottorikelkkaurille.
- Ota mukaasi puhelin sekä halutessasi hieman lisäenergiaa ja juomaa. Latukahvilat aukeavat myöhään ja sulkeutuvat aikaisin.
LENKILLÄ 