MATKAT

Päiväretki Venetsiaan

Olen kahden viikon lomamatkalla Italiassa, ja ensimmäisen viikon majapaikasta on Venetsian kaupunkiin noin tunnin ajomatka. Olisi harmi jättää käymättä Venetsiassa, kun näin lähelle olemme tulleet. Matkan pääpaino on uimisessa, rannalla olossa, lepäämisessä, hyvän ruoan syömisessä ja yhdessäolossa, mutta muutama kulttuurikohdekin mahtuu mukaan.

Kaupunki

Olimme mieheni kanssa molemmat käyneet aikaisemmin Venetsiassa. Kaupunki kesti vielä toisen vierailun, ja samalla saimme näyttää lapsille kapeat kujat ja kanaalit. Ostamastani matkaoppaasta luin, että kaupunki ei ole juuri kahteensataan vuoteen muuttunut. Itse asiassa mikä tahansa ennen sotia kirjoitettu opas pätisi edelleen. Uutta oli ravintoloiden ikkunoiden wifi-merkinnät ja selfie-tikkuineen hyörivät turistit. Kumpiakaan näistä ei ollut vielä vuonna 2003, kun opiskelijana kävin ensimmäistä kertaa Venetsiassa.

Venetsia on rakennettu soiselle suistoalueelle mäntypaalujen ja kivetysten varaan. Moni rakennus on pysynyt paikoillaan yli 400 vuoden ajan. Kaupunki koostuu saarista, joita kanaalit rajaavat. Isoin kanaaleista on Canal Grande. Sitä on kuvattu ”maailman kauneimmaksi kaduksi”.

Venetsia on kallis paikka niin siellä asuvalle kuin piipahtavalle turistille. Asuntojen hinnat ovat karanneet niin korkealle, että niihin on varaa enää lähinnä ulkomaalaisilla miljonääreillä. He saattavat viettää siellä vain muutaman viikon vuodesta, ja monen asunnon ikkunat ovat illan saapuessa pimeinä. Turistin kannattaa varautua kalliisiin pizzoihin ja maksamaan 40 minuutin gondoliajelusta vähintään 80 euroa.

Kuinka sinne pääsee?

Venetsiaan voi mennä junalla, vesitaksilla, laivalla tai autolla. Auto pitää jättää viimeistään Piazzale Romalla, sillä Venetsia on kävelijöiden kaupunki. Astetta halvempi vaihtoehto on jättää auto Tronchetton parkkihalliin, kuten me teimme. Hinta on maksimissaan kahden tunnin pysäköinnistä kolme euroa tunnilta ja sen ylittävältä ajalta viisi euroa tunnilta. Enintään kuitenkin 21 euroa.

hinnat
Tronchetton parkkihallin hinnat.

Päivän aikana kävelimme yhteensä reilu kahdeksan kilometriä. Vastahakoisesti laitoin lenkkarit jalkaan, sillä mielestäni nahkasandaalit olisivat olleet paljon tyylikkäämmät. Lenkkarit olivat käsky osteopaatilta, jolla olen käynyt hoidattamassa kipeää lonkkaani. Jälkeenpäin olin tyytyväinen, että en lähtenyt kaupungille ohutpohjaisilla sandaaleilla.

Päivän päätteeksi palasimme Tronchetton parkkihallille vaporettolla eli vesibussilla. Liput maksoivat 7,50 euroa henkilöltä. Matka oli hintansa arvoinen. Hyppäsimme vesibussin kyytiin Pyhän Markuksen torin laidalla ja jäimme pois pysäkillä ”Tronchetto Car Park”. Kätevää! Vesibussin kyydissä sai katsella vielä Canal Granden maisemia ja alittaa yhden kaupungin kuuluisimmista silloista Rialton sillan.

vaporetto
Vesibussi eli vaporetto on osa julkista liikennettä.

Mitä siellä voi tehdä?

Venetsian tunnetuin paikka on Piazza San Marco eli Pyhän Markuksen tori. Sinne meidänkin matkamme kulki saarten halki. Karttaa ei juuri tarvinnut, sillä reitti aukiolle oli merkitty kadunkulmiin. Venetsia on joka tapauksessa pieni, eikä siellä kovin pahasti voi eksyä. Kanaalien yli ei toki pääse kuin siltoja pitkin ja isoimman kanaalin yli kulkee vain muutama silta.

venezia
Pyhän Markuksen torilla.

Lukemani matkaoppaan mukaan pelkästään Pyhän Markuksen torilla olevaa Pyhän Markuksen Basilikaa ei voi käydä kunnolla läpi edes yhdessä päivässä. Jono kirkkoon kiemurteli pitkänä, joten emme edes yrittäneet sisälle. Muutenkin päivämme kului lähinnä kävellen kujia pitkin, katsellen kauniita rakennuksia ja kanaaleissa lipuvia gondoleita, joita ohjasivat mustiin housuihin ja raitapaitoihin pukeutuneet gondolieerit.

Rialto Bridge
Canal Grande ja Rialton silta.

Suurimman kanaalin Canal Granden ylittää Rialton silta, jota mekin käytimme kävellessämme kaupungin halki. 1400-luvulla yksi edeltävistä puusilloista oli romahtanut, kun ihmismassat olivat tulleet sillalle katsomaan hääkulkuetta. Nykyinen silta on tehty kivestä ja niin vankkaa tekoa, että se on kannatellut yli kulkevia ihmisiä 1500-luvun loppupuolelta asti.

Sillat, varakkaiden sukujen rakennuttamat toinen toistaan hienommat palatsit, kirkot… Koko kaupunki on yhtä hienoa nähtävyyttä. Jos on enemmän aikaa, löytyy kaupungista vaikka mitä mielenkiintoista katsottavaa. Huokausten silta ei puhuttele arkkitehtuurillaan vaan tarinallaan. Silta on yhdistänyt tuomareiden tilat ja sellit, ja tarina kertoo, että sillan ylittäessään vangit kokivat vapauden viimeistä kertaa ja huokaisivat.

huokausten silta
Ponte dei Sospiri eli huokausten silta.

Mitä siellä voi syödä?

Kesäkuun lopulla kaupungissa vieraillessamme ravintoloissa oli hyvin tilaa. Riippuu matkabudjetista, mitä ja missä kannattaa syödä. Olimme ottaneet reppuun evääksi hedelmiä ja vettä, jotka nautimme pieneksi välipalaksi ennen lounasta. Kaupungissa on runsaasti take away -paikkoja, joista saa alle kymmenellä eurolla mukaansa pizzaa, sämpylää, leivonnaisia… Kävimme myös ruokakaupassa, josta voi halutessa ostaa edullisesti syömistä tai juomista.

Kujilla ja aukioilla on ravintoloita, joissa voi nauttia pizzaa tai pastaa ulkopöydissä ja samalla katsella ohikulkijoita ja ihailla rakennuksia. Näissä paikoissa pizzojen hinnat olivat reilusti yli kymmenen euroa. Kannattaa muistaa, että Italiassa laskun loppusummaan tulee lisäksi jos jonkinlaista palvelu- ja pöytämaksua.

Hinta ei turistirysissä kerro mitään ruoan laadusta. Emme halunneet tuhlata eurojamme ylihintaisiin ravintola-annoksiin, joten päädyimme syömään Castellon kaupunginosaan ravintolaan, jossa ei ollut pöydissä pöytäliinoja ja maksu piti käydä maksamassa kassalle. Söimme kuitenkin mukavasti: kaksi pizzaa, kahdet ranskalaiset, lounassalaatti, juomat viidelle ja kahvit aikuisille kaikkinensa yhteensä 60 euroa.

img_6429

Suosittelenko?

Suosittelen. Alkukesästä ei ollut liian kuuma eikä turisteja liikaa. Kaupungissa vierailu oli miellyttävä kokemus. Kun laskee mukaan kävelyn ja paluumatkan vesibussilla, olimme kaupungissa noin viisi tuntia. Mukanamme oli 7-, 9- ja 12-vuotiaat lapset, jotka jaksoivat hyvin kävellä ja katsella sen ajan. Varustaudu hyvillä kengillä, aurinkorasvalla ja juomisella. Sitten vain annat tunteen viedä, että olisit hetken aikaa isossa elokuvalavastuksessa.

Viittaamani matkaopas Eyewitness Travel -sarjan Venice & The Veneto v. 2018 uudistettu painos. ISBN 978-0-2413-0602-4.

Follow my blog with Bloglovin

3 kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s