Arki alkaa, mikä muuttuu?

Pidin yhden työurani pisimmistä kesälomista, joka alkoi kesäkuun lopulla ja päättyy tänään. En avannut työkonettani viiteen viikkoon.

Aamuvirkkuna luonteena en yrityksistäni huolimatta päässyt minkäänlaiseen lomarytmiin. Nousin monena aamuna keittämään kahvia puoli kahdeksan aikoihin.

Viikon verran keitin kahvia Italiassa. Juoksin, luin, uin ja rentouduin. Oli mukava matka.

Muut neljä viikkoa olin enimmäkseen kotona ”tarvittaessa töihin kutsuttavana”.

Kun haimme rakennuslupaa talomme laajennukseen, emme mieheni kanssa tienneet, mitä kaikkea se tarkoittaa.

Remontin viimeisiä rippeitä on työstetty tänä kesänä. Mieheni on rakentanut ja minä pyydettäessä nostellut kipsilevyjä, paloitellut eurolavoja ja laittanut ruokaa pöytään.

Italiassa hankitun rusketuksen kaveriksi ihoon on tullut raapale sinne ja mustelma tuonne.

Loma ei ollut raatamista vaan välillä ihan juhlaa. Täytin 44 vuotta ja pidin kahdet pirskeet kotonani.

Kavereideni kanssa osallistuin Espoon viinijuhlille. Lisäksi ehdin nähdä kauempana asuvia sukulaisiani.

Juoksuohjelman noudattamisesta annan itselleni tyydyttävän arvosanan. En juossut niin paljon kuin etukäteen suunnittelin.

Ikä ja kokemus auttavat ymmärtämään, että onnellisuuden kokemukset ovat jossain muualla kuin täydellisissä suorituksissa.

Isoja saavutuksia seuraa joskus vähintään yhtä iso tyhjyys. Olen yrittänyt nauttia pienistä asioista.

Yhtenä iltana kävin kastelemassa pihakukkia illan jo hämärryttyä. Kukkapenkissä lymyili sammakko, jonka päälle epähuomiossa kaadoin vettä kastelukannusta.

Sammakko säikähti ja otti muutaman laiskanpuoleisen hypyn. Minä hieman hätkähdin, mutta jätin pomppimiset sikseen.

Katsoin sammakkoa vaiti. Näin, miten sen pieni sydän löi ruskean ja kiiltelevän ihon alla. Olimme kaksi elollista hiljaisessa illassa. Onni on, kun kykenee pysähtymään hetkeen.

Teen toimistotyötä eli työni ei ole fyysisesti rasittavaa. Työskentelen pääosin kotoa käsin etänä.

Työpäivien suurin fyysinen haaste on muistaa tauottaa työtä ja liikkua välillä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa tuolista nousemista.

Myös aivotyöskentely väsyttää. Kun työt jälleen alkavat ja arki on täällä, tulen varmasti olemaan väsyneempi. Juokseminen ja muu liikunnan harrastaminen kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa.

Paikoilleen jääminen on huonon kierteen alku, kun taas liikkeelle lähteminen versoaa monta hyvää asiaa.

Kun arki alkaa, on elämä aikataulutetumpaa. On työt, koulut, harrastukset. Töissä on käytävä, jos haluaa joka kuukausi rahaa tililleen. Lapsilla on oppivelvollisuus. Mitä olisikaan elämä ilman harrastuksia?

Nykyelämä on monilla helppoa, kun sähkö tulee seinästä, vesi hanasta, asunto on lämmin ja kaupasta saa valmiiksi viipaloidut juustot, leivät ja leikkeleet.

Ihmisille jää vapaa-aikaa, josta osa on varattava lepäämiseen ja palautumiseen, mutta osa kannattaa käyttää asioihin, jotka tuovat hyvää sisältöä elämään.

Juoksutavoitteeni on syysmaratonilla. Olen usein kyseenalaistanut tavoitteellisen harjoittelun mielekkyyden.

Sitten taas huomaan, miten helppoa on katsoa harjoitusohjelmasta, millainen lenkki kunakin päivänä on juostava, milloin levättävä ja milloin muuten vain liikuteltava kehoa. Kun kaikkea edellä mainittua saa sopivassa suhteessa, tulee siitä hyvä olo.

Arkena tulee olemaan jonkin verran helpompi pysyä harjoitusohjelmassa, vaikka omien liikuntaharrastusten kanssa samasta ajasta kilpailee moni muukin asia.

Lomalla tykkäsin tehdä päiväreissuja lähelle tai vähän kauemmas, vaikka siihen kuluikin lähes koko hereilläoloaika. Kun arki alkaa, tulen olemaan enemmän kotona ja lähiympyröissä.

Kaikki kolme lastani tulevat olemaan koulujen alkaessa eri oppilaitoksissa. Melkoista suhinaa ja tohinaa siis tiedossa. Onneksi oma työpaikkani pysyy samana. On jotain pysyvää.

Minun ei tarvitse alkaa säätää unirytmiäni kohti arkea, sillä herään aikaisin ilman herätyskelloakin. Paikoillaan oloa tulee enemmän, hyötyliikuntaa vähemmän ja kellotettuja lenkkejä toivottavasti määrätietoisemmin.

Luin lomalla viisi kirjaa ja aloitin kuudetta. Arkena en ehdi lukea yhtä paljon, mutta siinäkin on jonkin verran kyse priorisoinnista.

On oman päätökseni vallassa, tartunko illalla puhelimeen vai kirjaan. Lähipäivinä näiden kahden aktiviteetin kanssa kilpailevat tv-lähetykset Pariisin olympialaisista.

Lounasta ei voi arkena syödä kovin pitkän kaavan mukaan eikä aamukahvia juoda kiireettä terassilla. Niitä hetkiä tulee lomasta ikävä. Lomaa enemmän tulen syksyn tullen kaipaamaan KESÄÄ, sillä se on ihmisen parasta aikaa. Onneksi on vielä kesää jäljellä.