Tammikuun alussa ruuhkaa on muuallakin kuin kuntosalilla

Juoksumatto tarjoaa hyvät näkymät halki koko kuntosalin. Salilla, jonka ylihintaista kuukausimaksua maksan, aerobiset laitteet on sijoitettu viiteen riviin salin takaseinän eteen. Juoksumattoja on kolmessa rivissä. Kaksi riviä on varattu kuntopyörille ja crosstrainereille. Salin takaosasta näkee yli muun harjoittelualueen ulko-ovelle saakka. Katosta roikkuu tv-ruutuja kahdessa rivissä ja niissä pyörivät antenniverkon yleisimmät kanavat.

Juoksen ajoittain jopa tunnin mittaisia harjoituksia juoksumatolla. Viime aikoina olen ehtinyt hikoillessani katsella tv:stä itävaltalaista Poliisikoira Rex -rikossarjaa (tekstitykset auttoivat kovasti kärryillä pysymistä), Uuno Turhapuro Armeijan leivissä tv-sarjaa (ilman tekstitystä luin vaivatta Loirin huulilta sanan ”appiukko”) ja osan Tove Janssonin elämäkertaelokuvasta (intiimikohtaukset olisivat saaneet punastumaan, ellen olisi jo ollut kirkuvan punainen naamastani). Välillä kuuntelen musiikkia puhelimeltani, enkä silloin oikein tiedä, mihin katselisin. Minuuttien seuraaminen juoksumaton näytöltä saa ajan kulumaan entistä hitaammin.

Kuntosalilaitteissa rehkivien ihmisten seuraaminen olisi kiusallista molemmille osapuolille, mutta tarkkailuasema juoksumatolla tarjoaa mahdollisuuden siihenkin. Kieltäydyn katsomasta kenenkään harjoittelua arvostellen. Korkeintaan, jos näen oman lapseni, jotka nykyään käyvät harjoittelemassa kanssani, tekevän jonkin liikkeen väärin, tekisi mieli huutaa ”Älä jännitä niskaa!” tai ”Hartiat alas!”. En lähtökohtaisesti saa mennä lähellekään lapsiani heitä neuvomaan, joten huutelu salin poikki ei tule kysymykseen.

Kun joulun aikaan taas tein yhtä juoksuharjoitusta matolla, huomasin selvästi kokeneemman saliharrastajan menevän kysymään eräältä nuorelta, voisiko tämän sarjojen välissä tulla käyttämään samaa salilaitetta. Se on toki normaalia kuntosalilla, mutta harmitti nuoren puolesta, koska kokeneempi kävijä latasi laitteeseen isot painot ja eri säädöt, jotka eivät sopineet nuoremmalle. Tämän oli omalla vuorollaan palautettava säädöt takaisin itselleen sopiviksi. Onneksi tämänhetkisen kuntosalini ilmapiiri on yleisesti ottaen salliva ja nuorekas. Nuoret ovat omien lapsieni ikäisiä ja minäkin mahdun sinne hyvin.

En suostu nauramaan kenellekään saliharjoittelun juuri aloittaneelle tai niille, jotka lopettavat alkuinnostuksen jälkeen. Kuntosalilla on alkuvuonna ruuhkaista, mutta nostan hattua kaikille, jotka ovat päättäneet aloittaa vuodenvaihteessa terveellisemmän elämän. Kuntosaliyrittäjän lompakko kiittää, mutta niin myös kansanterveys ja lopulta kansantalous, kun kansalaiset pysyvät pidempään työkuntoisina – ihmisten henkikohtaisista onnistumisen tunteista puhumattakaan. Ulkonäkö ja kuntosaliharjoittelu mainitaan usein samassa yhteydessä, mutta ainakaan itselläni nämä kaksi asiaa eivät ole enää vuosiin liittyneet toisiinsa. Käyn juoksumatolla juoksemassa osan maratontreeneistäni, ja ylätaljan veto auttaa toimistotyöntekijän hartiajumeihin.

Olen pitänyt omaa blogiani yli seitsemän vuoden ajan. Blogini lukijatilastoista selviää, että vuosittaiset kävijämäärät olivat huipussaan vuonna 2021, jonka jälkeen lukijavirta on hidastunut. En ole suostunut uskomaan, että syynä olisi jokin minusta johtuva syy. En liioin ole ajatellut lopettaa blogin pitämistä, sillä kirjoitan tätä yhtä paljon itselleni kuin lukijoilleni. Olen innostunut kirjoittamisesta ja käynyt kirjoituskursseilla. Blogin pitäminen on minulle hyvää kirjoitusharjoitusta. Luen myös paljon ja kirjoitan ajoittain blogiini kirja-arvosteluja. Hyvin kirjoitettujen kirjojen lukeminen opettaa myös sanankäyttöä.

Moni juoksusisältöä kuluttava on 2010-luvun blogien kulta-ajan jälkeen siirtynyt blogeista Facebookiin, sieltä Instagramiin ja edelleen TikTokiin. Olen suostunut seuraamaan lukijoitani Instagramiin asti, mutta sitten olen lyönyt jarrut pohjaan. TikTokiin en mene. Jaan ajatuksiani mieluiten kirjallisessa muodossa, eikä loputon videovirta ei ole se, johon haluan jalkani kastaa. Yhdysvallat haluaa kieltää TikTokin, mutta syynä ei ole hurskas ajatus ihmisten suojelemisesta vahingolliselta sisällöltä. Ainoastaan se tuntuu huolettavan, että TikTokin omistaa kiinalainen teknologiayritys. TikTokissa on paljon hyvääkin, sillä sieltä on noussut ulkomaisia ja kotimaisia kirjailijoita etenkin nuorten suosioon. Suomalaisena esimerkkinä voi mainita Saara Rostedtin, joka sai kustannussopimuksen TikTokin kautta.

Tällä viikolla rapakon takaa Yhdysvalloista on kantautunut huolestuttavia uutisia myös Facebookin ja Instagramin osalta. Niiden emoyhtiö Meta aikoo Yhdysvalloissa poistaa ulkopuoliset faktantarkastajat ja lakkauttaa monimuotoisuutta edistäviä DEI-ohjelmia. Omasta Facebookin uutisvirrastani olen jo poistanut sinne automaattisesti tupsahtaneet Sebastian Tynkkysen julkaisut. En halua nähdä hänen mielipiteitään imettämisestä, wokesta tai yhtään mistään. Ne saavat verenpaineeni nousemaan. Vastaavanlaista siivoilua joudun harrastamaan jatkossa vieläkin enemmän, mikäli Facebook Euroopassakin alkaa suosia totuuden rajoja koettelevaa sisältöä.

Muutamilla teknologiajättien omistajilla on jo nyt käsittämätön määrä valtaa. Vuoden ensimmäisenä päivänä Yhdysvalloissa Las Vegasissa Teslan Cybertruckin kuljettaja räjäytti itsensä ja autonsa. Mediatietojen mukaan itse Elon Musk auttoi viranomaisia avaamalla etäyhteyden avulla räjähdyksessä automaattisesti lukkiutuneet Teslan ovet sekä tarjoamalle näille tiedon, missä auto oli matkalla räjähdyspaikalle ladattu. Hätkähdin uutisen kuultuani. Tuntuu suorastaan vaaralliselta, että yhdellä ihmisellä on näin paljon valtaa, vaikka hän tässä tilanteessa toimikin auttaakseen. Teslan ohella Musk omistaa entisen Twitterin eli nykyisen X-palvelun, jonka algoritmin hän on sormeillut jo mieleisekseen.

Elon Muskin ja Yhdysvaltain johtoon palaavan Donald Trumpin veljelliset välit ovat olleet maailman tietoisuudessa jo pidempään. Nyt jonoon astuu Metan toimitusjohtaja Mark Zuckerberg, joka on lahjoittanut miljoona dollaria Trumpin virkaanastujaisrahastoon. Zuckerbergin käyttämä rannekello on lähes miljoona dollarin arvoinen, joten taskusta löytyy taatusti aina yksi miljoona hänen tärkeiksi katsomiinsa kohteisiin. Trump taasen katselee rahankiilto silmissä Grönlantia, viittaa kintaalla ilmastotoimille ja pitää itseään paremman näköisenä kuin Kamala Harris. Vaikka kaikkea Trumpin sanomaa ei voi ottaa tosissaan, on kuitenkin muistettava, että hän laukoo omia totuuksiaan pian yhden maailman vaikutusvaltaisimman valtion päämiehenä.

Sosiaalisen median jättien ottama suunta huolestuttaa. Hätkähdyttävä sisältö saa näkyvyyttä, ja tarvitaan paljon jalat maassa -asennetta, ettei erehdy luulemaan kaikkea sosiaalisessa mediassa näkemäänsä valtavirran ajatteluksi. Onneksi minulla on oma blogini, jonka sisällöstä saan määrätä. Ilokseni olen pannut merkille, että blogissanikin on ollut havaittavissa alkuvuonna jonkinlaista ruuhkaa. Vaikka olen ollut huomaavinani hiljaisia signaaleja siitä, että ihmiset pohtivat sosiaalisen median alustoilta poistumista, en usko lukijoiden määrän lisääntymisen johtuvan siitä. Vuodenvaihteessa moni asettaa juoksutavoitteen ja ylipäänsä kiinnostuu kuntoilusta. Se näkyy blogissani, jonne olen reilun seitsemän vuoden aikana kirjoittanut lähemmäs 700 kirjoitusta aiheesta. Blogini lukijamäärät ovat viime viikkoina kasvaneet.

Ihmiset eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka blogissani alkuvuosien jälkeen onkin ollut vähemmän kävijöitä. He ovat jälleen osoittaneet itsestään elonmerkkejä, mikä ilahduttaa. Somealustat pakottavat käyttäjänsä tuottamaan tietynlaista sisältöä, jotta julkaisut saavat näkyvyyttä ja miellyttävät algoritmeja. Teen itsekin välillä lyhyitä videoita eli keloja, joita jaan Instagramiin ja Facebookiin. Ne saavat paljon katselukertoja, vaikka sisältöä olisi täyttä höttöä. En edes halua ajatella, millaiseksi esimerkiksi Facebookin tai Instagramin algoritmi vielä muotoutuu, kun mahtisonnit rapakon takana puhaltavat maskuliinista höyryä sieraimistaan, kalistelevat sarviaan ja kuopivat sorkillaan maata paksujen vatsojensa ja lompakkojensa alla.

Blogissani eivät määrää muskit tai myskihärät vaan minä itse. Se on erittäin vapauttavaa tällaisina aikoina, kun ei oikein enää tiedä, mihin voi luottaa. Jos ja kun faktantarkistus Facebookissa loppuu, lisää se konservatiivista sisältöä alustalla. Naisena ja naisjuoksijana pidän erittäin tärkeänä esimerkiksi sitä, minut huomioidaan ensi sijassa ihmisenä ja juoksijana, eikä sukupuoleni edustajana. Juokseminen kuuluu miehille, naisille ja kaikille. Varsinkin harrastelijatasolla tuloksia määrittävät muut asiat kuin sukupuoli.

Vaikka ihmiset unohtaisivat kevään tulleen uudenvuodenlupauksensa ja siinä sivussa juoksublogini, se ei haittaa. Tiedän, että he ovat edelleen olemassa ja löytävät tarpeen tullen blogiini. Uusiakin lukijoita on varmasti joukossa. Jatkan juoksusta ja kaikkeen siihen läheisesti tai kaukaisesti liittyvästä kirjoittamisesta. Aion tänä vuonna kirjoittaa myös kirjoittamisesta. Onhan meille annettu kirjoittamisen ja lukemisen lahja, emmekä ole vain silmät pyöreinä muiden tuottamaa videosisältöä kuluttava zombielauma.