10 syytä harrastaa juoksua

1. Alhainen kummallisuuskerroin

Kun kertoo jollekin, joka on erehtynyt kysymään tai muuten valikoitunut sattumalta tai tarkoituksella uhriksi, että harrastaa juoksemista, keskustelukumppani tietää heti, mistä on kyse. Esimerkiksi, jos kertoisi viettävänsä vapaa-aikansa alpakka-agilityn parissa, joutuisi paljon yksityiskohtaisemmin selostamaan, millainen harrastus se on.

Tosin, mitä tarkemmin ja rehellisemmin kuvailee juoksuharrastustaan, sitä oudompaan asentoon vastapuolen naama saattaa vääntyä. 20 kilometrin aamulenkki, kotimatka töistä juosten tai kymmenes maraton alkavat harrastukseen vihkiytymättömän mielestä vaikuttaa sekopäiseltä puuhastelulta.

Onneksi voi aina turvautua muiden juoksijoiden seuraan, jota riittää. Alpakka-agilityn harrastajamäärä lienee vähäinen, joten se olisi siinä mielessä huono valinta, vaikka pitkäkaulaiset kamelinisäkkäät sympaattisia ovatkin. Juoksija saattaa näyttää hassulta juomapulloja ja energiageelejä täyteen ladatun juoksuliivinsä kanssa, mutta niin näyttää juuri keritty alpakkakin.

2. Juokseminen on tasa-arvoista

Kahden teini-pojan vanhempana tiedän, että he ovat monessa asiassa ketterämpiä kuin heidän pian 45-vuotias äitinsä. Mutta niin heidän pitääkin olla! Nuoret miehet ovat heitä, jotka tarpeen tullen puolustavat tätä maata. Jo oma ikäluokkani sai hakea naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen, mutta edelleen isoin osa asepalveluksen suorittaneista on miehiä. Aina, jos ohitseni juoksee nuorukainen kevyesti pomppien kuin astronautti kuun pinnalla, uskon Suomen tulevaisuuteen, eikä minua haittaa jäädä toiseksi.

Miehillä on isommasta lihaskudoksen ja vähemmästä rasvakudoksen määrästä johtuen etulyöntiasema juoksussa. Miehet eivät automaattisesti ole nopeampia juoksijoita, vaan naisten on aivan mahdollista juosta kovempaa ja pidempään kuin enemmän testosteronia kehossaan kuljettavat lajitoverinsa. Harjoittelun määrä ratkaisee, ja siinäkin vähemmän voi olla enemmän. Juoksutapahtumissa huolellinen valmistelu, vauhdinjako ja lisäenergian ottaminen ovat isossa roolissa. Ne eivät ole sukupuolisidonnaisia asioita.

3. Juoksija saa kertoa kakka- ja pissajuttuja

Mitkään ruumiineritteet eivät ole juoksijalle vieraita. Jos lenkkikaverin on tarve kakata ennen juoksua, sen aikana tai mahdollisimman pian sen jälkeen, tarpeensa voi aivan avoimesti kertoa. Tarpeiden ei ole hyvä tulla housuun, mutta jos niin käy, onpa kerrottavaa muille. Tosin nuo muut ihmiset kannattaa valita juoksijoiden joukosta, sillä henkilöt, jotka eivät käy kakkimassa pitkin pusikoita, voivat alkaa vihjailla pidätyskyvyttömyydestä. Edellä kerrottu pätee suurilta osin myös pissaamiseen.

Kylmässä ilmassa juokseminen aiheuttaa helposti nenän valumista, hiertävät vaatteet verenvuotoa erinäisistä paikoista ja pitkät lenkit varpaisiin vesikelloja, jotka puhjetessaan sotkevat sukat tahmean suolaisella kudosnesteellä. Laatta voi lentää ja kynnet irtoilla, mutta juoksu ei ole kauneuskilpailu. Hajuvesi ei kuulu omaan juoksuvarustukseeni, ja vieno toiveeni on, että muutkaan eivät suihkuttelisi sitä ylleen ennen lenkille lähtöä.

4. Hiki haisee – eikä haittaa yhtään!

Hiestä raskaat juoksuvaatteet ovat kuin käsin kosketeltava palkinto lenkin jälkeen. Juostessa kuuluu tulla hiki. Jopa talvipakkasessa juoksija hikoilee. Kesällä taivaalta porottava aurinko ja lämmin tuuli haihduttavat kosteuden ihon pinnalta, jolloin jäljelle jää vain harmaanvalkoisia rantuja ohimoille ja shortsien vyötärönauhaan. Hellelenkillä ylähuuleltaan voi maistaa suolan, ellei sitten ole ruiskauttanut energiageelipakkauksesta sokerista tahmaa ohi suunsa.

Juoksijat marinoidaan monissa liemissä. On suotavaa pestä juoksuvaatteitaan ja vielä tärkeämpää on kuurata itseään, mutta hienhajun lehahdus ei ole asia, jota tarvitsee hävetä. Jos juoksutapahtumassa sieraimiini leijailee nenäkarvat kärventävä käry, vaihdan paikkaani ja juoksulinjaani. Usein arvoitukseksi jää, kuka pahiten lemuaa, sillä hajun lähde voi olla kuka vain unelmaansa jahtaava osallistuja.

5. Juokseminen on paluuta juurille

Kun juoksemisesta tulee säännöllinen harrastus, muuttuu ruoka polttoaineeksi, keho kulkuvälineeksi ja illalla nautittu alkoholi aamulenkin tuhoksi. Kehoaan alkaa arvostaa aivan eri tavalla. Juokseminen ei ole asia, jota kroppamme vaatisi tai jota kaikkien olisi harrastettava, mutta se on ihmiselle luontaista.

Ruotsalainen psykiatri Anders Hansen on kirjoittanut kaksi loistavaa kansantajuista kirjaa siitä, miten evoluutio vaikuttaa siihen, mikä meistä tuntuu mukavalta, mikä kurjalta ja ennen kaikkea, miksi niin on. Juoksemisesta tulee hyvä mieli, koska aivojen on kannattanut palkita ihminen, joka on alkukodissamme savannilla jaksanut juosta ruoan perässä. Juokseminen on tietänyt ruokaa, ruoka hengissä pysymistä, hengissä pysyminen suvun jatkamista. Ihmissuku on jatkunut eikä se tuhovimmastaan huolimatta ole onnistunut tuhoamaan omaa lajiaan tai palloa, jolla elämme. Siksi sinäkin olet siinä lukemassa tätä. Lenkille siitä!

Lue lisää Anders Hansenin teoksista Aivovoimaa ja Aivoblues .

6. Juokseminen on tehokasta kuntoilua

Jokin aika sitten otin huoltoaseman automaatista ison kaakaon. Painoin nappia, ja vähälaktoosinen makea kaakaopavun lopputuote virtasi rusehtavana höyryävänä vanana kuppiini. Tähän on tultu, mietin, kun kiedoin äkillisesti viilenneen kevätsään kohmettamat sormeni kupin ympärille. Länsimaisen ihmisen ei tarvitse kuin hieman sormeaan ojentaa, ja ruokaa ja juomaa ilmestyy nenän eteen.

Jos haluaa kuluttaa ylimääräisiä kaloreita, juokseminen on todella tehokasta. Kun juoksuharrastuksen outouskerroin on pahemman laatuisen maratonhurahduksen tasolla, juoksija miettii lähinnä energian riittävyyttä. Ruokavalioon mahtuvat satunnaiset maitokaakaot ja suklaapatukat. Jos energiaa haluaa kuluttaa, tekee juoksu sitä tehokkaasti. Puolimaraton esimerkiksi puolitoistakertaistaa kaltaiseni juoksijan päivittäisen energiatarpeen.

7. Juokseminen nostaa korkealle

Korkealle nouseminen on sisäinen kokemus eikä tarkoita sitä, että muut nostaisivat juoksijan jalustalle, vaikka tämä sitä salaisissa haaveissaan toivoisikin. Keveyden tunteen saavuttaa muillakin laillisilla keinoilla laittomista keinoista tai ikärajasäädellyistä tuotteista puhumattakaan. Viimeksi huomasin avantouinnin tuovan samaa hyvänolontunnetta kuin juoksemisen.

Välitön juoksun jälkeinen hyvä olo liittyy fyysisen väsymyksen tuomaan tyydytykseen ja ajatukseen, että olipa jälleen järkevämpää lähteä lenkille kuin surffailemaan suoratoistopalvelun loputtomien mahdollisuuksien aalloille. Juoksua vasta aloittelevan voi olla vaikea tunnetta heti saavuttaa, mutta kyllä se poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta kaikille tulee.

Riippuvuuden juoksun tuomaan hyvänolontunteeseen huomaa silloin, kun jostain syystä ei pääse juoksemaan. Jotain puuttuu. Kun harjoittelu rullaa, on juoksija parhaimmillaan koko ajan pienissä endorfiinipöllyissä, mikä saa maailman näyttämään paremmalta paikalta. Se myös saa haluamaan koko ajan lisää. Onneksi kyseessä on aivan ilmainen ja laillinen aine.

8. Juokseminen on ilmaista

Juoksemisessa ei lasketa kuluja tai ei ainakaan kerrota kovin tarkkaan puolisolle/äidille/työkaverille, mitä maksoivat uusimmat kengät/kuulokkeet/juoksutrikoot. 80 euroa viime hetken maratonilmoittautumisesta – selllainen raha nyt menee yhteen baari-iltaan takseineen. 150 euroa vauhdikkaista aurinkolaseista – halpa hinta harmaakaihin estämisestä. 69,90 euroa kuukaudessa kuntosalijäsenyyydestä talvikuukausien ajan (sekä muutama kevätkuukausi kun irtisanominen unohtui, hups) – kansanterveys ja kansantalous kiittävät ja kumartavat rinta rinnan.

9. Juoksukunto kantaa muussakin elämässä

Juokseminen kehittää juoksijana, mutta sydän ei tiedä, millä sitä rasitetaan. Juoksija jaksaa hiihtää, uida ja pyöräillä, kunhan tekniikka on jotakuinkin kasassa. Maratonjuoksijan pitäisi teoriassa jaksaa saman päivän aikana imuroida talo, pestä lattiat ja pyyhkiä pölyt pinnoilta, mutta käytäntö sakkaa. Saatan puhua omasta puolestani, sillä siivoaminen jää minulta usein puolitiehen, kun kiinnostus lopahtaa. Kunto ei kuitenkaan lopu kesken.

Juokseminen vahvistaa sydäntä ja verisuonia. Allekirjoittaneen taipumus palella on helpottunut huomattavasti juoksuharrastuksen myötä. On ollut todella inhottavaa olla alituiseen viluinen, mutta nyt olen sitä enää harvoin. Uskon sen liittyvän parantuneeseen verenkiertoon. Fyysinen rasitus auttaa nukahtamaan ja nukkumaan levollisesti, mikä taas tuo energiaa seuraavaan päivään – hyvän kierre on valmis.

10. Juoksemalla pääsee uusiin paikkoihin

Juoksemalla lähitienoot tulevat tutuksi. Jos asuu paikassa, jossa voi juosta vain yhtä tienpätkää pitkin, muuhun ympäristöön tutustuminen on tietysti haastavampaa. Silloin voi pyöräillä, autoilla tai liikkua julkisella kulkuvälineellä muualle juoksemaan ja saada näin vaihtelua lenkkimaisemiin. Olen juossut kyläpaikasta kotiin, osan mökkimatkasta tai matkustanut juoksukaverini kanssa Helsinkiin junalla ja juossut keskellä pääkaupunkia. Vain mielikuvitus on rajana.

Matkakohteet avautuvat aivan eri tavalla, kun niitä pääsee katsomaan juoksijan silmin. Olen juossut halki tyhjän Trafalgar Squaren aamuvarhaisella Lontoossa, ihastellut pientä merenneitoa Kööpenhaminassa lenkkini lomassa ja nähnyt tähdenlennon iltataivaalla. Ei hullumpi harrastus!